Chuck Liddell

Liddell aloitti vuoden 2000 saamalla IFC:n alemman raskaansarjan mestaruuden heinäkuussa 2000. Hän voitti mestaruusottelussa Steve Heathin toisessa erässä tyrmäyksellä, potkaistuaan vastustajaansa päähän. Joulukuussa Liddell kohtasi Jeff Monsonin UFC 29 -tapahtumassa, jossa hän voitti tuomariäänin.[2]

Liddell otteli vuonna 2001 UFC:n lisäksi yhden ottelun myös Japanissa. Toukokuussa hän kohtasi ensin UFC 31 -tapahtumassa entisen UFC:n raskaansarjan mestarin Kevin Randlemanin. Liddell voitti kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[3] Toukokuun lopulla hän kohtasi Japanissa, Priden organisaatiossa entisen UFC:n kevytsarjan mestarin ja Pancrasen avoimensarjan mestarin Guy Mezgerin. Liddell voitti ensimmäisen Prideottelunsa tyrmäyksellä toisessa erässä. Liddell jatkoi voittokulkuaan UFC:ssä voitettuaan tuomariäänin seuraavat kolme otteluaan ensin syyskuussa Murilo Bustamanten ja myöhemmin 2002 Amar Suloevin ja Vitor Belfortin. Liddell voitti vielä Renato Sobralin teknisellä tyrmäyksellä UFC 40 -tapahtumassa marraskuussa 2002.

Liddell sai mahdollisuuden otella UFC:n alemman raskaansarjan tilapäisestä mestaruudesta Randy Couturea vastaan. Ottelu käytiin kesäkuussa 2003 UFC 43 -tapahtumassa, jossa Liddell hävisi mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä.[4]

Liddell jatkoi tappion jälkeen uraansa Pridessa, jossa hän osallistui keskisarjan turnaukseen. Elokuussa 2003 Liddell kohtasi avauskierroksella Alistair Overeemin, jonka hän voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä Pride Total Elimination 2003 -tapahtumassa. Toisella kierroksella hän kohtasi Quinton Jacksonin, josta voittaja kohtaisi loppuottelussa samana iltana Wanderlei Silvan. Liddell hävisi marraskuussa 2003 käydyn kamppailun teknisellä tyrmäyksellä, kun hänen kulmamiehensä heittivät pyyhkeen kehään luovutukseksi Liddellin otettua liian monta osumaa, eikä kyennyt enää puolustamaan itseään.[5]

Pride turnauksen jälkeen Liddell otteli Tito Ortizia vastaan huhtikuussa 2004. UFC 47 -tapahtumassa käyty ottelu päättyi Liddelin voittoon tyrmäyksellä toisen erän alussa. Elokuussa Liddell otteli vielä toista UFC-otteluaan käyneen Vernon Whitea vastaan. Hän voitti ottelun myös tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa.

Liddell pääsi kahden voitetun ottelun jälkeen ottelemaan alemman raskaansarjan mestaruudesta Randy Couturea vastaan, jolle hän oli hävinnyt kaksi vuotta aiemmin mestaruuden. Couture puolusti ensimmäistä kertaa mestaruuttaan voitettuaan sen Vitor Belfortilta. Ottelu käytiin 16. huhtikuuta 2005 UFC 52 -tapahtumassa, jossa Liddell voitti mestaruuden ensimmäisen erän tyrmäyksellä.[6]

Liddell puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran 20. elokuuta 2005 Jeremy Hornia vastaan, jolle hän kärsi vapaaottelu-uransa ensimmäisen tappion. Horn teki samalla paluun UFC:hen, kun ottelu käytiin UFC 54 -tapahtumassa, jossa Liddell puolusti mestaruuttaan. Hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä.[7]

Toisen kerran Liddell puolusti mestaruuttaan Randy Couturea vastaan, joka oli kaksikon kolmas keskinäinen ottelu. Kumpikin oli voittanut toisensa kertaalleen ja he kohtasivat uudelleen 4. helmikuuta 2006 UFC 57 -tapahtumassa. Liddell onnistui puolustamaan toistamiseen mestaruuttaan voitettuaan tyrmäyksellä toisen erän alussa.[8]

Kolmannen kerran Liddell puolusti mestaruuttaan jo puolen vuoden jälkeen 26. elokuuta 2006 Renato Sobralia vastaan, jonka hän oli voittanut kerran aiemmin 2002. Sobral oli voittanut kymmenen ottelua peräkkäin, joista kolme oli UFC:ssä. Sobral oli voittanut muun muassa Liddellin vanhan vastustajan Jeremy Hornin. Kamppailu käytiin UFC 62 -tapahtumassa, jossa Liddell onnistui voittamaan kamppailun ensimmäisen erän alussa teknisellä tyrmäyksellä.[9]

Liddell puolusti neljännen kerran mestaruuttaan Tito Ortizia vastaan 30. joulukuuta 2006. UFC 66 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Liddellin voittoon kolmannen erän lopussa teknisellä tyrmäyksellä. Kaksikon välinen ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella. Liddell kärsi ottelun aikana repeytyneestä sisemmästä sivusiteestä ja vasemman käden keskisormen jänne irtosi pois paikaltaan kesken ottelun.[10]

Liddell puolusti viidennen kerran mestaruuttaan Quinton Jacksonia vastaan, jonka hän oli kohdannut kerran aikaisemmin 2003. Mestaruusottelu käytiin 26. toukokuuta 2007 UFC 71 -tapahtumassa, jossa Liddell menetti mestaruutensa ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Liddell sai lehdistöltä kritiikkiä silminnäkijöiden mukaan hänen olleen yökerhoissa juhlimassa ennen ottelupäivää. Liddell itse kertoi ettei tehnyt mitään erilailla edellisiin otteluihin nähden.[11]

Liddell UFC 115 -tapahtuman punnituksissa.

Mauricio Rua tyrmäsi Liddellin 18. huhtikuuta 2009 UFC 97 -tapahtumassa. UFC:n puheenjohtaja Dana White kertoi ottelun jälkeen, että Liddell lopettaa uransa. Myöhemmin kuitenkin Liddellin ilmoitettiin palaavan UFC:hen ja toimivan Ultimate Fighter -tositelevisiosarjan 11. tuotantokauden valmentajana yhdessä Tito Ortizin kanssa. Valmentajille oli suunniteltu ottelu televisiosarjan nauhoituksen jälkeen, mutta Ortiz joutui perumaan ottelun ja hänet korvasi Rich Franklin. Liddell hävisi ottelun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja lopetti vapaaottelu-uransa.