Christopher Bochmann
Christopher Bochmann (s. 8. marraskuuta 1950 Chipping Norton, West Oxfordshire) on brittiläinen säveltäjä, joka asettui vuonna 1980 vakituisesti Portugaliin.[1]
Bochmann sai lapsena sellonsoiton opetusta isältään. Hän asui vuosina 1952–60 Turkissa. Hän opiskeli kontrapunktia ja harmoniaa Radley Collegessa vuosina 1964–67 ja sai yksityistä opetusta sävellyksessä ja kontrapunktissa Nadia Boulangerilta Pariisissa 1967–1971 sekä sävellyksessä lisäksi Richard Rodney Bennettiltä Lontoossa 1969–72. Bochmann sai Oxfordin yliopistosta taiteiden kandidaatin (1971), musiikin kandidaatin (1972), taiteiden maisterin (1976) ja musiikin tohtorin (1999) arvot. Hänen opettajiaan Oxfordissa olivat Kenneth Leighton, David Lumsden ja Robert Sherlaw Johnson.[1]
Bochmann on saanut urallaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia eri maissa. Vuonna 2004 hänelle myönnettiin Portugalin hallituksen Medalha de Mérito Cultural, ja vuonna 2005 hänestä tehtiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri Portugalin ja Ison-Britannian välisten kulttuurisuhteiden puolesta tekemänsä työn ansiosta.[1]
Bochmann on sävellystyönsä ohessa toiminut kapellimestarina; hän alkoi johtaa Orquestra Sinfónica Juvenilia vuonna 1984, ja hän on myös esiintynyt vierailevana kapellimestarina varsinkin Madeiran klassisen orkesterin johdossa. Hän on perustanut useita kuoroja ja nykymusiikkikokoonpanoja. Lisäksi hän on kirjoittanut artikkeleita ja kirjan A Linguagem Harmónica do Tonalismo (2003). Bochmann on opettanut muun muassa Escola Superior de Música de Lisboassa (1984–2006), jossa hän johti sävellyksen laitosta vuodesta 1991. Tämän jälkeen hän on työskennellyt Évoran yliopistossa. Hän on myös pitänyt kesäkursseja Brasiliassa ja opettanut vierailevana professorina Saksassa.[1]
Bochmannin varhaisia palkittuja teoksia ovat De Profundis (viululle, sellolle ja pianolle, 1970), Complainte de la Lune en Province (tenorille ja kitaralle, 1974), Snakes of Silver Throat (8 puhaltimelle, 1976). Hänen kamarimusiikkituotantoonsa kuuluu myös jousikvartettoja. Lisäksi hän on säveltänyt muun muassa orkesteriteoksia (kuten sinfonia, 2004–05), kamarioopperan Corpo e Alma (2008), lukuisia kuorosävellyksiä ja pianokappaleita.[1]