Christian Wolff

Christian Wolff (24. tammikuuta 1679 Breslau – 9. huhtikuuta 1754 Halle)[1] oli filosofi, josta kehittyi Saksassa alan suuri auktoriteetti. Toisin kuin useat Immanuel Kantia edeltäneet saksalaiset filosofit hän oli yliopiston professori ja julkaisi suuren suosion saavuttaneita oppikirjoja.

Christian Wolff

Wolff aloitti teologian opiskelun, mutta suuntautui pian matematiikkaan ja filosofiaan. Hallen yliopiston professorina hän yritti Gottfried Leibnizin jalanjäljissä luoda kaikenkattavan aksiomaattisen systeemin tieteissä, myös kosmologiassa, teologiassa ja psykologiassa. Wolff oli rationalisti. Hän kannatti Leibnizin ajatusta ennalta-asetetusta harmoniasta, mutta hylkäsi tämän monadologian. Hänen edustamansa rationalismi herätti suuttumusta Hallen yliopiston pietistisissä piireissä. Tämä johti siihen, että Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I erotti tämän virastaan ja karkotti maanpakoon vuonna 1723. Hän sai heti vastaavan viran Marburgista.[2]

Teoksissaan Wolff käsitteli muun muassa logiikkaa, metafysiikkaa, etiikkaa, poliittista filosofiaa, teoreettista fysiikkaa, teleologiaa ja fysiologiaa. Hän luennoi latinan sijasta saksaksi, ja edisti siten saksankielisen filosofian kehittymistä. Hän kirjoitti myös pedagogisesti onnistuneita matematiikan oppikirjoja. Wolffin mukaan praktinen filosofia jakautuu etiikkaan, taloustieteeseen ja valtiotieteeseen. Etiikan alalla pitää hänen mielestään olla rationaalisena prinsiippinä perfectio, täydellisyys. Tämä vaatii ihmistä toimimaan oman ja muiden täydellisyyden lisäämiseksi. Hyvä on hyvää itsessään, ei Jumalan tahdon perusteella. Hyvään elämään liittyy onnellisuus ja järjenmukaisuus.[2]

Teoksia

Tärkeimpiä teoksia:

  • Anfangsgründe aller mathematischen Wissenschaften (1710; latinaksi Elementa malheseos universae, 1713-1715)
  • Vernünftige Gedanken von den Kräften des menschlichen Verstandes (1712)
  • Vern. Ged. von Gott, der Welt und der Seele des Menschen, auch allen Dingen überhaupt (1719)
  • Vern. Ged. von der Menschen Thun und Lassen (1720)
  • Vern. Ged. von dem gesellschaftlichen Leben der Menschen (1721)
  • Vern. Ged. von den Wirkungen der Natur (1723)
  • Vern. Ged. von den Absichten der natürlichen Dinge (1724)
  • Vern. Ged. von dem Gebräuche der Theile in Menschen, Thieren und Pflanzen (1725)
  • Philosophia rationalis, sive logica (1728)
  • Philosophia prima, sive Ontologia (1729)
  • Cosmologia generalis (1731)
  • Psychologia empirica (1732)
  • Psychologia rationalis (1734)
  • Theologia naturalis (1736-1737)
  • Kleine philosophische Schriften, koonnut ja toimittanut G. F. Hagen (1736-1740)
  • Philosophia practica universalis (1738-1739)
  • Jus naturae and Jus Gentium (1740-1749)
  • Philosophia moralis (1750-1753)

Kootut teokset:

  • Gesammelte Werke, Jean École et al. (toim.), 3 sarjaa, Hildesheim-[Zürich-]New York: Olms (1962-)

Lähteet
  1. Christian, baron von Wolff. Britannica.
  2. Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7943, art. Wolff, Christian. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.

    Aiheesta muualla
    • Hettche, Matt: Christian Wolff The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.