Christian Sucksdorff

Christian Gustaf Sucksdorff (8. helmikuuta 1928 Sodankylä – 23. lokakuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen geofyysikko. Hän oli Ilmatieteen laitoksen geofysiikan osaston päällikkö (professori) eläkkeelle jäämiseensä asti 1991.[2]

Christian Sucksdorff valmistui ylioppilaaksi Helsingissä Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1947. Hänen isänsä toiminta Suomalaisen Tiedeakatemian Sodankylän observatorion johtajana ja geomagneettisten mittaustena asiantuntijana innosti myös Christian Sucksdorffin geofyysikoksi. Hän opiskeli yliopistossa fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä. Hänen isänsä kuoleman seurauksena Valtion Meteorologisen Keskuslaitoksen magnetismiin liittyvä havainto- ja tutkimustoiminta siirtyi isältään oppia saaneen Christian Sucksdorffin tehtäväksi jo vuonna 1955. Hän laajensi muun muassa Nurmijärven observatorion mittaustoimintaa ja edisti revontulikuvauksen ja -kameroiden käyttöä lähiavaruuden tutkimuksessa. Sucksdorfin väitöskirja valmistui 1968. Ilmatieteen laitoksen magnetismitutkimusryhmä laajentui geofysiikan osastoksi, jonka osastopäällikön tehtävästä Sucksdorff jäi eläkkeelle vuonna 1991.[2]

Hänen tieteellinen tuotantonsa sisältää noin 50 teosta mittaustekniikasta magnetismin alalla ja magneettikarttoja Suomen alueesta. Hän laati oppikirjan IAGA Guide on magnetic measurements and observatory practice (1996) J. Jankowskin kanssa.[3]

Sucksdorff oli Suomalaisen Tiedeakatemiann ja Suomen Tiedeseuran jäsen. Hänet kutsuttiin vuonna 1993 kunniajäseneksi Kansainvälisen geomagnetismin ja aeronomian järjestöön (IAGA, International Association of Geomagnetism and Aeronomy). Geofysiikan seura - geofysiikan alan tieteellinen yhdistys Suomessa, jonka puheenjohtaja Sucksdorff oli kahdesti - myönsi hänelle Palmén-mitalin vuonna 1998 tunnustuksena merkittävästä elämäntyöstä geomagnetismin alalla.[2][4]