Christian Olsson
Christian Olsson (s. 25. tammikuuta 1980 Göteborg) on ruotsalainen kolmiloikkaaja ja korkeushyppääjä. Olsson on voittanut kolmiloikassa yhden olympiakullan, kolme MM-kultaa, yhden MM-hopean ja kolme EM-kultaa.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Christian Olsson | |||
Maa: Ruotsi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Ateena 2004 | kolmiloikka | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Pariisi 2003 | kolmiloikka | |
Hopeaa | Edmonton 2001 | kolmiloikka | |
Sisäratojen MM-kilpailut | |||
Kultaa | Birmingham 2003 | kolmiloikka | |
Kultaa | Budapest 2004 | kolmiloikka | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | München 2002 | kolmiloikka | |
Kultaa | Göteborg 2006 | kolmiloikka | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Kultaa | Wien 2002 | kolmiloikka |
Vuonna 2001 Olsson voitti hopeaa Edmontonin MM-kisoissa tuloksella 17,47 m. Seuraavana vuonna hän voitti kultaa sekä sisä- (17,54 m) että ulkoratojen (17,53 m) EM-kisoissa ja vuonna 2003 sekä sisä- (17,70 m) että ulkoratojen (17,72 m) MM-kisoissa. Olsson voitti kultaa myös sekä vuoden 2004 Budapestin sisäratojen MM-kisoissa (17,83 m) että saman vuoden Ateenan kesäolympialaisissa (17,79 m). Vuonna 2006 hän voitti kultaa Göteborgin EM-kisoissa tuloksella 17,67 m.
Olsson voitti Kultaisen liigan palkintopotin ("jackpotin") (500 000 dollaria) vuonna 2004 voitettuaan kolmiloikan kaikissa liigan osakilpailuissa (hän jakoi miljoonan dollarin jackpotin Tonique Williams-Darlingin kanssa). Olsson on myös kolmiloikan kultamitalisti alle 23-vuotiaiden EM-kisoista vuodelta 2001 ja hopeamitalisti nuorten EM-kisoista vuodelta 1999. Korkeushypyssä Olsson voitti kultaa nuorten EM-kisoissa 1999.
Olsson on hypännyt kolmiloikassa ulkoratojen Ruotsin ennätyksen 17,79 m (hypätty vuoden 2004 kesäolympialaisissa). Sisäradoilla hänen ennätyksensä 17,83 m (2004) sivusi vuoteen 2010 asti maailmanennätystä. Hänellä on seitsemän kolmiloikan Ruotsin mestaruutta. Korkeushypyssä Olsson on menestynyt kansallisella tasolla ja hänen ennätyksensä on 228. Pituushypyssä hänen ennätyksensä on 771 cm.
Olsson valittiin vuoden eurooppalaiseksi miesyleisurheilijaksi vuosina 2003 ja 2004.[1]
Vuosina 2007–2009 loukkaantumiset haittasivat Olssonin hyppäämistä ja hän oli pitkään kilpailematta. Hän teki paluun kilpailuihin heinäkuussa 2009. Vuonna 2010 Olssonin paras tulos oli Lontoossa hypätty 17,41 m. Hän oli neljäs Dohan sisäratojen MM-kisoissa 2010 tuloksella 17,23 m, viides Pariisin sisäratojen EM-kisoissa 2011 tuloksella 17,20 m ja kuudes saman vuoden Daegun MM-kisoissa tuloksella 17,23 m.
Olsson ilmoitti urheilu-uransa lopettamisesta toukokuussa 2012. Syynä lopettamiseen olivat loukkaantumiset.[2]
Lähteet
- Christian Olsson Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Christian Olsson Tilastopajan tietokannassa[vanhentunut linkki] (englanniksi)
Viitteet
- Farah voted 2012 European Athlete of the Year IAAF.org. 5.10.2012. International Association of Athletics Federations. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
- Christian Olsson lopettaa uransa mtv3.fi. Viitattu 14.5.2012.
1896: James Connolly | 1900: Myer Prinstein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Timothy Ahearne | 1912: Gustaf Lindblom | 1920: Vilho Tuulos | 1924: Nick Winter | 1928: Mikio Oda | 1932: Chūhei Nanbu | 1936: Naoto Tajima | 1948: Arne Åhman | 1952: Adhemar Ferreira da Silva | 1956: Adhemar Ferreira da Silva | 1960: Józef Szmidt | 1964: Józef Szmidt | 1968: Viktor Sanejev | 1972: Viktor Sanejev | 1976: Viktor Sanejev | 1980: Jaak Uudmäe | 1984: Al Joyner | 1988: Hristo Markov | 1992: Mike Conley | 1996: Kenny Harrison | 2000: Jonathan Edwards | 2004: Christian Olsson | 2008: Nelson Évora | 2012: Christian Taylor | 2016: Christian Taylor | 2020: Pedro Pichardo |
1983: Zdzisław Hoffmann | 1987: Hristo Markov | 1991: Kenny Harrison | 1993: Mike Conley | 1995: Jonathan Edwards | 1997: Yoelbi Quesada | 1999: Charles Friedek | 2001: Jonathan Edwards | 2003: Christian Olsson | 2005: Walter Davis | 2007: Nelson Évora | 2009: Phillips Idowu | 2011: Christian Taylor | 2013: Teddy Tamgho | 2015: Christian Taylor | 2017: Christian Taylor | 2019: Christian Taylor | 2022: Pedro Pablo Pichardo |