Christian Johnen

Johnen opiskeli oikeustiedettä Bonnin, Heidelbergin ja Berliinin yliopistoissa, ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1884.[1] Hän työskenteli useilla eri paikkakunnilla eri oikeusasteissa. Vuodesta 1896 lähtien hän toimi tuomarina, aluksi Viersenissä, sittemmin Kölnissä ja Düsseldorfissa.[1][2]

Johnen toimi aktiivisesti myös pikakirjoitusalalla. Hän kokeili Stolzen, Gabelsbergerin ja Faulmannin pikakirjoitusjärjestelmiä,[2] mutta päätyi kehittämään Ferdinand Schreyn järjestelmää, ja järjestelmä tunnettiinkin myös nimellä Schrey–Johnen–Socin.[3]

Johnen julkaisi vuonna 1911 ensimmäisen osan useampiosaikseksi suunnitellusta pikakirjoituksen historiaa käsittelevästä teossarjasta Geschichte der Stenographie. Jatko-osien tekeminen kuitenkin kariutui ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien hankaluuksien vuoksi.[4] Sen sijaan Johnen julkaisi lyhyemmän teoksen koko pikakirjoitushistoriasta.[4] Ruotsalainen pikakirjoitushistorioitsija Olof Werling Melin piti Johnenia kaikkien aikojen merkittävämpänä pikakirjoitushistorioitsijana.[5]

• Wilhelm Stolze und die Entwickelung seiner Schrift (1899)
• Geschichte der Stenographie im Zusammenhang mit der allgemeinen Entwicklung der Schrift und der Schriftkürzung (1911)
• Kurzgefaßte Geschichte der Stenographie (1917) (myöhemmät laajennetut painokset nimellä Allgemaine Geschichte der Kurzschrift)
• Die deutsche Einheitskurzschtift (1930)

• Bonnet, Rudolf: Männer der Kurzschrift. Darmstadt: Winklers Verlag, 1935.
• Ekman, Ernst L.: Olof Werling Melin. Tukholma: C E Writzes bokförlag, 1971.
• Haeger, Fritz: Geschichte der Einheitskurzschrift. 2. painos. Heckners Verlag, 1972.
• Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.