Christian Heljanko

Heljanko syntyi Porvoossa, mutta kasvoi Askolassa.[3] Hän aloitti jääkiekkoilun 7-vuotiaana Porvoo Huntersin korttelikiekkokoulussa,[4] josta Heljanko siirtyi 12-vuotiaana ensin Jokereihin ja sieltä vuotta myöhemmin Helsingin IFK:hon.[2][5] Kaudella 2011–2012 hän ainoastaan puki C-nuorten I-divisioonan otteluihin, mutta puetut playoff-ottelut oikeuttivat Heljangon voittamaan kauden päätteeksi hopeaa. Kauden 2012–2013 päätteeksi hän torjui HIFK:n C-nuorten SM-pronssille. Kauden 2013–2014 päätteeksi Heljanko palkittiin koko B-nuorten SM-sarjan parhaana pelaajana Esa Tikkanen -palkinnolla, parhaana maalivahtina Jarmo Myllys -palkinnolla ja hänet valittiin sarjan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[6]

Jo ensimmäisellä A-juniorikaudellaan 2014–2015 17-vuotias Heljanko nousi HIFK:n pääasialliseksi vastuunkantajaksi. Hänet valittiin A-nuorten SM-liigan joulukuun 2014 kuukauden tulokaspelaajaksi. Kauden päätteeksi Heljanko palkittiin sarjan parhaana maalivahtina Jorma Valtonen -palkinnolla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Hän puki kauden aikana HIFK:n paidan myös kuuteen SM-liigaotteluun sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Heljanko ei kuitenkaan saanut peliaikaa.[7] Hän debytoi kuitenkin miesten peleissä pelattuaan yhden ottelun lainalla Mestis-joukkue Kiekko-Vantaassa.[6]

Kaudeksi 2015–2016 Heljanko teki HIFK:n kanssa vuoden mittaisen SM-liigasopimuksen.[8] Hän lähti kauteen niin ikään joukkueen kolmosmaalivahtina Ville Hussolle ja Kevin Lankiselle. Heljanko pelasi ison osan alkukaudestaan lainalla Kiekko-Vantaan Mestis-joukkueessa, jossa hän pelasi yhdeksän ottelua torjuen yhden nollapelin. HIFK:n A-nuorissa vastuuta kantoi puolestaan Kiekko-Vantaassa kolmosmaalivahdiksi jäänyt Santeri Lipiäinen. Heljanko pelasi ison osan runkosarjastaan lopulta HIFK:n A-nuorissa. Hänellä oli pudotuspeleissä A-nuorten SM-liigan paras torjuntaprosentti (92,9%).[6] Heljanko puki kauden aikana neljään SM-liigaotteluun, mutta hän jäi kuitenkin ilman peliaikaa.[7]

HIFK:n A-nuorten kauden päätyttyä, maaliskuussa 2016 Heljanko kutsuttiin pikaisesti loppukaudeksi Mestis-joukkue Mikkelin Jukureiden vahvuuteen kuudenteen puolivälieräotteluun Kiekko-Vantaata vastaan, kun Juhana Ahon kausi päättyi loukkaantumiseen. Lisäksi joukkueen toinen maalivahti Mika Norja oli loukkaantuneena. Maalivahtien siirtyminen oli mahdollista vielä siirtotakarajan jälkeenkin.[9] Heljanko otti lopulta Jukureiden ykkösmaalivahdin tontin itselleen. Hän torjui nollapelin heti kahdessa ensimmäisessä välieräottelussa KeuPa HT:tä vastaan ja Heljanko onnistui nollaamaan joukkueen myös viidennessä ottelusarjan päättäneessä ottelussa. Hän torjui nollapelin vielä kolmannessa finaaliottelussa Kajaanin Hokkia vastaan ja Jukurit lopulta voitti Mestiksen-mestaruuden voitoin 4–0. Heljangolla oli koko pudotuspelien paras torjuntaprosentti (93,9%) ja päästettyjen maalien keskiarvo (1.35).[6]

Toukokuussa 2016 Heljanko teki 1+2-vuotisen sopimuksen Tapparan SM-liigajoukkueen kanssa.[10] Hän lähti kauteen 2016–2017 joukkueen kolmosmaalivahtina Teemu Lassilalle ja Dominik Hrachovinalle. Heljanko aloitti kautensa lainalla Mestis-joukkue Lempäälän Kisassa, jonka selkeäksi ykkösmaalivahdiksi hän nousi. Heljanko aloittikin kolmea ottelua lukuun ottamatta LeKin kaikki runkosarjaottelut. Joukkueen kausi päättyi kuitenkin runkosarjaan, joten Heljanko vahvisti kevätkauden ajan Tapparan A-nuoria.[6] Toukokuussa 2017 seura käytti Heljangon sopimuksessa olleen option ja teki hänen kanssaan kaksivuotisen jatkosopimuksen.[11]

Kauteen 2017–2018 Heljanko lähti pääasiallisena kakkosmaalivahtina Dominik Hrachovinalle. Hän sai tililleen kauden ensimmäisen sarjaottelunsa Mestis-kauden toisessa ottelussa syyskuun 2017 lopulla, kun Heljanko haki pelituntumaa LeKin Mestis-joukkueesta. Hän teki miesten pääsarjadebyyttinsä Tapparassa Mestarien liigassa 4. lokakuuta 2017 slovakialaista HC Banská Bystricaa vastaan. Heljanko torjui myös pääsarjauransa ensimmäisen nollapelin Tapparan voitettua ottelun lukemin 3–0. Hän torjui ottelussa 26 kertaa.[12] SM-liigadebyyttinsä Heljanko teki 28. lokakuuta 2017 Pelicansia vastaan. Ottelu oli runkosarjan 19:s ja ennen tätä Dominik Hrachovina oli aloittanut Tapparan kaikki runkosarjaottelut. Heljanko torjui ottelussa heti myös liigauransa ensimmäisen nollapelin Tapparan voitettua lukemin 3–0. Hän torjui ottelussa 27 kertaa. Keijo Männistö ja Juha Silvennoinen valitsivat Heljangon ottelun Alumnien tähtien kakkostähdeksi.[13]

Heljangosta tuli kolmannessa SM-liigaottelussaan 25. marraskuuta 2017 vieraissa Helsingin IFK:ta vastaan kaikkien aikojen pisimmän nollaputken liigadebyytistään alkaen tehnyt maalivahti, kun hän piti Tapparan maalin puhtaana kaikkiaan 141.10 minuutin ajan. Ennätyksen edellinen haltija Sasu Hovi piti maalinsa puhtaana 127.21 minuutin ajan kaudella 2001–2002.[14] Heljanko jäi lopulta Tapparan selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Dominik Hrachovinalle. Hän pelasi kauden 2017–2018 aikana 12 runkosarja- ja kaksi CHL-ottelua. Heljanko pelasi suurimman osan runkosarjastaan lainalla LeKissä, jossa hän pelasi pääasiassa Tapparan välipäivinä. Heljanko pelasi siellä kauden loppuun ja kantoi LeKin pääasiallisen torjuntavastuun pudotuspeleissä.[7] LeKin kauden päätyttyä hän jatkoi Tapparan vahvuudessa. Heljanko ei saanut peliaikaa SM-liigan pudotuspeleissä. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[6]

Kaudella 2018–2019 Heljanko nousi Tapparan pääasialliseksi vastuunkantajaksi. Hän pelasi 47 runkosarjaottelua torjuen viisi nollapeliä ja 11 playoff-ottelua torjuen yhden nollapelin.[7] Heljanko voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Huhtikuussa 2019 hän teki Tapparan kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[15] Kauteen 2019–2020 Heljanko lähti Michael Garteigin aisaparina. Hän jakoi varsin tasaisesti joukkueensa torjuntavastuun, mutta Heljangolle kertyi lopulta niukasti vähemmän pelejä.[6] Kauteen 2020–2021 hän lähti paluumuuttaaja Dominik Hrachovinan aisaparina, mutta Hrachovinan epätasaisten otteiden myötä Heljanko nousi kuitenkin Tapparan selkeäksi ykkösmaalivahdiksi.[16] Toukokuussa 2021 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[17]

Heljanko nousi kaudella 2021–2022 SM-liigan eliittiin. Hän pelasi runkosarjassa 49 runkosarjaottelua torjuen 24 voittoa ja peräti yhdeksän nollapeliä, joilla Heljanko jakoi SM-liigan nollapelitilaston kärkisijan Jukureiden Oskari Salmisen kanssa,[18] tosin Heljanko pelasi kuusi ottelua vähemmän kuin Salminen.[19][19] Pudotuspeleissä hän pelasi 15 ottelua torjuen 11 voittoa. Viidennessä finaaliottelussa 28. huhtikuuta 2022 Turun Palloseuraa vastaan Heljanko torjui Tapparalle 1–0-voiton ja nollapelin sekä Suomenmestaruuden. Heljanko torjui ottelussa 16 kertaa. Sami Venäläinen valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[19] Heljanko palkittiin kauden päätteeksi SM-liigan parhaana maalivahtina Urpo Ylönen -palkinnolla ja hänet valittiin tähdistökentälliseen. Heljanko voitti kauden aikana myös Mestarien liigan hopeaa. Helmikuussa 2022 hän teki Tapparan kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[20]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Hopeaa	Sveitsi 2015	jääkiekko

Heljanko edusti Suomea alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2015, jolloin hän voitti hopeaa. Heljanko ei kuitenkaan saanut peliaikaa, vaan hän toimi koko turnauksen ajan kakkosmaalivahtina Veini Vehviläiselle. Heljanko pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2014, jolloin hän jakoi torjuntavastuun Vehviläisen kanssa ja pelasi kaksi ottelua.[6]

Suomen A-maajoukkueessa Heljanko on pelannut yhden ottelun.[6][21] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin toisessa ottelussa 19. joulukuuta 2021 Moskovan TsSKA Arenalla Kanadaa vastaan. Heljanko torjui Suomen 4–1-voittoon päättyneessä ottelussa 17 kertaa.[22]