Christian Friedrich Daniel Schubart

Christian Friedrich Daniel Schubart (1739–1791) oli saksalainen runoilija ja muusikko ja aikansa kapinallisia. Hän toimi urkurina ja lukkarina Geislingenissä, missä hän kirjoitti Christoph Martin Wielandin ja Friedrich Gottlieb Klopstockin vaikutukseen viittaavat runonsa Zaubereien (1766) ja Todesgesänge (1767).[1][2]

Christian Schubart
Christian Friedrich Daniel Schubart
Henkilötiedot
Koko nimi	Christian Friedrich Daniel Schubart
Syntynyt	1739
Kuollut	1791 (51–52 vuotta)
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli	saksa
Tuotannon kieli	saksa
Pääteokset	Die Forele
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jo opiskeluaikanaan Schubart turmeli terveytensä epäsäännöllisellä elämällään. Huonon elämän takia hänen kohtalonsa tuli hyvin kirjavaksi. Hän oli jo menossa Tukholmaankin koettamaan onneaan, mutta pysähtyi Augsburgiin, missä hän alkoi julkaista Sturm und Drang -kauden henkeen toimitettua Deutsche Chronik -nimistä aikakauskirjaa, joka kuitenkin kiellettiin. Schubart karkotettiin, ja hän pakeni Ulmiin, missä hän jatkoi aikakauskirjansa toimittamista. Schubartin loukattua Württembergin herttuaa hänet houkuteltiin Württembergin alueelle ja suljettiin Hohenaspergin linnaan, missä hän joutui olemaan kymmenen vuotta, aluksi hyvin ankarassa vankeudessa. Vapauduttuaan 1787 terveytensä romahdettua hän sai nimityksen Stuttgartiin hovirunoilijaksi ja teatterinjohtajaksi. Schubart ryhtyi myös jatkamaan aikakauskirjansa julkaisua uudella nimellä Vaterlandschronik.[1][3]

Schubartin tuotanto oli epätasaista. Hän on aito lyyrikko, mutta samalla täysverinen Sturm und Drang -kauden edustaja, kuten runot Die Fürstengruft, Friedrich der Grosse ja Der ewige Jude osoittavat. Tunnetuimpia Schubartin runoista on Die Forelle (Forelli), jonka Franz Schubert on säveltänyt. Se lienee liedkirjallisuuden tunnetuimpia. Laulun teksti on osittain salakieltä: sen vesiaihe kuvaa vapaudenaatetta.[1][3][2] Hän oli myös säveltäjä, ja Forellin hän oli säveltänyt itsekin. Hän kirjoitti musiikinteoriaa käsittelevän Ideen zu einer Aesthetik der Tonkunst, joka on yhä lukemisen arvoinen.[4]

Schubartin runoista huomattava osa syntyi vankeudessa. Ne kuvastavat hänen omaa elämänkohtaloansa ja intohimojaan. Schubart julkaisi kuvauksia elämästään nimellä Leben und Gesinnungen im Kerker aufgesetzt (1791–1793), mutta ehti kuolla ennen sen loppuun saattamista. Gesammelte Schriften julkaistiin 1839–1840.[1][3][5]