Chris Hughton

Englannissa syntynyt, mutta maajoukkuetasolla Irlantia edustanut Hughton sai jalkapallo-oppinsa Tottenham Hotspurissa. Seuran oma kasvatti debytoi edustusjoukkueen puolustajana 18-vuotiaana ja nousi 1980-luvun Spursin keskeisten pelaajien joukkoon. Hän oli mukana voittamassa Spursille kahta FA Cupin mestaruutta sekä UEFA Cupia 1980-luvun alkupuolella.

Kaikkiaan Hughton pelasi Spursissa yli 300 ottelua, kunnes siirtyi kesällä 1990 paikallisvastustaja West Ham Unitediin. Hammersissa irlantilaispuolustaja ei kuitenkaan enää mahtunut säännöllisesti avaukseen ja kahden kauden aikana sarjaotteluita kertyi vain 33. Polvivaivat aiheuttivat myös ongelmia Hughtonille, joka siirtyi 1992 Brentfordiin, jossa lopetti uransa 34-vuotiaana kauden 1992/93 päätteeksi.[1]

Maajoukkuetasolla Hughton edusti Irlantia vuosina 1979–1991 yhteensä 53 A-maaottelussa. Hän kuului päävalmentaja Jack Charltonin vakiomiehistöön EM1988-projektissa ja pelasi lopputurnauksessa kaikki kolme ottelua. Hughton oli mukana myös MM-kisoissa 1990, muttei saanut peliaikaa. Hughtonin maajoukkueuran testimonial-ottelu pelattiin 29. toukokuuta 1995 Dublinissa.

Peliuransa päättymisen jälkeen Hughton palasi Tottenhamin organisaatioon valmennustehtäviin. Hän aloitti Spursin U21-joukkueen valmentajana. Marraskuussa 1997 hän toimi lyhyen aikaa Spursin edustusjoukkueen väliaikaisena päävalmentajana Gerry Francisin potkujen jälkeen. Vuonna 1999 Hughton siirtyi Spursin reservijoukkueen päävalmentajaksi ja 2001 edustusjoukkueen apulaisvalmentajaksi. Yhdessä Martin Jolin kanssa Hughton nosti Spursin taistelemaan kärkisijoista Valioliigassa, mistä tuloksena kaksi viidettä sijaa 2006–2007 sekä FA Cupin välieräpaikka 2007. Hughton sai Jolin tavoin potkut lokakuussa 2007.

Helmikuussa 2008 Hughton palasi valmennustehtäviin Newcastle Unitediin ykkösjoukkueen valmentajaksi.[2] Hän toimi Kevin Keeganin aisaparina, kunnes tämä sai potkut syyskuussa 2008 ja Hughton nousi päävalmentajaksi. Hughtonin alaisuudessa Newcastle pelasi neljä ottelua, joista se hävisi kaikki. Syyskuun lopussa Joe Kinnearista tuli uusi päävalmentaja ja Hughton siirtyi apulaisvalmentajaksi. Helmikuussa 2009 Kinnear joutui jättämään tehtävänsä sydänvaivojen vuoksi ja Hughtonista tuli jälleen päävalmentaja. Menestys oli kuitenkin sekavassa tilassa olevassa seurassa vaisua ja Hughton sai maaliskuussa tehdä tilaa seuraikoni Alan Shearerille.[3]

Sekavan kauden 2008/09 jälkeen Newcastle putosi Englannin Mestaruussarjaan ja Hughton palasi kesällä seuran valmentajaksi väliaikaisella sopimuksella. Hyvät tulokset kauden 2009/10 alussa johtivat lokakuussa puolitoistavuotiseen sopimukseen ja Hughtonista tuli varsinaisesti päävalmentaja.[4] Hughton valittiin syyskaudella kolmesti sarjassa kuukauden valmentajaksi ja Newcastle osoitti olevansa matkalla takaisin Valioliigaan. Lopulta seura varmisti paluunsa pääsarjatasolle 6. huhtikuuta kaatamalla Sheffield Unitedin 2–1.[5] Kauden päätteeksi Hughton valittiin Mestaruussarjan parhaaksi valmentajaksi. Kausi 2010/11 alkoi Harakoilta kohtuullisesti, joskin otteiden ailahtelevaisuus verotti pisteitä. Alkukauteen mahtui muun muassa komea 5–1 voitto paikallisvastustaja Sunderlandista. Hughton sai yllättäen potkut tehtävistään joulukuun alussa, kun seura oli hävinnyt West Bromwichille 3–1 ja majaili sijalla 11.[6]

Kesäkuussa 2011 Hughton palasi valmennustehtäviin mestaruussarjaan pudonneen Birmingham Cityn päävalmentajana.[7] Hughton ei onnistunut palauttamaan Birminghamia Valioliigaan. Kesäkuussa 2012 hän teki itse paluun pääsarjaan, kun hänestä tuli Norwich Cityn päävalmentaja.[8]

Hughtonin johdolla Norwich pelasi heikon syyskauden 2012/13, mutta paransi otteitaan keväällä. Lopulta seuran ennätyksellinen tappiottomien otteluiden putki nosti Norwichin Valioliigassa sijalle 11, mikä oli joukkueen historian toiseksi paras sarjasijoitus. Kaudella 2013/14 Norwich hyytyi hyvän syyskauden päätteeksi ja vajosi lähelle putoamisviivaa. Seurajohto erotti Hughtonin huhtikuussa 2014, kun Valioliigaa oli jäljellä enää viisi kierrosta. Norwich oli viisi pistettä putoamisviivan yläpuolella.[9]

Hughton nimettiin mestaruussarjajoukkue Brightonin päävalmentajaksi joulukuussa 2014.[10] Irlantilaisvalmentaja nosti surkeasti kautensa aloittaneen Brightonin pois putoamisviivan alapuolelta ja seura säilytti sarjapaikkansa seitsemän pisteen turvin. Kaudella 2015/16 meno oli vakuuttavampaa ja Brighton sijoittui Mestaruussarjan runkosarjassa kolmanneksi. Suora nousu Valioliigaan kariutui huonompaan maalieroon Middlesbrough'ta vastaan ja nousukarsinnoissa Sheffield Wednesday oli parempi yhteismaalein 3–1.[11] Kaudella 2016/17 Brightonin loistavat peliesitykset saivat jatkoa ja Hughton piiskasi seuran taistelemaan jälleen sarjan kärkisijoista. Vahva työ sai palkinnon, kun Brighton varmisti suoran nousun Valioliigaan kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä. Edellisestä pääsarjakaudesta oli kulunut jo 34 vuotta.[12] Mestaruussarjan voitto karkasi Hughtonin suojateilta kuitenkin viimeisellä kierroksella, kun Brighton jäi 1–1 tasapeliin Aston Villaa vastaan ja Hughtonin seitsemän vuotta aiemmin liigaan nostama Newcastle kiilasi Barnsley-voitollaan sarjan ykköseksi.[13]

Valioliigassa Hughton luotsasi Brightonin kaudella 2017/18 sijalle 15 ja joukkue säilytti sarjapaikkansa seitsemän pisteen erolla. FA Cupissa Brighton eteni puolivälieriin, joissa hävisi Manchester Unitedille. Kaudella 2018/19 Brighton taisteli keskikastin sijoituksesta jopa 10 parhaan joukkoon, kunnes vajosi vuodenvaihteen jälkeen tappiokierteeseen. Hughtonin johdolla joukkue voitti vain kolme 23 viimeisestä Valioliiga-ottelustaan ja säilytti liigapaikkansa lopulta vain kahden pisteen erolla. FA Cupissa Brighton puolestaan menestyi ja putosi vasta välierissä niukalla 1–0 tappiolla Manchester Citylle. Brighton erotti seuraa yli 4 vuotta valmentaneen Hughtonin toukokuussa 2019 Valioliiga-kauden päätteeksi.[14]

Lokakuun alussa 2020 Hughtonista tuli Nottingham Forestin päävalmentaja.[15] Hughton pelasti liigajumbona olleen Nottinghamin putoamiselta kaudella 2020/21.[16] Kausi 2021/22 alkoi surkeasti, kun Nottingham voitti vain yhden seitsemästä ottelustaan. Hughton sai potkut syyskuun puolivälissä 2021.[17]