Chris Froome

Froome voitti Espanjan ympäriajossa 2011 Pena Cabargan nousuun päättyneen 17. etapin kukistettuaan loppukirissä Juan José Cobon[3]. Froome sijoittui kokonaiskilpailussa alun perin toiseksi 13 sekuntia Cobolle hävinneenä[4]. Cobo menetti kuitenkin voittonsa dopingrikkomuksen vuoksi 2019, ja Froome nousi kokonaiskilpailun voittajaksi[5]. Ranskan ympäriajossa 2012 hän voitti La Planche des Belles Fillesin nousuun päättyneen 7. etapin ennen Cadel Evansia ja Bradley Wigginsiä.[6] Kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi kolme minuuttia 21 sekuntia maanmiehelleen ja tallitoverilleen Bradley Wigginsille hävinneenä.[7] Lontoon olympialaisten aika-ajossa hän sai pronssia Wigginsin ja Tony Martinin jälkeen.[8]

Froome voitti 2013 Tour de Romandien 54 sekunnin erolla Simon Špilakiin[9] ja Critérium du Dauphinén 58 sekuntia ennen Richie Portea[10]. Ranskan ympäriajon hän voitti neljän minuutin 20 sekunnin erolla Nairo Quintanaan[11]. Hän siirtyi kokonaiskilpailun johtoon voitettuaan Pyreneillä ajetun kahdeksannen etapin 51 sekunnin erolla tallitoveriinsa Richie Porteen[12]. Hän voitti myös Mont Ventoux'lle päättyneen 15. etapin 29 sekunnin erolla Nairo Quintanaan[13] sekä Alpeilla ajetun aika-ajoetapin yhdeksän sekuntia ennen Alberto Contadoria[14].

Froome voitti Tour de Romandien jälleen 2014 kukistettuaan Simon Špilakin 28 sekunnilla[15]. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän sijoittui toiseksi minuutin ja 10 sekuntia Alberto Contadorille hävinneenä[16]. Hän voitti 2015 Critérium du Dauphinén kymmenen sekunnin erolla Tejay van Gardereniin[17]

Froome piti Ranskan ympäriajossa 2015 johtajan paitaa neljännellä etapilla[18]. Hän siirtyi kokonaiskilpailun johtoon uudelleen, kun kilpailua johtanut Tony Martin joutui keskeyttämään kuudennen etapin jälkeen[19], ja piti johtonsa kilpailun loppuun saakka[20]. Hän voitti La Pierre Saint Martinin nousuun päättyneen kymmenennen etapin karattuaan irtiottoon 6,5 kilometriä ennen maalia[21]. Hän voitti kokonaiskilpailun minuutin ja 12 sekunnin erolla Nairo Quintanaan. Hän voitti myös mäkikirikilpailun yhdentoista pisteen erolla Quintanaan.[22]

Froome voitti 2016 Critérium du Dauphinén 12 sekuntia ennen Romain Bardet'ta[23]. Ranskan ympäriajossa hän voitti Pyreneillä ajetun kahdeksannen etapin siirtyen samalla kokonaiskilpailun johtoon. Hän voitti myös 18. etapin, mäkisessä maastossa ajetun aika-ajon. Kokonaiskilpailun hän voitti neljän minuutin ja viiden sekunnin erolla Bardet'hen.[18] Olympialaisissa 2016 Froome sai jälleen aika-ajossa pronssia[24]. Espanjan ympäriajossa hän voitti Pena Cabargaan päättyneen 11. etapin ja aika-ajona ajetun 19. osuuden[18]. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi minuutin ja 23 sekuntia Nairo Quintanalle hävinneenä[25].

Ranskan ympäriajossa 2017 Froome siirtyi kokonaiskilpailun johtoon oltuaan viidennellä etapilla kolmas. Hän menetti johtopaikkansa 12. etapin jälkeen, mutta otti sen takaisin kaksi etappia myöhemmin.[18] Hän voitti kokonaiskilpailun lopulta 54 sekunnin erolla Rigoberto Urániin[26]. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän siirtyi johtoon oltuaan kolmannella etapilla kolmas. Hän voitti Cumbre del Soliin päättyneen yhdeksännen etapin ja Logroñoon päättyneen aika-ajoetapin.[18] Hän voitti kokonaiskilpailun kahden minuutin ja 15 sekunnin erolla Vincenzo Nibaliin[27]. Saman vuoden Bergenin MM-kilpailuissa hän saavutti aika-ajossa pronssia.[18]

Italian ympäriajossa 2018 Froome voitti Monte Zoncolanille päättyneen 14. etapin kuuden sekunnin erolla Simon Yatesiin.[28] Bardonecchiaan päättyneen 19. etapin hän voitti 80 kilometrin irtioton jälkeen kolmen minuutin erolla Richard Carapaziin.[29] Kokonaiskilpailun hän voitti 46 sekunnin erolla Tom Dumouliniin.[30] Hänestä tuli kolmas pyöräilijä, joka on voittanut kolme peräkkäistä suurta ympäriajoa. Aiemmin samaan olivat pystyneet Eddy Merckx 1972–1973 ja Bernard Hinault 1982–1983.[31] Saman vuoden Ranskan ympäriajossa hän sijoittui kolmanneksi.[18]

Froome loukkaantui vakavasti kaaduttuaan kovassa vauhdissa ja törmättyään seinään ennen vuoden 2019 Critérium du Dauphinén neljättä etappia. Hän mursi lantionsa, oikean reisiluunsa, kylkiluitaan ja oikean kyynärpäänsä.[32] Hän palasi kilpailuihin helmikuussa 2020, mutta ei ole voittanut onnettomuutensa jälkeen yhtään kilpailua.[18]