Chris Clark

Clark pelasi juniorisarja NEJHL:ssä Springfield Olympicsissa kaudet 1991–1994. Viimeisen kautensa jälkeen Calgary Flames varasi hänet NHL:ään varaustilaisuudessa 1994. Kaudeksi 1994–1995 Clark siirtyi ECAC-yliopistosarjaan Clarksonin yliopiston joukkueeseen. Clarksonissa hän pelasi lopulta neljä kautta. Viimeisen kautensa jälkeen Clark valittiin ECAC:n kakkostähdistökentälliseen.[1]

Clark siirtyi kaudeksi 1998–1999 Calgaryn organisaatioon. Ensimmäinen kausi Calgaryssä meni kuitenkin AHL-sarjaa pelanneessa farmijoukkueessa Saint John Flamesissa. Kaudella 1999–2000 Clark pääsi pelaamaan 22 ottelua Calgaryssä. Niissä hän sai tililleen vain yhden syöttöpisteen, mutta säilyi useita kierroksia kokoonpanossa aggressiivisen pelityylinsä ansiosta. Seuraavalla kaudella Clark pystyi tekemään jo viisi maalia Calgaryssäkin pelaamissaan 29 ottelussa. Hän pelasi kuitenkin pääosan kaduesta jälleen Saint Johnissa, jossa oli erityisesti pudotuspeleissä tärkeässä roolissa. Clark oli pudotuspelien kuudenneksi tehokkain pelaaja 14 pisteellään, kun Saint John voitti Calder Cupin.[1]

Clarkin ensimmäinen täysi kausi Calgaryssä oli 2001–2002, jolloin hän sai 64 ottelussa pisteet 10+7. Kauden jälkeen Clark solmi jatkosopimuksen Calgaryn kanssa.[2] Kaudella 2003–2004 Calgary eteni Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta hävisi niissä Tampa Bay Lightningille. NHL:n työsulkukaudella 2004–2005 Clark pelasi kahdessa joukkueessa Euroopassa. Ensin hän pelasi Sveitsin pääsarjassa SC Bernissä kolme ottelua ja joulukuusta 2004 alkaen loppukauden Norjan pääsarjassa Storhamar Dragonsissa.[1]

Ennen kauden 2005–2006 alkua Clark kaupattiin Washington Capitalsiin, jonka kanssa hän teki sopimuksen myöhemmin elokuussa 2005.[3] Washingtonissa Clarkin tehot alkoivat nousemaan, ja hänet sijoitettiin kauden 2005–06 kevätpuolella ykkösketjuun Aleksandr Ovetškinin ja Dainius Zubrusin kanssa. Kauden lopputulos oli 20 maalia ja 19 syöttöä. Kauden 2006–2007 alussa Clark nimettiin Washingtonin kapteeniksi. Kausi oli hänen uransa tähänastisesti paras: hän teki 30 maalia ja 24 syöttöä. Kauden jälkeen Clark solmi kolmen vuoden laajennuksen sopimukseensa, josta oli jäljellä ennestäänkin vielä yksi kausi.[4]

Clarkin kaudet 2007–2008 ja 2008–2009 menivät loukkaantumisten takia pilalle. Kaudella 2007–2008 hän pystyi pelaamaan vain 18 ottelua nivusvamman takia. Seuraavalla kaudella hän loukkasi ranteensa harjoituskaudella ja joutui olemaan jo 14 ottelua sivussa marras-joulukuussa. Lopulta Clarkin revennyt jänteentuppi päätettiin leikata helmikuussa 2008. Clark pystyi pelaamaan kauden aikana 32 ottelua.[5]

Clark aloitti kauden 2009–2010 Washingtonissa, jossa pelasi ensimmäiset 38 ottelua. Joulukuun lopulla 2009 hänet kuitenkin kaupattiin puolustaja Milan Jurčinan kanssa Columbus Blue Jacketsiin. Vastineeksi Washington sai hyökkääjä Jason Chimeran. Siirron aikaan Clark oli ehtinyt toimia Washingtonin kapteenin joukkueen historian kolmanneksi pisimmän ajanjakson. Vain Rod Langway ja Dale Hunter ovat olleet pidempään Washingtonin kapteenina.[6] Clark osallistui kauden 2011–2012 alussa Boston Bruinsin harjoitusleirille, mutta ei saanut joukkueesta pelipaikkaa.[7] Marraskuussa hän teki koesopimuksen Bostonin farmijoukkueen Providence Bruinsin kanssa, mutta hänen sopimuksensa purettiin kuuden ottelun jälkeen.[8]

Clark virallisesti lopetti uransa kesällä 2012, mutta hän toimi jo kaudella 2011–2012 Blue Jacketsin kykyjenetsijänä. Kesällä 2012 hänet valittiin joukkueen kehitysvalmentajaksi, ja hänen tehtäviinsä kuuluu joukkueen nuorien lupausten kanssa toimiminen.[9]

Clark on edustanut Yhdysvaltoja kaksi kertaa arvokisoissa. Hän on pelannut MM-kilpailuissa 2002 ja 2007.[1]