Choe Je-u

Choe Je-u syntyi vuonna 1824 ja kärsi avovaimon poikana aikansa yhteiskunnan sosiaalisesta hyljeksynnästä. Choe meni naimisiin vain 13-vuotiaana ulsanilaisen tytön kanssa. Neljä vuotta myöhemmin hänen isänsä kuoli ja Choe alkoi kuljeksia Korean maaseudulla kiinnostuen perinteisestä lääketieteestä, ennustamisesta ja noituudesta. Tarinan mukaan 5. huhtikuuta 1860 hän sai Sangjelta ilmestyksen, joka johti donghakin perustamiseen. Nimi donghak eli itäinen oppi oli vastakohta kristinuskolle, eli "läntiselle" opille. Uuteen uskontoonsa Choe lainasi piirteitä aikaisemmin tutkimistaan aatteista, kuten kungfutselaisuudesta, taolaisuudesta ja kristinuskosta.[1]

Choe oli huolestunut Korean tilanteesta tajuten maata uhkaavan sisäiset ja ulkoiset tekijät. Toinen oopiumisota oli tehnyt selväksi, kunka heikkoja Aasian maat olivat länsimaihin verrattuna. Sodan voittaneet Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olivat pakottaneet Qing-dynastian Kiinan allekirjoittamaan Tianjinin rauhan. Choe uskoi uskonsa periaatteiden noudattamisen johtavan Korean sosiaalisen ja poliittisen epävakauden päättymiseen ja köyhän maaseutuväestön elinolosuhteiden parantumiseen. Hänen seuraajiensa usko perustui Choen kirjoituksille, kuten Tonggyǒng taejon ja Yongdam yusa. Donghak-liike kasvoi, ja vuonna 1863 sillä oli yli 3 000 seuraajaa ja 13 kokoontumispaikkaa. Yhteiskunnallisia uudistuksia ajanut liike herätti pelkoa valtiovallassa, ja Choe päätettiin pidättää. Pidätyssuunnitelmista tietoinen Choe opetti tietämänsä seuraajalleen Choe Sihyeongille heinäkuussa 1863, ja samana vuonna 20. marraskuuta Choe pidätettiin yhdessä 30 muun seuraajansa kanssa. Choeta syytettiin harhaopista, ja hänet teloitettiin maaliskuussa 1864. Donghak-liike säilyi Cheun kuoleman jälkeen, ja se vaikuttaa edelleen cheondogyo-uskossa, johon suuri osa alkuperäisistä donghak-liikkeen opinkappaleista lainattiin.[1]