Chíos

Chíos[1] tai Hios (kreik. Χίος) [ˈçio̞s], antiikin Khios (m.kreik. Χίος), on Kreikan saari, joka kuuluu Pohjoisen Egean saarten saariryhmään ja sijaitsee itäisellä Egeanmerellä lähellä Turkin rannikkoa. Saaren pinta-ala on 904 km² ja asukasluku 51 390 (vuonna 2011). Hallinnollisesti saari kuuluu Chíoksen kuntaan, Chíoksen alueyksikköön ja Pohjois-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkaupunki on Chíoksen kaupunki.[2]

Maantiede

Chíos sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren itäosassa Vähä-Aasian, nykyisen Turkin rannikon edustalla. Turkin rannikosta sitä kohti työntyy Karaburunin niemimaa. Lyhin etäisyys saarelta mantereelle on noin 6,9 kilometriä. Chíoksen lähimmät Kreikan saaret ovat Oinoússes itäpuolella, Psará länsipuolella, Lesbos pohjoispuolella sekä Ikaría ja Sámos etelä- ja kaakkoispuolella.

Chíoksen kaupunki saaren itärannikolla.

Kooltaan Chíos on viidenneksi suurin Kreikan saarista ja sen pinta-ala on 904 neliökilometriä, pituus noin 51,5 kilometriä ja leveys noin 12,9 kilometriä. Saaren rannikon pituus on noin 177 kilometriä. Saari on vuoristoinen. Sen korkeimmat vuoret Pelinaío (1 297 m) ja Aípos (1 188 m) sijaitsevat saaren pohjoisosassa. Suurimmat asutukset, mukaan lukien pääkaupunki, ovat saaren itärannikolla.

Hallinto, kaupungit ja kylät
Pääartikkeli: Chíoksen kunta

Chíos kuuluu hallinnollisesti Chíoksen kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria.[2] Koko saari on ollut samaa kuntaa vuoden 2011 aluehallintouudistuksesta lähtien. Tätä ennen saari oli jaettu kahdeksaan kuntaan. Uudistuksessa Chíoksen prefektuuri lakkautettiin ja korvattiin Chíoksen alueyksiköllä.

Saaren suurimmat asutukset ovat Chíoksen kaupunki (26 850 asukasta), Vrontádos (5 323), Thymianá (1 566), Kallimasiá (958), Chalkeió (950) ja Nénita (903).[2] (Katso myös: Luettelo Chíoksen kunnan kaupungeista ja kylistä.)

Historia

Antiikki

Antiikin aikana Khios tunnettiin myös nimillä Aithalia, Makris ja Pityousa. Kreikkalaisen perinteen mukaan saaren ensimmäiset asukkaat olivat Thessaliasta tulleita pelasgeja. Saaren asuttajiksi mainitaan myös lelegit. Herodotoksen mukaan Khios oli myöhemmin osana joonialaista liittoa ja osallistui Panionionin juhliin muiden joonialaisten kaupunkien tavoin. Hän myös sanoo, että khioslaiset puhuivat samaa murretta kuin erythrailaiset.[3]

Chíoksen kaupunki Genovan vallan aikana. Piirros 1500-luvulta.

Saaren merkittävin kaupunkivaltio (polis) Khios sijaitsi nykyisen Chíoksen kaupungin paikalla. Kaupunki esitti olevansa Homeroksen synnyinpaikka ja saarelaiset esittelivät jonkin matkan päässä kaupungista pohjoiseen erästä paikkaa ”Homeroksen kouluna”. Saaren itärannikolla sijaitsi Delfinionin (nykyinen Delfíni) kaupunki, luoteisrannikolla Bolissos (nykyinen Volissós). Kardamyle sijaitsi nykyisen Kardámylan kylän paikalla. Saaren muita antiikin ajalta tunnettuja kaupunkeja ovat Leukonion, Kaukasa, Polikhne ja Koila.[3]

Khios joutui Persian vallan alle vuonna 546 eaa. Vuonna 499 eaa. saari liittyi Joonian kapinaan persialaisia vastaan. Kun kapinoitsijat kärsivät tappion, persialaiset polttivat saaren kaupungit ja temppelit. Persialaissotien jälkeen Khios oli liitossa Ateenan kanssa ja kuului Deloksen meriliittoon peloponnesolaissodan alkuun saakka. Sodan kestettyä seitsemän vuotta ateenalaiset alkoivat epäillä khioslaisia ja vaativat näitä tuhoamaan kaupunkinsa muurit. Myöhemmin saari kapinoikin Ateenaa vastaan, jolloin ateenalaiset hyökkäsivät saarelle ja hävittivät sitä. Myöhemmin ateenalaiset saivat Khioksen kokonaan valtansa alle.[3]

Hellenistisellä kaudella saarella oli itsenäinen asema. Myös roomalaisella kaudella saari nautti monia muita alueita itsenäisemmästä asemasta, eikä se ollut osa Asian provinssia alueen muiden saarten tavoin. Myöhemmin Khioksesta tuli kuitenkin osa Vespasianuksen perustamaa Provincia Insularumia.[3]

Chíoksen Véssan kylä.

Antiikin aikana Chíoksen viinejä pidettiin erittäin korkealaatuisina, ja hellenistisenä aikana se olikin Kreikan suurin viininviejä. Chíoslaiset jopa pitivät itseään viininvalmistuksen keksijöinä. Viinin lisäksi saari on tuottanut jo muinoin mastiksipistaasia,[3] joka on edelleen merkittävä vientituote. Chíoksella asui antiikin kuuluisa matemaatikko Hippokrates (noin 470–410 eaa.), joka ensimmäisenä onnistui neliöimään kaarevasivuisen kuvion.

Myöhempi historia
Néa Monín luostarin mosaiikkeja.

1300-luvun alussa osmanit valtasivat Chíoksen kaupungin ja surmasivat koko sen väestön. Vuonna 1346 saari päätyi genovalaisten omistukseen, jossa se säilyi lähes 250 vuotta, kunnes osmanit valtasivat sen uudelleen. Osmanivallan alla saari vaurastui. Vuonna 1822 saarelaiset kapinoivat turkkilaisia vastaan. Turkkilaiset hyökkäsivät saarelle laivastoineen, ja surmasivat kaikki miehet, ottivat naiset ja lapset orjiksi, ja polttivat kaupungin.[3] Chíoksesta tuli osa Kreikkaa vuonna 1912.

Nähtävyydet

Chíoksen keskiaikainen Néa Monín luostari on Unescon maailmanperintökohde. Se tunnetaan erityisesti bysantin huippukautta edustavista mosaiikeistaan.[4] Saaren muita nähtävyyksiä ovat muun muassa Chíoksen kaupungin genovalaisaikainen linna (Kástro); Anávatoksen hylätty kylä, jonka asukkaat tekivät joukkoitsemurhan turkkilaisten joukkojen lähestyessä;[5] Pyrgín linnoituksen muotoon rakennettu ja koristeluistaan tunnettu kylä; sekä Vrontádoksen joka pääsiäinen toistuva ilotulitusrakettisota.

Liikenne

Saaren pääsatama on Chíoksen kaupunki. Sieltä on yhteys muun muassa Pireukseen sekä lähisaarille. Chíoksen lentoasema, josta on lentoja Ateenaan, sijaitsee noin kolme kilometriä kaupungista etelään.

Lähteet
  1. Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 36. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7.
  2. Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  3. Smith, William: ”Chios”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Monasteries of Daphni, Hosios Loukas and Nea Moni of Chios World Heritage List. Unesco. Viitattu 24.11.2014.
  5. ”Chios”, Greek Island Hopping 2008, s. 447–451. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.

    Aiheesta muualla
    • Chios.gr. Saaren verkkosivut. (kreikaksi, englanniksi)
    Pohjoisen Egean saaret
    Pääsaaret
    Muut suuremmat saaret
    Pienet saaret
    Turkille kuuluvat saaret
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.