Chicagon sosiologinen koulukunta

Chicagon sosiologisen koulukunnan kiinnostuksen kohteena oli ihmisten elämä nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Suuri siirtolaisuus ja nopea kaupungistuminen muuttivat elämää, ja koulukunnan piirissä tutkittiin niiden vaikutuksia. Tutkimusmenetelmiin kuuluivat havainnointi ja haastattelu sekä elämäkertamateriaalin hyväksikäyttö. Keskeisiä hahmoja olivat Charles H. Cooley, W. I. Thomas, Robert E. Park ja Herbert Blumer.^lähde?[1]

Koulukunta toimi aktiivisesti 1915–1935 ja vakiinnutti sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteellisen aseman Yhdysvalloissa. Samaan aikaan samassa yliopistossa Chicagon filosofinen koulukunta, jonka keskeinen hahmo oli John Dewey, oli vaikutusvaltansa huipulla, ja myös politiikan tutkimuksen ja sosiologian ryhmät olivat nousemassa kuuluisuuteen.[2]

Lähteet

Lutters, Wayne G. & Ackerman, Mark S.: An Introduction to the Chicago School of Sociology userpages.umbc.edu. 1996. Arkistoitu 2.9.2006. Viitattu 8.11.2014.
Bulmer, Martin: The Chicago School of Sociology: Institutionalization, Diversity, and the Rise of Sociological Research, s. 2. University of Chicago Press, 1986. ISBN 9780226080055. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.11.2014).

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Lutters, Wayne G. & Ackerman, Mark S.: An Introduction to the Chicago School of Sociology userpages.umbc.edu. 1996. Arkistoitu 2.9.2006. Viitattu 8.11.2014.

[2] Bulmer, Martin: The Chicago School of Sociology: Institutionalization, Diversity, and the Rise of Sociological Research, s. 2. University of Chicago Press, 1986. ISBN 9780226080055. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.11.2014).