Chicago Bulls

Bulls oli kaudella 1970–1971 lähellä jo päästä pudotuspelin ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, kun se hävisi Los Angeles Lakersille otteluvoitoin 4–3. Kauden päätteeksi valmentaja Motta palkittiin kauden parhaana valmentajana. Sama toistui myös kauden 1972–1973 pudotuspeleissä, jossa Bulls kohtasi jälleen Lakersin.Williams jätti toimitusjohtajan paikkansa ja siirtyi Atlantaan vuonna 1973. Valmentaja Motta otti nyt valmennuksen lisäksi vastuun myös toimitusjohtajan tehtävistä. Bullsin menestys jatkui hieman paremmin kaudella 1973–1974, kun joukkue sijoittui läntisessä konferenssissa toiseksi. Bulls eteni Norm Van Lierin, Jerry Sloanin ja Bob Loven johdolla myös ensimmäistä kertaa jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta voitettuaan Detroit Pistonsin otteluvoitoin 4–3. Bullsin matka kuitenkin päättyi toisella kierroksella konferenssien finaaleihin, jossa se hävisi Milwaukee Bucksille suoraan 4–0. Bulls toisti edellisen kauden tuloksen kaudella 1974–1975, jossa se tällä kertaa hävisi pudotuspeleissä Golden Satelle.

Valmentaja Dick Mottan aikakausi tuli kuitenkin päätökseen kaudella 1975–1976, kun Bulls jäi runkosarjassa läntisessä konferenssissa viimeiseksi voitettuaan vain 24 ottelua 82:sta. Kauden jälkeen Mottan tilalle palkattiin Ed Badger.[3] Hänen johdollaan Bulls eteni avauskaudellaan pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin hävisi jo ensimmäisellä kierroksella. Toisella kaudella Bulls jäi pudotuspelien ulkopuolelle ja Badgerin pesti päättyi kyseiseen kauteen. Sittemmin Bullsia kävivät valmentamassa Larry Costello ja Scotty Robertson vuosien 1978–1979 välisenä aikana, mutta Bulls ei selvinnyt pudotuspeleihin.

Pelaajauransa vuonna 1976 lopettanut Jerry Sloan nousi Bullsin päävalmentajaksi kaudella 1979–1980, oltuaan edelliskauden apuvalmentajana. Sloanin johdolla Bulls menestyi jo paremmin kaudella 1980–1981. Dallas Mavericksin liityttyä NBA:han, neljä joukkuetta vaihtoi konferenssia. Tämän myötä Bulls siirtyi itäiseen konferenssiin. Artis Gilmoren johdolla Bulls selvisi pudotuspeleihin, jossa se eteni välieriin pudotettuaan ensin New York Knicksin otteluvoitoin 2–0. Bulls kuitenkin hävisi Boston Celticsille 4–0. Sloanin seuraava kausi valmentajana meni kehnosti, kun Bulls jäi runkosarjassa itäisen konferenssin lohkossa kolmanneksi viimeiseksi. Loppukaudesta Sloania korvasivat Phil Johnson ja Rod Thorn. Sittemmin Bullsin menestys oli vaatimaton jäätyä ilman pudotuspelipaikkaa.

Michael Jordan, koripallohistorian ikonisimpia pelaajia ja Bullsin menestyskauden avaintekijöitä.

Kevin Loughery nousi Bullsin valmentajaksi kaudella 1983–1984, mutta ei kyennyt avauskaudellaan viemään joukkuetta pudotuspeleihin. Bullsin menestys oli kuitenkin saamassa uuden käänteen, kun 1984 varaustilaisuudessa he saivat kolmannen varausvuoron Houston Rocketsin ja Portland Trail Blazersin jälkeen. Houston valitsi Hakeem Olajuwonin ja Portland Sam Bowien. Bulls sitä vastoin varasi Michael Jordanin. Avauskausi oli Bullsille kohtalainen, sillä se pääsi pudotuspeleihin, mutta hävisi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Milwaukeelle 3–1. Sitä vastoin Jordan pelasi vakuuttavan kauden tulokkaana. Hän johti joukkuettaan neljässä eri tilastoissa (pisteet, syötöt, levypallot ja riistot). Hänet äänestettiin myös kauden jälkeen vuoden tulokkaaksi.[4]

Kaudeksi 1985–1986 Bullsia uudistettiin uuden omistajan Jerry Reinsdorfin ja toimitusjohtaja Jerry Krausen myötä. He päättivät rakentaa joukkueen Jordanin ympärille ja korvasivat valmentaja Lougheryn Stan Albeckilla. Vaihdos ei kuitenkaan tuottanut kaivattua tulosta ja Albeck sai lähteä ensimmäisen kauden jälkeen. Tilalle tullut Doug Collins onnistui luotsaamaan Bullsin hieman parempaan menestykseen toisella kaudellaan 1987–1988. Bulls oli hankkinut vuoden 1987 varaustilaisuudessa Horace Grantin ja Scottie Pippenin pelioikeudet Seattlelta. Uudella kolmikolla Bulls sijoittui itäisen konferenssin lohkossa kolmanneksi. Pudotuspeleissä se selvitti tiensä toiselle kierrokselle välieriin, voitettuaan ensin Clevelandin 3–2, mutta hävisi sittemmin Detroitille 1–4. Jordan palkittiin kauden päätteeksi arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä vuoden puolustuspelaajaksi. Hänestä tuli samalla ensimmäinen pelaaja NBA:ssa, joka on voittanut pistetilaston ja parhaan puolustajan –palkinnon samana kautena.

Bullsin NBA-mestaruudet

Vuoden 2008 varaustilaisuudessa Bulls sai ensimmäisen varausvuoron, johon sillä oli vain 1,7 prosentin todennäköisyys, yksi historian pienimmistä.[5] Bulls käytti varauksensa pelintekijä Derrick Roseen, joka oli seuran tunnetuimpia pelaajia seuraavat kahdeksan kautta.

Kaudeksi 2010–2011 Bullsin päävalmentajaksi siirtyi Tom Thibodeau, joka valmensi seuraa seuraavat viisi kautta. Thibodeaun johdolla Bulls voitti kaudella 2010–2011 62 runkosarjaottelua, eniten koko sarjassa, ja Rose valittiin kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi historian nuorimpana. Thibodeau valittiin NBA:n vuoden valmentajaksi seuran yllettyä ensimmäiseen divisioonamestaruuteensa ja vähintään 50 runkosarjavoiton kauteen sitten Jordanin aikakauden. Itäisen konferenssin loppuotteluissa Bulls hävisi kuitenkin LeBron Jamesin tähdittämälle Miami Heatille 1–4-otteluvoitoin.

Vuonna 2011 Bulls varasi Jimmy Butlerin.

Vuonna 2015 Bullsin päävalmentajana aloitti Fred Hoiberg.

Kesällä 2017 Bulls teki pelaajakaupan, jossa se muun muassa luopui Jimmy Butlerista ja sai tilalle muun muassa Kris Dunnin ja tuoreeltaan varatun Lauri Markkasen.[6] Ennen kauden alkua Bullsin nimipelaajista lähtivät myös muun muassa Rajon Rondo[7] ja Dwyane Wade[8] sekä kauden aikana Nikola Mirotić[9]. Vuoden 2018 varaustilaisuudessa Bulls rakensi joukkuettaan varaamalla Wendell Carterin. Joulukuussa 2018 Hoiberg irtisanottiin, ja päävalmentajana aloitti Jim Boylen[10][11], jonka valmennusratkaisut aiheuttivat joukkueessa nopeasti eripuraa[12][12].

Bulls teki kesän 2020 aikana suuria, odotettuja muutoksia johtoportaaseensa ja valmennukseensa muun muassa palkkaamalla uudeksi urheilutoimenjohtajakseen Artūras Karnišovasin.[13][14] Päävalmentajaksi astui Billy Donovan[15].

Bullsin tilastohistorian kymmenen parasta NBA:n runkosarjassa. Kursivoidut pelaajat ovat aktiivipelaajia. Tilastot päivitetty 3. heinäkuuta 2018.[16]