Cherbourgin sateenvarjot

Cherbourgin sateenvarjot (Les Parapluies de Cherbourg) on Jacques Demyn ohjaama ranskalainen musikaalielokuva vuodelta 1964. Elokuvan pääosissa ovat Catherine Deneuve ja Nino Castelnuovo. Cherbourgin sateenvarjot on musikaalielokuvaksi siitä erikoinen, että se on läpisävelletty: sen jokainen vuorosana lauletaan. Elokuva sijoittuu vuoteen 1957, jolloin Ranska liittyi Algerian sotaan.[1][2] Samaan ratkaisuun Demy päätyi myös elokuvassaan Huone kaupungissa (1982).

Cherbourgin sateenvarjot
Les Parapluies de Cherbourg
Ohjaaja Jacques Demy
Käsikirjoittaja Jacques Demy
Tuottaja Mag Bodard
Säveltäjä Michel Legrand
Kuvaaja Jean Rabier
Leikkaaja Anne-Marie Cotret
Pääosat Catherine Deneuve
Nino Castelnuovo
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Ranska
Levittäjä 20th Century Studios
Netflix
Ensi-ilta 1964
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Musiikin elokuvaan sävelsi Michel Legrand. Erityisesti muistetaan elokuvan samanniminen johtoteema, joka tunnetaan myös ranskankielisillä nimillä ”Je ne pourrai jamais vivre sans toi” ja ”(Mon amour,) Ne me quitte pas”, suomeksi nimellä ”Rakkaani hylkää mua ei”.

Myös lavasteet, puvut ja värit olivat ohjaaja Demylle tärkeitä, ja niissä hän luotti nantesilaisen nuoruudenystävänsä, lavastaja Bernard Evenin ratkaisuihin.[1]

Elokuvasta tuli heti ilmestyttyään suuri menestys, ja se on nykyään yksi eurooppalaisen musiikkielokuvan klassikoita. Sille myönnettiin kolme Cannesin elokuvajuhlien palkintoa 1964. Vuosina 1965 ja 1966 elokuva sai yhteensä viisi Oscar-ehdokkuutta, muun muassa musiikistaan, mutta ei voittanut ainuttakaan. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[3]

Juoni

Madame Emery ja hänen 16-vuotias tyttärensä Geneviève myyvät sateenvarjoja Cherbourgin kaupungissa. Genevièven poikaystävä Guy on komea automekaanikko, joka asuu sairaan kummitätinsä kanssa. Tätiä hoitaa hiljainen Madeleine, joka on ilmiselvästi ihastunut Guyhin.

Nuorten rakkaus keskeytyy traagisesti Guyn saadessa kutsun mennä sotimaan Algeriaan. Lähtöä edeltävänä iltana Guy ja Geneviève rakastelevat. Vähän Guyn lähdön jälkeen Geneviève huomaa olevansa raskaana. Geneviève pettyy raskaasti Guyn kirjoittaessa niin harvoin ja suostuu lopulta menemään naimisiin rikkaan Roland Cassardin kanssa. Geneviève muuttaa pois Cherbourgista.

Guyn maailma romahtaa, kun Algeriasta paluun jälkeen tajuaa Genevièven hylänneen hänet. Hän ajautuu ryypiskelemään ja käymään huorissa. Eräänä iltana Guyn palatessa kotiin Madeleine kertoo Guyn kummitädin kuolleen. Guy tajuaa Madeleinen rakastavan häntä ja he menevät naimisiin.

Vuosia myöhemmin Guylla ja Madeleinella on yhteinen lapsi ja Guy pitää huoltoasemaa. On joulu ja Madeleine lähtee poikansa kanssa kaupungille hoitamaan asioita. Geneviève saapuu tyttärensä kanssa huoltoasemalle tankkaamaan, ja Guy kysyy rutiinimaisesti asiakkaalta: “Tavallista vai superia”. Tällöin he tunnistavat toisensa ja järkyttyvät. Geneviève kertoo olevansa Cherbourgissa ensimmäisen kerran naimisiin menonsa jälkeen, ja että hänen äitinsä on nyt kuollut. Geneviève kysyy Guylta haluaako hän tavata tyttärensä (joka on jätetty autoon istumaan), mutta Guy kieltäytyy. Geneviève hyvästelee ja lähtee.

Elokuvan toteutus

Demyllä oli elokuvaa varten erittäin tarkka käsikirjoitus. Teknisesti se oli vaikea toteuttaa esimerkiksi sen takia, että pääosan esittäjät eivät itse laulaneet vuorosanojaan. Heidän oli pakko harjoitella niin hyvä huulisynkronointi, että ratkaisu ei kiinnittäisi katsojan huomiota. Pääosien laulajina olivat Danielle Licari ja José Bartel.

Elokuvan aiheet

Elokuvan yksi aihe on uskottomuus: ikuista rakkautta vannonut morsian ei kestä arjen paineita ja sulhasen poissaoloa. Demy näyttää Genevièven kohtalossa yksilöiden kahleet: nainen ja hänen äitinsä elävät muista ihmisistä erillään, mutta silti heidän käytöstään ohjailee ajatus siitä, ”mitä ihmiset sanovat”. Avoliitot ja aviottomat lapset olivat tuolloin häpeällisiä.[1]

Yksi elokuvan aihe on Algerian sota. Filmin tuottajat olisivat halunneet poistettaviksi kaikki siihen liittyvät viittaukset, jotta realismi ei pilaisi kaunista elokuvaa. Demy kieltäytyi tästä, koska elämän julmuuskin kuuluu siihen kamppailuun, jota ihmiset käyvät unelmiensa toteuttamiseksi. Niinpä Demyn elokuva on edelleen yksi harvoista ranskalaisista elokuvista, joka käsittelee yhteiskuntaa kipeästi vihlaissutta Algerian sotaa.[1]

Näyttelijät
 Catherine Deneuve … Geneviève Emery  
 Nino Castelnuovo … Guy Foucher  
 Anne Vernon … Madame Emery  
 Marc Michel … Roland Cassard  
 Ellen Farner … Madeleine  
 Mireille Perrey … Tante Élise  
 Jean Champion … Aubin  
 Pierre Caden … Bernard  
 Jean-Pierre Dorat … Jean  

Lähteet
  1. Cherbourgin sateenvarjot (Arkistoitu – Internet Archive). Satu Laaksonen. KAVE. Viitattu 21.7.2015.
  2. Cherbourgin sateenvarjot Leffatykki. Viitattu 24.3.2023.
  3. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Heikinheimo, Risto: ”Cherbourgin sateenvarjot”. Filmihullu 6/2005 (musiikkielokuvan teemanumero).
    • Jalander, Ywe: ”Cherbourgin kaihoisat laulut”. Suomen Kuvalehti 23/1981, s. 29.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.