Chemulpon taistelu

Chemulpon taistelu oli Venäjän–Japanin sodan aikainen meritaistelu Chemulpon, eli Incheonin sataman tuntumassa Koreassa 8. – 9. helmikuuta 1904. Taistelu oli osa yllätyshyökkäystä, jonka Japani teki Venäjän Tyynenmeren laivastoa vastaan. Chemulpon taistelun aikana vaihdettiin myös sodan ensimmäiset laukaukset. Taistelu päättyi alivoimaisten venäläisten tappioon ja he päätyivät upottamaan omat sotalaivansa. Japani miehitti Chemulpon kaupungin ja lopulta koko Korean niemimaan.

Chemulpon taistelu
Osa Venäjän–Japanin sotaa
Venäläiset risteilijä Varjag ja tykkivene Koreets Chemulpossa.
Päivämäärä:

8. – 9. helmikuuta 1904

Paikka:

Chemulpon, eli Incheonin satama nykyisessä Etelä-Koreassa.

Lopputulos:

Japanilaisten voitto

Osapuolet

 Japani

Venäjä

Komentajat

Uryū Sotokichi

Vsevolod Rudnev

Vahvuudet

6 risteilijää
16 torpedovenettä

1 risteilijä
1 tykkivene

Tappiot

0

41 kaatunutta
62 haavoittunutta
molemmat sotalaivat upotettiin

Tausta

Chemulpo eli nykyinen Incheon on kaupunki Hanjoen suulla lähellä Korean pääkaupunkia Soulia. Vuodesta 1883 Chemulpo oli yksi Korean kolmesta länsimaiselle kaupalle avatusta satamasta.[1]

Japani katkaisi diplomaattisuhteet Venäjän kanssa 5. helmikuuta 1904, ja 6. helmikuuta Japanin yhdistyneen laivaston komentaja Tōgō Heihachirō johti laivansa Sasebon satamasta kohti Venäjän Tyynenmeren laivaston tukikohtia.[1] Yllätysiskuun Venäjän Tyynenmeren laivastoa vastaan ryhdyttiin ilman virallista sodanjulistusta. Tōgō johti suurimman osan laivastostaan kohti Port Arthurin laivastotukikohtaa, mutta laivastosta erotettiin Uryū Sotokichin komentama neljä risteilijää ja kolme kauppalaivaa käsittänyt osasto, joka kuljetti mukanaan 3 000 12. divisioonan sotilasta. Sotilaiden oli määrä nousta maihin Chemulpossa. Matkan varrella Uryūn osastoon liittyi vielä kaksi muuta risteilijää ja 16 torpedovenettä.[2]

Taistelu
Maihinnousevia japanilaisia.

Ensimmäiset laukaustenvaihdot

Venäjän laivastolla oli Chemulpon satamassa risteilijä Varjag, tykkivene Koreets[1] ja kuljetusalus Sungari[2]. Venäläisiä komensi kapteeni Vsevolod Rudnev.[1] Japanilaisten ilmestyessä sataman edustalle 8. helmikuuta Koreets oli juuri purjehtimassa ulos satamasta. Japanilaisten ja venäläisten välillä vaihdettiin Venäjän–Japanin sodan ensimmäiset laukaukset. Japanilaiset laukaisivat torpedoja ja Koreets avasi tulen tykeillään. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan osunut ja Koreets palasi Chemulpon satamaan.[2] Venäläisten mukaan torpedot laukaisi japanilainen risteilijä Asama. Selvää ei ole, kumpi osapuoli ampui ensimmäisenä.[1]

Chemulpon satamassa oli yhdessä venäläisalusten kanssa useita puolueettomien maiden aluksia. Satamassa olivat brittiläinen HMS Talbot, ranskalainen risteilijä Pascal, italialainen risteilijä Elba, sekä yhdysvaltalaiset USS Vicksburg ja sairaalalaiva.[1] Uryū ei tästä syystä halunnut ruveta tulittamaan venäläisiä samassa satamassa.[2] Sen sijaan hän julisti, että venäläisiä ei tulitettaisi, jos heidän aluksensa eivät häiritsisi samaksi yöksi ajoitettua maihinnousua. Maihin alettiin laskea japanilaisia sotilaita kello 20.00 ja aamuyöstä maissa oli noin 2 500 japanilaista.[1]

Maihinnousun jälkeen risteilijät Chiyoda, Takachiho ja Akashi purjehtivat viiden torpedoveneen kanssa Chemulpon satamaan, jossa ne asettuivat venäläisten alusten ympärille. Venäläisille annettiin uhkavaatimus, jossa venäläisiä vaadittiin poistumaan satamasta keskipäivään 9. helmikuuta mennessä. Uhkavaatimusta levitettiin myös puolueettomien maiden aluksille ja niitä varoitettiin pysymään poissa tieltä, mikäli venäläiset eivät suostuisi lähtemään. Puolueettomien maiden alukset protestoivat japanilaisten toimia, sillä satamaa pidettiin puolueettomana satamana. Protestikirjelmä luovutettiin Uryūlle, mutta sillä ei ollut vaikutusta japanilaisten toimintaan.[1]

Venäläislaivojen upottaminen
Palava Varjag.
Räjäytetty Koreets.

Uhkavaatimuksensa jälkeen japanilaisten risteilijät Asama, Naniwa, Chiyoda, Takachiho, Akashi ja Niitaka asettuivat torpedoveneiden kanssa asemiin noin 15 kilometrin päässä Chemulpon satamasta.[1] Venäläiset päättivät yrittää murtautua ulos.[2] Noin kello 11.00 venäläiset alukset alkoivat purjehtia ulos satamasta kohti Keltaistamerta ja japanilaisten laivasto-osastoa. Tulivoimallisesti venäläiset olivat selvästi alakynnessä. Japanilaiset avasivat tulen keskittäen tulituksen ensin risteilijä Varjagia vastaan. Varjag sai 10–12 osumaa. Osa osumista osui aluksen vesirajan alapuolelle. Aluksen kaksi mastoa ja kaksi neljästä savupiipusta hajosivat. Aluksen runko kärsi mittavia vahinkoja. Runneltu alus joutui kääntymään ympäri ja palaamaan yhdessä Koreetsin kanssa Chemulpon satamaan.[1]

Epätoivoisessa asemassa kapteeni Vsevolod Rudnev määräsi omat aluksensa upotettavaksi. Koreets räjäytettiin kello 16.00 italialaisen Elban soittokunnan esittäessä Venäjän kansallislaulua. Varjag upotettiin pari tuntia myöhemmin.[1]

Seuraukset
Varjagin kaatuneiden muistomerkki Vladivostokissa.

Venäläiset olivat menettäneet taistelun aikana 41 kaatunutta ja 62 haavoittunutta. Monet tappioista oli kärsitty Varjagin miehistön operoidessa suojaamattomia 152 mm tykkejä aluksen kannella. Satamaan jäänyt kuljetusalus Sungari sytytettiin palamaan ja se upposi 10. helmikuuta. Japanilaiset eivät tiettävästi kärsineet mitään tappioita. Alusten haavoittunut miehistö sai lääkinnällistä apua japanilaisilta. He saivat myös luvan palata Venäjälle, jos he eivät osallistuisi sotaan tulevaisuudessa. Venäläismiehistö nousi myöhemmin brittiläiselle, ranskalaiselle ja italialaiselle risteilijälle Chemulpon satamassa.[1]

Japanilaiset olivat vallanneet Chemulpon kaupungin, mikä johti nopeasti myös koko Korean niemimaan hallintaan.[1]

Lähteet
  1. Rotem Kowner: Historical Dictionary of the Russo–Japanese War, s. 83-86. The Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-4927-3. (englanniksi)
  2. Geoffrey Jukes: The Russo-Japanese War 1904-1905, s. 24-27. Osprey Publishing, 2002. ISBN 1-84176-446-9. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.