Petite Ceinture

Petite Ceinture -radan aikataulu toukokuussa 1914

Vuonna 1855 Petite Ceintureä pitkin kuljetettiin 780 000 tonnia tavaraa. Tästä 20 000 tonnia oli paikallisliikennettä, loput Pariisin läpi kulkenutta liikennettä.

Matkustajaliikenne aloitettiin 14. heinäkuuta 1862 Batignolles'n ja Clichyn sekä La Rapéen ja Bercyn välillä, ja vähitellen se laajennettiin koko radalle. Matkustajamäärä kasvoi 5 miljoonasta vuonna 1878 aina 39 miljoonaan vuonna 1900, jolloin se oli suurimmillaan, mihin osaltaan vaikutti Pariisissa samana vuonna pidetty maailmannäyttely.

Tämän jälkeen matkustajamäärät vähenivät sitä mukaa kun Pariisin metron ja Nord-sud -linjat rakennettiin. Vuonna 1931 pidetyn siirtomaanäyttelyn yhteydessä rataa tosin parannettiin avaamalla uusi asema, Claude Decaen, mutta matkustajamäärät eivät edelleenkään kääntyeet nousuun.

Rataa hallinnoinut Syndicat de la Ceinture joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Rata yritettiin useita kertoja tuloksetta siirtää Compagnie du chemin de fer métropolitain de Paris -yhtiölle (CMP), joka tuohon aikaan ylläpiti Pariisin metroa. Vuonna 1934 Ranskan hallitus päätti Syndicat de Ceinturen toivomuksesta, että matkustajaliikenne lakkautettiin 23. heinäkuuta alkaen.

Petite Ceinture -radan länsiosa Gare de Pont-Cardinet'n ja Auteuilin välillä pysyi kuitenkin matkustajaliikenteen käytössä vuoteen 1985 saakka, jolloin alettiin rakentaa RER-linjan C pohjoista haaraa, joka valmistui vuonna 1988. Radan Pont-Cardinet'n ja Pereire-Levalloisin välistä osuutta ei liitetty C-linjaan. Sen sijaan sitä pitkin liikennöitiin heinäkuuhun 1996 saakka erillisenä rautatielinjana, kunnes se korvattiin linja-autolla.

Nykyisen Régie Autonome des Transports Parisiensin (RATP) edeltäjä, Société des transports en commun de la région parisienne aloitti välittömästi liikenteen uudella linja-autolinjalla, joka kiersi Pariisin ympäri Marsalkkojen bulevardeja pitkin ja jonka tunnuksena käytettiin linjanumeron sijasta kirjaimia PC.[17] Tämän linjan liikenne oli vuonna 1944 toisen maailmansodan vuoksi jonkin aikaa keskeytyksissä[18], mutta muutoin sitä jatkettiin siihen saakka, kunnes se 1. lokakuuta 1999 korvattiin kolmella linjalla, PC1, PC2 ja PC3. siihen saakka, kunnes sen 2010-luvulla korvasi raitiolinja T3.[17]

16. joulukuuta 2006 otettiin käyttöön raitiolinja T3, joka tunnetaan myös nimellä Maréchaux sud. Se muutettiin 15. joulukuuta 2012 linjaksi T3a, samalla kun avattiin linja T3b, Maréchaux est.

Heinäkuusta 1934 lähtien Petite Ceinture -radalla oli vain tavaraliikennettä.

Radan eteläosa palveli vuoteen 1976 saakka Citroënin tehtaita Grenellessä (nykyisen Parc André-Citroënin paikalla) sekä Vaugirardin metrovarikkoa ja teurastamoja vuoteen 1979. Paris-Gobelinsin tavara-asema 13. arrondissementissa oli käytössä vuoteen 1991 saakka.

Radan pohjois- ja itäosia käytettiin 1980-luvulle saakka junien siirtoon asemalta toiselle. Tavaraliikenne jatkui 1990-luvun alkuun saakka.

• 
  Gare de Passy 1900-luvun alussa.
• 
  Ratakuilu Buttes-Chaumontin alueella 1912.
• 
  Auteuilin viadukti (Viaduc du Point du jour). Silta oli kaksitasoinen: alemman tason kautta kulki Marsalkkojen bulevardien kehä, ylemmällä tasolla Petite Ceinture -rautatie. Kuvassa näkyy myös Seinellä liikennöineen Bateaux Parisiens -laivayhtiön satama.

Petite Ceinture-linjaa ylläpiti alun perin erityinen osakeyhtiö. Sitä hallinnoi syndikaatti, johon kuului kaksi edustajaa kustakin perustajayhtiöstä. Syndikaatti perustettiin virallisesti 22. tammikuuta 1853, mutta yhtiön yhtiöjärjestys on monimutkaisempi, sillä finanssikysymysten ja muotovirheiden vuoksi Ranskan valtioneuvosto ei aluksi laillistanut yhtiötä.

• 
  Auteuil-Boulognen entinen asemarakennus vuonna 2014.
• 
  Passy-La Muetten entinen asemarakennus.
• 
  Gare de Saint-Ouen.
• 
  Gare de Ménilmontat, sisäänkäynti
• 
  Gare de Ménilmontant, sisätilat
• 
  Gare de la Maison-Blanche
• 
  Gare de Belleville-Villette, ulkopuoli
• 
  Gare de Belleville-Villette
• 
  Gare de Charonne, nykyisin konserttisali La Flèche d'or.

Seuraavat Petite Ceinture -radan asemat olivat aikoinaan matkustajaliikenteen käytössä:

Asemat myötäpäivään luettuna lännestä alkaen :

Henkilöliikenteen asemien lisäksi radan varrella oli viisi paikallisliikenteen tavara-asemaa:

• Belleville-Villette (lähellä Buttes-Chaumontia; siihen liittyi kolmioraide, joka yhdisti Petite Ceinturen La Villetten teurastamoille ja Paris-Bestiaux'n asemalle johtaneeseen haararataan[19]), avattiin 15. heinäkuuta 1856[20] muutostyöt aloitettiin 27. heinäkuuta 1868[21] ja asema suljettiin vuonna 1988[22]
• Charonne-Marchandises (lähellä porte de Montreuiliä), avattiin 15. syyskuuta 1855[20], muutostyöt aloitettiin 20. heinäkuuta 1870[21] ja asema suljettiin vuonna 1981[22] ;
• Paris-Gobelins (13. arrondissementissa), avattiin 15. toukokuuta 1903[23], järjesteltiin uudelleen vuosina 1970–1977[24] ja sijaitsee nykyisin modernin Olympiadesin alueen alla ;
• La Glacière-Gentilly, avattiin 15. marraskuuta 1882[25], suljettiin vuonna 1991[22], minkä jälkeen sitä käytettiin kokeiltaessa automatisoitua Meteor -liikennettä, minkä jälkeen se purettiin ZAC Gare de Rungis -rakennushankkeen tieltä  ;
• Grenelle-marchandises, avattiin 1. helmikuuta 1879[25] ja poistettiin käytöstä vuonna 1976[22]. Nykyisin paikalla ovat France Télévisionsin toimitalo ja sairaala Hôpital européen Georges-Pompidou.

Lisäksi sen varrella oli kaksi järjestelyratapihaa:

• Gare d'Est-Ceinture,
• Gare de La Rapée-Bercy[26]

sekä kaksi vain karjan kuljetukseen tarkoitettua asemaa:

• Gare de Paris-Bestiaux (avattiin 18. lokakuuta 1867[27] ja suljettiin 31. joulukuuta 1977[22]),
• Paris-Brancion (avattiin vuonna 1903[23] ja suljettiin vaiheittain vuosina 1976–1979[22]).

Petite Ceinture -rataan liittyy 36 siltaa. Niistä 36 on alikulkusiltoja, joissa rautatie ylittää kadun, ja 25 ylikulkusiltoja, joissa katu ylittää rautatien.

Pariisin kunnallisneuvosto päätti kokouksissaan 13. ja 14. huhtikuuta 2015 aloittaa SNCF:n kanssa neuvottelut Petite Ceinture-radan tulevaisuudesta.[41]

Pariisin kaupunki ja SNCF ovat yhtä mieltä siitä, että rata on säilytettävä ja että sen alueella ei ole suoritettava sellaisia peruuttamattomia muutoksia, joiden jälkeen sitä ei enää voitaisi tarvittaessa palauttaa rautatieliikenteen käyttöön.[42] Alustavan sopimuksen mukaan SNCF luovuttaa korvauksetta jotkut osat radasta Pariisin kaupungin käyttöön, joka vuorostaan sitoutuu pitämään kunnossa alueet, jotka mahdollisesti avataan yleisölle.[43]

Vuoden 2015 lopulla käynnistettiin monivuotinen hanke, jonka tarkoituksena kaupungin tiedotteen mukaan[44] on avata mahdollisimman monet osuudet radan varresta jalankulkijoille ja ottaa ne yleiseen käyttöön, kuitenkin biodiversiteettia kunnioittaen ja tavalla, joka tekee tarvittaessa mahdolliseksi palauttaa rata liikenteen käyttöön. Tarkemmat suunnitelmat laaditaan yhdessä pariisilaisten sekä hankkeeseen osallistuvien tahojen kanssa. Niihin osallistuvat arrondissementtien viranomaiset yhdessä asukkaiden kanssa.

Näin toteutetaan kevyitä ja purettavissa olevia järjestelyjä, joilla voidaan muodostaa viherkäytäviä ja kävelyteitä sekä saada tilaa kulttuuri- ja urheilutapahtumille. Pariisin määri Anne Hidalgon mukaan radan varrelle voidaan mahdollisesti perustaa myös ravintoloita, elokuvateattereita ja yökerhoja.[42]

Ranskan kommunistinen puolue (PCF) pitää valitettavana, ettei Petite Ceinture -rataa käytetä henkilö- eikä tavaraliikenteeseen, vaikka kaupunki on ryhtynyt toimenpiteisiin ilman saastumista vastaan. Kaupunki päätti kuitenkin jo kauan sitten rakentaa raitiolinja Marsalkkojen bulevardeille sen sijaan että Petite Ceinture -rata otettaisiin uudestaan käyttöön. Tätä on perusteltu sillä, että Petite Ceinture kulkee monin paikoin aivan vierestä asuintalojen ohi ja vilkas rautatieliikenne alentaisi asumisviihtyvyyttä.[45]

Sitä vastoin Union pour un mouvement populaire (UMP) on ehdottanut, että rata purettaisiin ja paikalle rakennettaisiin Pariisia kiertävä jatkuva pyörätie.[42]

Radan paikalle on ehdotettu samantapaista kävelytietä, jollainen jo nyt on Coulée verte René-Dumont entisen Place de la Bastilleen johtaneen radan paikalla. Radan haltija RFF on neuvotellut asiasta Pariisin kaupungin kanssa. Pariisin kunnallisneuvosto hyväksyi asiaa koskeneen sopimuksen keväällä 2006[46], mutta sitä ei ole koskaan toteutettu, vaikka se otettu tavoitteeksi myös Pariisin liikennettä koskevaan, helmikuussa 2006 laaditussa suunnitelmassa.

Hankkeen arvostelijat ovat huomauttaneet, että rata kulkee suurelta osin viadukteissa tai kuiluissa, minkä vuoksi sinne olisi vaikea päästä. Lisäksi siinä on useita, jopa kilometrin pituisia tunneleita, jotka olisivat jalankulkuväylinä synkkiä ja luotaantyöntäviä.

Vuonna 2013 radasta kuitenkin avattiin jalankulkijoille 15. arrondissementissa ensimmäinen noin 1300 metrin pituinen osuus Place Balardin ja Rue Olivier-de-Serresin välillä. Tämän vuoksi toteutetut järjestelyt olivat keveitä ja tarvittaessa helposti peruutettavissa. Työt maksoivat noin neljä miljoonaa euroa.[38]

Tammikuussa 2016 yleisölle avattiin toinen, 13 600 neliömetrin laajuinen alue entisen Place de Rungisin aseman läheisyydessä. Sinne pääsee Rue de läInterne-Loebilta.[47]

Pariisin vihreät valtuutetut vaativat Petite Ceinturen rata-alueen muuttamista vihervyöhykkeeksi. Täten Pariisin rajojen sisäpuolella olevien viheralueiden yhteenlaskettu pinta-ala kasvaisi 10 prosenttia.[48]

Parsiin 7. ja 15. arrondissmenttien pyöräilijöiden järjestö on ehdottanut, että rautatielinja muutettaisiin Pariisia kiertäväksi jatkuvaksi pyörätieksi.[49] Tämä muusta liikenteestä erotettu pyörätie olisi turvallinen, koska se ei missään leikkaisi autoteitä samassa tasossa eikä toisaalta myöskään häiritsisi jalankulkijoita. Pyöräilijöiden kannalta reitillä olisi myös se etu, ettei sillä missään kohdassa ole kovin jyrkkiä rinteitä. Paikkoihin, joissa radan ja sen ylittävän tai alittavan kadun välinen korkeusero on liian suuri rampin rakentamiseksi, rakennettaisiin hissi polkupyörien siirtoa varten. Radan entisille asemille perustettaisiin kaupunkipyöräjärjestelmän (Vélib) asemat.

Vuoteen 2016 mennessä ei ole käynnistetty mitään hankkeita rautatieliikenteen aloittamiseksi uudestaan, vaikka asiaa on toisinaan ehdottanut varsinkin Ranskan kommunistinen puolue[50] ja jotkut yhdistykset[51] ja asiasta on tehty useita selvityksiä.

ARAMIS-hankkeen koealue vuonna 1986 entisen Gare de Grenelle-marchandises'in paikalla

1970- ja 1980-luvuilla Pariisissa käynnistettiin ARAMIS-hanke, jossa suunniteltiin automatisoitua raideliikennettä. Siinä yhteydessä Petite Ceinture -radalle ehdotettiin joko raidetaksi- tai automatisoitua kevytmetroliikennettä. Grenellen tavara-asemalle rakennettiin tekninen tutkimuskeskus. Kun hanke hylättiin, laitos purettiin.

Kun raitiolinjaa T2 päätettiin jatkaa Porte de Versaillesille, yhtenä vaihtoehtona olisi, että linja olisi kulkenut vanhaa Petite Ceinture -ratalinjaa pitkin Rue de Vaugiradille tai mahdollisesti Porte d'Ivryyn saakka. Lopulta sille kuitenkin valittiin toinen linjaus.

Toisaalta raitiolinjaa T3a on suunniteltu laajennettavaisi Pariisia kiertäväksi rengaslinjaksi, joka korvaisi bussilinjan PC. Myös se suunniteltiin aluksi kulkemaan osan matkastaan vanhaa Petite Ceinture -rataa pitkin, mutta linja päätettiinkin sijoittaa Marsalkkojen bulevardeille. Linja T3b, joka on linjan T3a pohjoinen jakso, kulkee sekin Marsalkkojen bulevardeja pitkin mutta erkanee niistä Pariisin koillisosassa ja johtaa Pantiniin.

Sen jälkeen kun nämä raitiolinjat rakennettiin, on hankkeet matkustajaliikenteen palauttamisesta Petite Ceinture -radalle käytännössä hylätty, lukuun ottamatta mahdollisesti Gare Rosa Parksin ja Porte de Vincennesin välistä osuutta, jolla rata on kauempana Marsalkkojen bulevardeista kuin muualla, enimmillään 1400 metrin päässä.

Pariisin seudun kaupunkisuunnitteluvirasto onkin esittänyt elokuussa 2011 julkaisemassaan tutkielmassa[52] alustavasti, että tuleva raitiolinja 8 kulkisi Pariisin itäosissa Petite Ceinturen ratalinaa pitkin Rosa Parksin ja Porte de Vincennesin välillä. Vanhojen asemien lisäksi tälle osuudelle on ehdotettu kolmea uutta pysäkkiä, joissa olisi vaihtomahdollisuudet Pariisin metron linjoille 11 3 ja 3bis.[53]

Eräät järjestöt ovat kuitenkin ehdottaneet radalle nopeaa henkilöliikennettä, joka täydentäisi raitiolinjojen T3a ja T3b liikennettä ja josta olisi vaihtoyhteys RER- ja Transilien-radoille.[54] Samalla raideliikenne keventäisi bussilinjojen 62, 64 ja 26 ylikuormitusta.

Myös tavaraliikennettä radalle on ehdotettu. Asiaa on pitänyt esillä kommunistien valtuustoryhmä, jonka mielestä tavaraliikenne olisi mahdollisuuksien mukaan siirrettävä raiteille saasteiden vähentämiseksi.[48] Rata voisi mahdollisesti korvata osan kuorma-autoliikenteestä. Erityisesti Gare de Paris-Gobelins, joka on alueella toimivien tukkuliikkeiden vuoksi tärkeä liikenteen solmukohta ja logistiikkakeskus, on yhteydessä rataverkkoon ainoastaan Petite Ceinture -radan välityksellä.[55]

Pariisin eteläosissa suoritettujen hankkeiden yhteydessä Petite Ceinture -radan ja Gare d'Austerlitzin välinen yhdysraide rakennettiin uudestaan, jotta rautatiekalustoa voidaan siirtää viimeksi mainitulta Gare de Lyonille tai päinvastoin. Samalla rakennettiin toinenkin yhdysraide, joka alitta Boulevard du Général-Jean-Simonin.

Pariisin kaupungin ja RFF:n vuonna 2006 allekirjoittamassa pöytäkirjassa käsiteltiin myös ajatusta, että jotkin osuudet radasta voitaisiin avata yleisölle, paitsi istutettuina jalankulkuväylinä, myös siten, että niitä pitkin voitaisiin kulkea eräänlaisilla lainattavilla tai vuokrattavilla resiinoilla, joista käytetään nimitystä vélorail.[56] Tämä ehdotus on kuitenkin jo täysin hylätty.

Tuoleja Jardins du Ruisseaussa.

Jardins du Ruisseau nähtynä Rue du Ruisseaulta.

Gare d'Ornamon asemalaiturit ovat nykyisin maavaraisia, ja niillä on jo useiden vuosien ajan kasvatettu hedelmiä, vihanneksia ja kukkia. Nämä puutarhat perustettiin 18. arrondissementin asukkaiden vuonna 1998 tekemän aloitteen perusteella, jonka tarkoituksena oli edistää ympäristön tuntemusta ja kansalaismieltä läheisten koulujen oppilaiden keskuudessa tekemällä heille mahdolliseksi osallistua puutarhanhoitoon.[57]

Puutarhat saivat niiden ohi kulkevan Rue du Ruisseau -nimsen kadun mukaan nimen "Les Jardins du Ruisseau" ("Puron puutarhat")[58]. Ne sijaitsevat lähellä Porte de Clignancourtia ja Saint-Ouenin kirpputorialuetta, ja niistä on tullut kaupunkiluonnon ystävien rauhallinen mielipaikka sen jälkeen, kun Pariisin määrin virasto ryhtyi toimiin tehdäkseen ne tunnetuiksi. Siellä järjestetään myös yleisötapahtumia kuten mehiläis- ja hunajajuhla (ransk. Fête des abeilles et du miel),[59] sekä "Clignancourt danse sur les rail" ("Clignancourt tanssii raiteilla")[60].

Vanhalle rata-alueelle on perustettu muitakin puutarhoja, esimerkiksi Rue de Coulmiers'n puutarhat 14. arrondissementissa[61] sekä Petite Ceinturen puutarhat 12 arrondissementissa, jossa 300 metrin pituisella osuudella Square Charles-Péguynn jatkeella on jaettu puutarha ja luontopolku, jolta voi tarkastella alueelle muodostunutta biotooppia. Lisäksi 12. arrondissementissa on Claude Decaenin jaettu puutarha, joka on 500 neliömetrin laajuinen viheralue ja promenadipaikka.[36]

Myös Uudessa Gare de Rungisin kaupunginosassa Pariisin 13. arrondissementissa[62], on hehtaarin laajunen alue 500 metrin pituinen osa rata-alueesta avattu yleisölle, ja sinnekin on tarkoitus perustaa puutarha.[63]. Siellä on pidetty myös urheilutapahtumia ja järjestetty lapsille tarkoitettuja esityksiä.

Useat taiteilijat ovat esiintyneet Petite Ceinture -radan varrella. Yksi radan vanhoista asemarakennuksista, Gare de Charonne, muutettiin 1900-luvulla konserttisaliksi, joka sai nimen La Flèche d'or.[64] Sen esikuvan mukaisesti myös 18. arrondissementissa kaksi hylättyä asemarakennusta, Gare d'Ornamo vuonna 2013 ja Gare de l'avenue Saint-Ouen vuonna 2015 on oettu kulttuurikäyttöön Hasard Ludique -projektin yhteydessä, jonka tarkoituksena on tarjota tiloja nykymuusikoille ja luoville taiteilijoille.[65]