Chelsea FC

Chelsean perustivat veljekset Gus ja Joseph Mears.[3] He olivat aiemmin ostaneet Fulhamin alueella Lontoossa sijaitsevan Stamford Bridgen stadionin ja tarjonneet sitä vuokralle paikalliselle Fulham FC:lle. Vuokraehdoista ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen ja veljekset päättivät perustaa oman seuran pelaamaan stadionille. Chelsea FC perustettiin 10. maaliskuuta 1905 paikallisessa pubissa.[3] Koska Fulham oli jo toisen seuran nimenä, päätettiin seuran nimi ottaa viereisen alueen, Kensington and Chelsean, mukaan. Pian perustamisen jälkeen Chelsea liittyi The Football Leagueen.[3] Se nousi Englannin 1. divisioonaan kauden 1906–1907 päätteeksi. Kauden 1909–1910 päätteeksi se putosi 2. divisioonaan, mutta nousi takaisin kaksi vuotta myöhemmin. Seuran alkuvuodet eivät olleet erityisen menestyksekkäitä. Ainoa merkittävä saavutus oli pääsy 1915 FA Cupin finaaliin, jonka Sheffield United voitti maalein 3–0.[4][5] Sarjassa Chelsea sahasi 1. divisioonan ja 2. divisioonan välillä.

Vuonna 1952 Chelsean manageriksi tuli Englannin maajoukkueen entinen hyökkääjä Ted Drake.[6] Hän aloitti seuran modernisoinnin, perusti nuorisojoukkueita, kehitti harjoitusmenetelmiä ja rakensi joukkueen kokoonpanon uudelleen.[6] Draken johdolla Chelsea ylsi ensimmäiseen mestaruuteensa kaudella 1954–1955.[6] Seuraavalle kaudelle UEFA perusti Euroopan cupin, mutta Englannin jalkapalloliiton ja liigan vastustuksen johdosta Chelsea ei osallistunut cupiin.[6] Mestaruuden jälkeen menestys ei enää jatkunut ja Chelsea juuttui sarjan keskikastin joukkueeksi. Lopulta syksyllä 1961 Drake sai potkut.[7]

Chelsean joukkue vuodelta 1905.

Draken tilalle tuli joulukuussa 1962 Tommy Docherty. Siinä vaiheessa Chelsea oli sarjan viimeinen eikä hän onnistunut estämään Chelsean putoamista 2. divisioonaan.[8] Docherty nuorensi joukkuetta merkittävästi ja onnistui nostamaan seuran heti takaisin pääsarjatasolle.[7] Hänen johdollaan Chelsea nousi taas taistelemaan mestaruuksista ja cup-pokaaleista. Kaudella 1964–1965 Chelsea oli lähellä liigan, FA Cupin ja liigacupin voittoa, mutta lopulta onnistui voittamaan ainoastaan liigacupin.[7] Dochertyn lähdettyä Chelseasta, Dave Sexton johdatti seuran FA Cupin voittoon 1970,[7] ja seuraavana vuonna Cup-voittajien cupin voittoon Real Madridia vastaan.[9]

1970-luvun loppu ja 1980-luku olivat Chelsealle vaikeata aikaa.[9] Stamford Bridgen kunnianhimoinen uudistaminen heikensi seuran taloudellista tilannetta ja siitä aiheutuneet tähtipelaajien myynnit johtivat Chelsea putoamiseen.[9] Samaan aikaan huliganismi vaivasi seuraa. Vuonna 1982, Chelsean ollessa pohjalla, Ken Bates osti velkaisen seuran nimellisellä yhden punnan summalla.[10] Tällöin Stamford Bridgen omistusoikeus oli jo siirtynyt gryndereille ja seuraa uhkasi kotistadionin menetys.[11] Chelsea oli samana vuonna lähellä pudota 3. divisioonaan, mutta seuraavalla kaudella uudistettu joukkue voitti 2. divisioonan ja nousi jälleen pääsarjatasolle.[11] Se putosi jälleen 1988, mutta nousi heti takaisin seuraavana vuonna.[11]

Pitkien oikeustaisteluiden jälkeen Bates onnistui saamaan stadionin omistusoikeudet takaisin seuralle 1992.[12] Kentällä Chelsea ei vakuuttanut vasta perustetussa Valioliigassa, mutta FA Cupissa se pääsi finaaliin ensimmäistä kertaa 24:ään vuoteen vuonna 1994.[12] Vuonna 1996 Chelsean pelaajamanageriksi tuli Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksikin valittu Ruud Gullit.[12] Hän hankki seuraan useita maajoukkuepelaajia ja teki siitä yhden Englannin kärkiseuroista. Gullitin valmennuksessa Chelsea voitti FA Cupin 1997.[12] Gullitin tilalle nimitettiin Gianluca Vialli, jonka johdolla Chelsea voitti liigacupin ja Cup-voittajien cupin 1998 sekä FA Cupin vuonna 2000.[12] Seuraavan kauden alussa Vialli sai potkut huonon kauden alun jälkeen ja tilalle tuli Claudio Ranieri.[13]

Chelsea Mestarien liigassa 2008.

Kesällä 2003 Bates myi Chelsean venäläiselle miljardöörille Roman Abramovitšille 140 miljoonalla punnalla, mikä oli siihen aikaan kallein englantilaisesta seurasta maksettu summa.[10] Pelaajahankintoihin käytettiin heti 100 miljoonaa puntaa, mutta uusista pelaajista huolimatta Ranieri ei onnistunut voittamaan uuden omistajan haluamia pokaaleja.[13] Ranieri sai kauden jälkeen lähteä vaikka Chelsea sijoittui liigassa toiseksi ja pääsi Mestarien liigassa välieriin. Ranierin tilalle tuli kesällä 2004 portugalilainen José Mourinho.[14] Mourinho johdatti heti Chelsean sen historian parhaaseen kauteen. Ensin se voitti liigacupin ja kauden kruunasi 50 vuoden tauon jälkeen voitettu liigamestaruus.[14][15] Mestarien liigassa Chelsea ylsi puolivälieriin. Kaudella 2005–2006 seura voitti jälleen mestaruuden [15] ja seuraavalla kaudella oli vuorossa FA Cup sekä liigacup.[14]

Menestyksestä huolimatta Abramovitš ja Mourinho riitautuivat ja syyskuussa 2007 Mourinho lähti seurasta.[16] Hänen tilalleen tuli Avram Grant,[17] joka johdatti Chelsean Mestarien liigan finaaliin. Manchester United kuitenkin voitti finaalin rankkarikisassa ja liigassa Chelsea jäi toiseksi. Grant erotettiin muutamaa päivää myöhemmin ja uudeksi manageriksi valittiin brasilialainen Luiz Felipe Scolari.[18] Scolarin valmennuksessa Chelsea hyytyi vahvan alkukauden jälkeen ja helmikuussa 2009 Scolari erotettiin.[19] Uudeksi valmentajaksi valittiin helmikuussa hollantilainen, Venäjän A-maajoukkuetta valmentava Guus Hiddink[20] joka palautti joukkueen takaisin vireeseen. Chelsean onnistui nousemaan mestaruustaistoon Valioliigassa, mutta viimeinen niitti liiga-mestaruudelle oli voittojen keskellä kärsitty 1–0-tappio Tottenham Hotspurille ja maaliton tasapeli Evertonia vastaan. Lopulta Chelsea jäi liigassa kolmanneksi kolmen pisteen päähän toiseksi tulleesta Liverpoolista ja kuuden pisteen päähän mestaruuden jo kolmannen kerran putkeen voittaneesta Manchester Unitedista. Kaudella 2008–09 Valioliigasta jäi kuitenkin jotain positiivistakin, kuten seuran hyökkääjän Nicolas Anelkan maalikuninkuus yhden maalin erolla toiseksi tulleeseen Cristiano Ronaldoon. Hiddinkin viimeinen peli seurassa oli kunniakas, kun hänen johtamansa Chelsea kukisti Evertonin FA Cupin finaalissa 30. toukokuuta 2009 lukemin 2–1.[21]

Finaalin jälkeen Guus Hiddink palasi Venäjän valmennustehtäviin,[21] ja uudeksi manageriksi palkattiin AC Milanin Carlo Ancelotti. Hänen johdollaan Chelsea palasi Valioliigan mestariksi neljän vuoden tauon jälkeen.[22] Kyseisellä kaudella Chelsea teki uuden Valioliigan maaliennätyksen yhden kauden aikana, kun joukkue paukutti 103 maalia yhden kauden sisään. Kausi 2010–2011 alkoi Chelsean kannalta lupaavasti, mutta lopulta Chelsea jäi toiseksi Valioliigassa häviten liigan voittaneelle Manchester Unitedille lopulta 9 pisteen erolla.[23] Mestarien liigassa Chelsea hävisi niin ikään Manchester Unitedille puolivälierissä loppulukemin 3–1.[23]

Vuoden 2012 Mestarien liigan finaalijoukkueet.

Kauden jälkeen Carlo Ancelotti erotettiin ja tilalle ostettiin FC Portosta 15 miljoonan euron siirtohinnalla portugalilainen André Villas-Boas.[24] Kausi 2011–2012 alkoi Valioliigassa takkuisesti, sillä joukkueen peli ei kulkenut ja lopulta maaliskuussa 2012 Villas-Boas sai potkut valmentajan paikalta joukkueen hävittyä West Bromwich Albionille 1–0.[25] Tilalle valmentajaksi nousi apuvalmentajana toiminut Roberto Di Matteo.[26] Di Matteo sai Chelsean uuteen lentoon vaikka Valioliigassa joukkue olikin lopulta vasta kuudes. Toukokuussa pelatussa FA Cupin finaalissa Chelsea voitti Liverpoolin lukemin 2–1.[26] Mestarien liigassa Chelsea nousi sensaatiomaisesti 3–1 tappioasemasta voittoon Napolia vastaan [27] ja tämän jälkeen joukkue olikin pysäyttämätön. Puolivälierissä Chelsea voitti Benfican yhteismaalein 3–1.[28] Välierässä vastaan tuli hallitseva mestari Barcelona, jonka Chelsea voitti kovalla puolustustyöskentelyllä lopulta 3–2.[29] Finaalissa vastaan asettui kotiareenallaan finaalia pelaamaan päässyt Bayern München, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun asti ja lopulta Didier Drogba laukoi ratkaisevan maalin.[30] Näin Chelseasta tuli ensimmäinen lontoolainen Mestarien liigan voittaja.[30]

Di Matteo sai potkut marraskuussa 2012, Chelsean saadessa vain 2 voittoa edellisestä kahdeksasta Valioliigaottelusta, sekä hävittyä 0–3 Mestarien liigan lohkovaiheessa Italialaiselle Juventukselle.[26] Hänen tilalleen pestattiin Espanjalainen Rafael Benitez.[31] Hänen johdollaan Chelsea sijoittui kauden 2012–13 Valioliigassa kolmanneksi,[31] sekä voitti ensimmäisenä seurana Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan peräkkäisinä kausina kaataen loppuottelussa Benfican 2–1.[32] Kauden jälkeen Benitez siirtyi Napoliin ja 3. kesäkuuta 2013 seuran peräsimeen palasi Jose Mourinho.[33]

Mourinhon johdolla joukkue oli koko Valioliigakauden 2013-14 kärkikamppailussa mukana, mutta jäi lopulta Liverpoolin ja Manchester Cityn taakse kolmanneksi.[33] Mestarien liigassa joukkue eteni välieriin vierasmaalisäännön turvin 3–3-tuloksella Paris Saint-Germainista, mutta lopulta Atlético Madrid pudotti joukkueen 1–3-lukemin.[33]

Päivitetty 16. marraskuuta 2022.[34][35]

Nro Paikka Pelaaja 1 M Kepa Arrizabalaga 5 K Jorginho (varakapteeni) 6 P Thiago Silva 7 K N’Golo Kanté 8 K Mateo Kovačić 9 H Pierre-Emerick Aubameyang 10 H Christian Pulisic 12 K Ruben Loftus-Cheek 13 M Marcus Bettinelli 14 P Trevoh Chalobah 16 M Édouard Mendy 17 H Raheem Sterling 18 H Armando Broja

Nro Paikka Pelaaja 19 K Mason Mount 20 K Denis Zakaria (lainalla Juventuksesta) 21 P Ben Chilwell 22 H Hakim Ziyech 23 K Conor Gallagher 24 P Reece James 26 P Kalidou Koulibaly 28 P César Azpilicueta (kapteeni) 29 H Kai Havertz 30 K Carney Chukwuemeka 32 P Marc Cucurella 33 P Wesley Fofana

Lainalla olevat pelaajat

Nro Paikka Pelaaja M Nathan Baxter (Hull City, 30. kesäkuuta 2023 asti) M Lucas Bergström (Peterborough United, 30. kesäkuuta 2023 asti) M Jamie Cumming (Milton Keynes Dons, 30. kesäkuuta 2023 asti) M Gabriel Slonina (Chicago Fire, 31. joulukuuta 2022 asti) M Ethan Wady (Woking, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Ethan Ampadu (Spezia, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Levi Colwill (Brighton & Hove Albion, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Henry Lawrence (Milton Keynes Dons, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Ian Maatsen (Burnley, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Sam McClelland (Barrow, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Baba Rahman (Reading, 30. kesäkuuta 2023 asti)

Nro Paikka Pelaaja P Malang Sarr (Monaco, 30. kesäkuuta 2023 asti) P Dujon Sterling (Stoke City, 30. kesäkuuta 2023 asti) K Tino Anjorin (Huddersfield Town, 30. kesäkuuta 2023 asti) K Tiémoué Bakayoko (AC Milan, 30. kesäkuuta 2023 asti) K Joe Haigh (Derby County, 31. tammikuuta 2023 asti) K Xavier Simons (Hull City, 30. kesäkuuta 2023 asti) K Harvey Vale (Hull City, 30. kesäkuuta 2023 asti) H Bryan Fiabema (Forest Green Rovers, 30. kesäkuuta 2023 asti) H Callum Hudson-Odoi (Bayer Leverkusen, 30. kesäkuuta 2023 asti) H Romelu Lukaku (Inter Milan, 30. kesäkuuta 2023 asti) H Jayden Wareham (Leyton Orient, 30. kesäkuuta 2023 asti)

Päivitetty 7. lokakuuta 2021.[36]

2020-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2021–2022	120,0M €	122,35M €	+2,35M €	Romelu Lukaku	115,0M €	Tammy Abraham	40,0M €
2020–2021	247,2M €	58,8M €	-188,4M €	Kai Havertz	80,0M €	Álvaro Morata	35,0M €
Yht.	367,2M €	181,15M €	-186,05M €

2010-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2019–2020	45,0M €	157,27M €	+112,27M €	Mateo Kovačić	45,0M €	Eden Hazard	115,0M €
2018–2019	208,8M €	83,25M €	-125,55M €	Kepa Arrizabalaga	80,0M €	Thibaut Courtois	35,0M €
2017–2018	260,5M €	194,6M €	-65,9M €	Álvaro Morata	66,0M €	Diego Costa	60,0M €
2016–2017	132,8M €	108,9M €	-23,9M €	Michy Batshuayi	39,0M €	Oscar	60,0M €
2015–2016	96,5M €	87,49M €	-9,01M €	Pedro	27,0M €	Ramires	28,0M €
2014–2015	137,7M €	142,81M €	+5,11M €	Diego Costa	38,0M €	David Luiz	49,5M €
2013–2014	130,35M €	77,93M €	-52,42M €	Willian	35,5M €	Juan Mata	44,73M €
2012–2013	109,7M €	25,45M €	-84,25M €	Eden Hazard	35,0M €	Daniel Sturridge	15,0M €
2011–2012	96,45M €	31,56M €	-64,89M €	Juan Mata	26,7M €	Juri Žirkov	15,0M €
2010–2011	121,5M €	16,5M €	-105,0M €	Fernando Torres	58,5M €	Ricardo Carvalho	8,0M €
Yht.	1339,3M €	925,76M €	-413,54M €

2000-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2009–2010	30,0M €	3,9M €	-26,1M €	Juri Žirkov	21,0M €	Claudio Pizarro	2,0M €
2008–2009	30,5M €	44,5M €	+14,0M €	José Bosingwa	20,5M €	Wayne Bridge	13,0M €
2007–2008	59,0M €	44,7M €	-14,3M €	Florent Malouda	19,0M €	Arjen Robben	36,0M €
2006–2007	88,4M €	52,6M €	-35,8M €	Andri Ševtšenko	43,4M €	Damien Duff	15,5M €
2005–2006	91,5M €	34,0M €	-57,5M €	Michael Essien	38,0M €	Tiago	10,0M €
2004–2005	163,4M €	3,3M €	-160,1M €	Didier Drogba	38,5M €	Jesper Grønkjær	3,3M €
2003–2004	167,5M €	1,0M €	-166,5M €	Damien Duff	24,5M €	Leon Knight	0,2M €
2002–2003	0M €	3,2M €	+3,2M €	Enrique de Lucas	Ilmainen	Samuele Dalla Bona	2,7M €
2001–2002	44,8M €	13,2M €	-31,0M €	Frank Lampard	16,0M €	Jon Harley	5,3M €
2000–2001	50,5M €	38,7M €	-11,8M €	Jimmy Floyd Hasselbaink	22,5M €	Tore André Flo	18,0M €
Yht.	725,6M €	239,1M €	-486,5M €

1990-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
1999–2000	26,4M €	6,9M €	-19,5M €	Chris Sutton	15,0M €	Michael Duberry	6,8M €
1998–1999	27,4M €	12,8M €	-14,6M €	Brian Laudrup	11,0M €	Brian Laudrup	8,0M €
1997–1998	17,8M €	2,6M €	-15,2M €	Graeme Le Saux	10,5M €	Danny Granville	2,2M €
1996–1997	15,6M €	4,2M €	-11,4M €	Gianfranco Zola	6,2M €	Paul Furlong	2,3M €
1995–1996	1,9M €	1,8M €	-0,1M €	Mark Hughes	1,9M €	David Hopkin	1,3M €
1994–1995	6,1M €	4,5M €	-1,6M €	Paul Furlong	3,5M €	Neil Shipperley	1,8M €
1993–1994	4,1M €	2,5M €	-1,6M €	Gavin Peacock	1,7M €	Andy Townsend	2,4M €
1992–1993	2,9M €	4,8M €	+1,9M €	Nigel Spackman	0,6M €	Tom Boyd	1,1M €
1991–1992	5,2M €	4,8M €	-0,4M €	Paul Elliott	1,7M €	Gordon Durie	3,3M €
1990–1991	3,9M €	0M €	-3,9M €	Dennis Wise	2,4M €	Paul Barron	–
Yht.	80,0M €	40,3M €	-39,7M €

Päivitetty 7. lokakuuta 2021.[37][38]

Kalleimmat ostot

Siirtosumma 115.0M € 80.0M € 80.0M € 66.0M € 64.0M € 58.5M € 57.0M € 53.0M € 50.2M € 45.0M €

Pelaaja Romelu Lukaku Kai Havertz Kepa Arrizabalaga Álvaro Morata Christian Pulisic Fernando Torres Jorginho Timo Werner Ben Chilwell Mateo Kovačić

Vanha seura Inter Milan Bayer Leverkusen Athletic Bilbao Real Madrid Borussia Dortmund Liverpool SSC Napoli RB Leipzig Leicester Real Madrid

Vuosi 2021 2020 2018 2017 2019 2011 2018 2020 2020 2019

Kalleimmat myynnit

Siirtosumma 115.0M € 60.0M € 60.0M € 49.5M € 44.73M€ 44.7M € 40.0M € 35.36M€ 35.0M € 35.0M € 35.0M € 35.0M €

Pelaaja Eden Hazard Diego Costa Oscar David Luiz Juan Mata Nemanja Matić Tammy Abraham Romelu Lukaku Thibaut Courtois Álvaro Morata Kurt Zouma Arjen Robben

Uusi seura Real Madrid Atlético Madrid Shanghai SIPG PSG Manchester United Manchester United AS Roma Everton Real Madrid Atlético Madrid West Ham United Real Madrid

Vuosi 2019 2018 2017 2014 2014 2017 2021 2014 2018 2020 2021 2007

• Englannin-mestaruus (vuodesta 1992 Valioliiga): 1954–1955, 2004–2005, 2005–2006, 2009–2010, 2014–2015, 2016–2017 (6)
• FA Cup: 1969–1970, 1996–1997, 1999–2000, 2006–2007, 2008–2009, 2009–2010, 2011–2012, 2017–2018 (8)
• Liigacup: 1964–1965, 1997–1998, 2004–2005, 2006–2007, 2014–2015(5)
• Charity Shield / Community Shield: 1956, 2000, 2005, 2009 (4)
• Mestareiden Liiga: 2012, 2021 (2)
• Eurooppa-liiga: 2013, 2019 (2)
• UEFA Super Cup: 1998, 2021 (2)
• Cup-voittajien Cup: 1970–1971, 1997–1998 (2)
• Full Members Cup: 1986, 1990 (2)
• Barclays Asia Trophy : 2003, 2011 (2)

Nimi Vuodet John Tait Robertson 1905–1907 William Lewis+ 1906–1907 David Calderhead 1907–1933 Leslie Knighton 1933–1939 Billy Birrell 1939–1952 Ted Drake 1952–1961 Tommy Docherty 1962–1967 Dave Sexton 1967–1974 Ron Suart+ 1974–1975 Eddie McCreadie 1975–1977 Ken Shellito 1977–1978 Danny Blanchflower 1978–1979 Geoff Hurst 1979–1981 Bobby Gould+ 1981 John Neal 1981–1985 John Hollins 1985–1988 Bobby Campbell 1988–1991 Ian Porterfield 1991–1993 David Webb+ 1993

Nimi Vuodet Glenn Hoddle* 1993–1996 Ruud Gullit* 1996–1998 Gianluca Vialli* 1998–2000 Graham Rix+ 2000 Claudio Ranieri 2000–2004 José Mourinho 2004–2007 Avram Grant 2007–2008 Luiz Felipe Scolari 2008–2009 Ray Wilkins+ 2009 Guus Hiddink+ 2009 Carlo Ancelotti 2009–2011 André Villas-Boas 2011–2012 Roberto Di Matteo 2012 Rafael Benítez 2012–2013 José Mourinho 2013–2015 Steve Holland+ 2015 Guus Hiddink+ 2015–2016 Antonio Conte 2016–2018 Maurizio Sarri 2018–2019

Nimi Vuodet Frank Lampard 2019–2021 Thomas Tuchel 2021–2022 Graham Potter 2022–

* Pelaaja-manageri
+ Väliaikainen manageri

• Seuran virallinen sivusto
• Chelsea Supporters Finland - Suomen Chelsea-kannattajien yhteisö (Arkistoitu – Internet Archive)