Chathamsaaret

Myosotidium hortensia.

Chathamsaaret ovat ilmestyneet merestä vasta noin 4 000 000 vuotta sitten. Chathamsaaren maaperä on pääasiassa kalkkikiveä, basalttia ja hiekkaa. Chathamsaarta ympäröi useita tuliperäisiä saaria, joiden yhteenlaskettu pinta-ala Chathamsaaren kanssa on noin 950 neliökilometriä. Saarten ilmasto on viileä ja kostea. Lämpötila ei juuri vaihtele vuodenaikojen mukana. Saarten endeeminen eliöstö on läheistä sukua Uuden-Seelannin ja lähimpien arktisten saarten eliöstöille. Ehkä tunnetuin saarilla kasvava endeeminen kasvi on Myosotidium hortensia. Endeemisistä eläimistä saarilla elää muun muassa makeanveden kala Neochanna rekohua, sekä useita lintu- ja hyönteislajeja.[1]

Moriorien puukaiverrus.

Chathamsaarten ensimmäisiä asukkaita olivat moriorit. Moriorien esi-isät saapuivat saarille Uudesta-Seelannista vuoden 1500 paikkeilla, vaikkakin heidän perimätietonsa mukaan saarella oli asukkaita jo ennen heitä.[2] Enimmillään morioreita oli saarilla noin 2 000[3]. Marraskuussa 1791 brittiläinen alus Chatham joutui sivuun kurssiltaan ja ajautui Chathamsaarille. Luutnantti William Broughton julisti saaren kuuluvaksi Isolle-Britannialle ja nimesi saaret Chathamsaariksi. 1800-luvulta lähtien saarilla kävi valaanpyytäjiä, jotka toivat saarille tauteja. Vuonna 1835 saarille tuli noin 900 maoria, jotka alistivat paikalliset moriorit. Moriorien määrä hupeni nopeasti ja vuonna 1862 heitä oli enää 101. Vuonna 1870 maat jaettiin suureksi osaksi maoreille moriorien jäädessä ilman maata.[4] Moriorit ovat sittemmin saaneet oikeuksia maihin Chathamsaarilla[5].

Chathamsaarilla asuu noin 600 asukasta, joista noin 30 Pitt-saarella.[6] Saaren asukkaista 65,6 prosenttia kuului vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan eurooppalaistaustaisiin etnisiin ryhmiin ja 64,2 prosenttia kuului maoreihin. Väestönlaskennoissa henkilöt saattoivat ilmoittaa kuuluvansa useampaan kuin yhteen etniseen ryhmään.[7] Moriorit luetaan kuuluviksi maoreihin[8]. Saarella puhutut kielet ovat englanti ja maori[7].