Charlotte Perkins Gilman

Charlotte Anna Perkins syntyi Connecticutissa 1860.[1] Hänen isänsä Frederick oli kirjailija, toimittaja ja kirjastovirkailija.[3] Frederick Perkins ei osallistunut lapsensa kasvatukseen tai ylöspitoon, ja Charlotte eli lapsuutensa köyhyydessä. Hänen koulutuksensa jäi vähäiseksi ja katkelmalliseksi, mutta hän ehti opiskella jonkin aikaa Rhode Island School of Designissa.[1]

Toukokuussa 1884 Perkins avioitui taiteilija Charles W. Stetsonin kanssa. Aikakauden odotuksiin kuului, että vaimo huolehti pariskunnan yhteisestä kodista, mistä Charlotte ei nauttinut lainkaan.[1] Synnytettyään lapsen[4] hän alkoi kärsiä vakavasta masennuksesta. Vuonna 1885 hän matkusteli Kaliforniassa, ja vuonna 1888 hän muutti tyttärensä kanssa Pasadenaan. Pariskunta erosi virallisesti 1894, ja pian sen jälkeen Charles Stetson avioitui läheisen ystävänsä kanssa. Stetsonien tytär asui siitedes isänsä ja äitipuolensa kanssa. Tapaus aiheutti julkisen skandaalin.[1]

Pian Kaliforniaan muuttonsa jälkeen Perkins alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja, joita hän julkaisi aikakauslehdissä. Vuonna 1893 ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa, runokokoelma In This Our World. Perkins muutti San Franciscoon, piti luentoja etiikasta, työväen ja naisten asemasta sekä toimitti Pacific Coast Women’s Press Association lehteä Impressiä. Vuonna 1895 hän asui hetken aikaa Chicagon Hull Housessa. 1890-luvun jälkipuoliskolla Perkins luennoi eri puolilla Yhdysvaltoja, ja 1896 hänet valittiin edustajaksi toisen internationaalin kongressiin, joka järjestettiin Lontoossa. Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi manifestin Women and Economics, jossa vaadittiin naisille taloudellista itsenäisyyttä, vastustettiin kotitaloustöiden epätasaista jakautumista sukupuolten kesken ja arvosteltiin romanttisia käsityksiä naisten ja äitien asemasta.[1]

Kesäkuussa 1900 Perkins meni naimisiin sukulaisensa George H. Gilmanin kanssa ja asui tämän kanssa New Yorkissa vuoteen 1922 saakka. Gilman jatkoi aktiivista kirjoittamista ja julkaisi lukuisia teoksia, joissa käsitteli taloutta ja sukupuolta. Vuosina 1909–1916 hän toimitti feminististä aikakauslehteä The Forerunneria ja kirjoitti moniin muihin lehtiin. Chicagon-aikaisen toverinsa Jane Addamsin kanssa hän perusti vuonna 1915 feministisen rauhanjärjestö Woman’s Peace Partyn, muttei juurikaan osallistunut sen toimintaan.[1] Hän perusti myös Charlton Co. -nimisen kustantamon, jonka kautta julkaisi romaanejaan.[4]

Vuonna 1935 ilmestyi omaelämäkerta The Living of Charlotte Perkins Gilman. Samana vuonna Gilman teki itsemurhan saatuaan tietää syöpänsä olevan parantumatonta laatua.[1] Hän oli kuollessaan 75-vuotias.[4]

”Mitä ’feminismi’ on?” The Atlanta Constitutionissa 10. joulukuuta 1916 julkaistu artikkeli.

Gilman julkaisi lähes 200 novellia ja useita pitempiä teoksia. Hänen ensimmäinen novellinsa ”Keltainen seinäpaperi” (1892)[4] on samalla kaikkein tunnetuin. Psykologista kauhua edustava kertomus on Gilmanin ainoa kauhutarina ja kertoo alentuvan ja ylisuojelevan aviomiehensä armoille joutuneen naisen henkisestä luhistumisesta.[5] Novelli perustuu Gilmanin omiin kokemuksiin, kun neurologi Silas Weir Mitchell yritti hoitaa hänen masennustaan vuodelevolla.[4]

Suuri osa Gilmanin myöhemmästä kaunokirjallisuudesta on tarinalliseen muotoon puettua poliittista kirjallisuutta. The Forerunner-lehdessä vuonna 1911 julkaistu Moving the Mountain on feministinen romaani, joka sijoittuu vuoteen 1940. Kirjassa kerrotaan tulevaisuuden Yhdysvalloista, jossa naiset ovat kyllästyneet miesten valtaan ja perustaneet tasa-arvoisen sosialistisen utopian. Tunnettu on myös The Forerunnerissa 1915 julkaistu Herland, jossa kuvaillaan neitseellisesti lisääntyvien naisten utopistista yhteisöä, joka on ollut muusta maailmasta eristettynä 2 000 vuoden ajan. Sen löytävät kolme miestä, joista yksi ihailee naisia, toinen on sovinisti ja kolmas myötätuntoinen tarkkailija ja kirjan kertojahahmo. Gilman kirjoitti romaanille myös jatko-osan With Her in Ourland (1916).[4]

Kaunokirjallisuuden ohella Gilman kirjoitti suuren määrän tietokirjallisuutta ja lukemattomia lehtiartikkeleja.[1]

• ”Keltainen seinäpaperi” (The Yellow Wallpaper, 1899) antologiassa Haudantakaisia. Toim. Markku Sadelehto. Suomentanut Osmo Saarinen. Helsinki: Jalava, 1994. ISBN 951-887-050-0.
• Herland. (Herland, 1915.) Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas, 2009. ISBN 978-952-5500-39-4.
• Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-70-7.

• Androsentrismi
• Gynosentrismi

• Charlotte Perkins Gilman Gutenberg-projektissa
• Toni Jerrman: Naisten maassa kaikki on täydellistä^{[vanhentunut linkki]}. Helsingin Sanomat 22.3.2009.
• Hannele Huhtala: Utopia naisten maasta (Arkistoitu – Internet Archive). Voima 19.4.2009.
• Päivi Kosonen: Feministinen utopiaklassikko – uuden äitiyden valtakunta. Kiiltomato.net 10.6.2009.
• Hannu Waarala: Herland (Arkistoitu – Internet Archive). Savon sanomat 28.7.2009.