Charlotte Brontë

Charlotte Brontë syntyi Thorntonissa, Yorkshiressa, Pohjois-Englannissa. Hänen isänsä oli anglikaaninen pappi, joka muutti perheineen Haworthiin, Yorkshiren nummille vuonna 1820. Perheen äidin ja kahden vanhemman sisaren kuoltua Charlotte jäi sisartensa Emilyn ja Annen ja veljensä Branwellin kanssa isänsä ja ankaran uskonnollisen tätinsä Elisabeth Branwellin huollettavaksi. Yksinäisyydessä elävät lahjakkaat lapset leikkivät keskenään mielikuvitusleikkejä ja kirjoittelivat pieniin vihkoihin mielikuvitusvaltakuntien Angrian ja Gondalin historiaa ja seikkailuja.

Charlotte kävi kirkonmiesten tytärten sisäoppilaitosta Cowan Bridgessä vuonna 1824, mutta palasi kotiin koulun ankarien olosuhteiden vuoksi. Myöhemmin hän kuvasi Kotiopettajattaren romaanissa kirveleviä lapsuudenkokemuksiaan tässä julmassa oppilaitoksessa. Vuonna 1831 hän jatkoi koulunkäyntiään Roe Headin koulussa ja työskenteli siellä myös jonkin aikaa opettajana, mutta sairastui, kärsi koti-ikävästä ja lopulta luopui virastaan. Hän yritti myös onneaan kotiopettajattarena, mutta hänen ujoutensa ja tottumattomuutensa tavallisiin lapsiin estivät häntä sopeutumasta. Kotipaikka ja keskinäinen yhteys olivat Brontën sisarille niin tärkeitä, etteivät he viihtyneet sisäoppilaitoksissa, eivätkä työpaikoissaan kodin ulkopuolella, vaan palasivat yksi toisensa jälkeen lapsuuskodin suojiin.

Branwell Brontën maalaus noin vuodelta 1834. Kuvattuna vasemmalta oikealle hänen sisarensa Anne, Emily ja Charlotte. Branwell maalasi itsensä Emilyn ja Charlotten väliin, mutta poisti myöhemmin itsensä maalauksesta.

Vuonna 1842 Charlotte matkusti Brysseliin Emilyn kanssa opettamaan sekä opiskelemaan[3] ranskaa ja saksaa ja koulunhoitoa aikomuksenaan perustaa mahdollisesti oma pieni tyttökoulu. He joutuivat kuitenkin palaamaan piakkoin Englantiin tätinsä Elisabeth Branwellin kuoleman johdosta[3], eikä kouluhankkeesta tullut koskaan todellisuutta. Charlotte palasi kuitenkin yksin Hegerin sisäoppilaitokseen vuonna 1843. Täällä kertaa Charlotte rakastui epätoivoisesti ja vastakaikua saamatta vaimonsa kanssa koulua pitävään professori Hegeriin.[3] Charlotten ensimmäinen romaani Professori perustuu Brysselin kokemuksiin, mutta se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Charlottelta julkaistiin neljä romaania: Kotiopettajattaren romaani, Shirley ja Syrjästäkatsojan tarina sekä postuumisti siis Professori[3]. Hän oli omana aikanaan suosituin Brontën sisaruksista, mutta ei ehtinyt nauttia saamastaan menestyksestä. Branwell-veli, jonka huonot elämäntavat olivat aiheuttaneet paljon huolta sisarille, kuoli syyskuussa 1848. Emily kuoli keuhkotautiin saman vuoden joulukuussa ja Anne samaan tautiin seuraavana kesänä. Näin Charlotte menetti melkein yhdellä iskulla, ei ainoastaan rakkaita sisaruksiaan, vaan myös kirjailijatoverinsa. Hän jäi yksin vanhan isänsä seuraksi karuun pappilaan ainoana lohtunaan uskonto ja kirjallinen työnsä.

Vuonna 1854 Charlotte avioitui pitkän epäröinnin jälkeen isänsä kappalaisen Arthur Bell Nichollsin kanssa. Avioliitto toi hänelle turvallisuutta ja seuraa yksinäisyyteen, mutta tuskin suurta romanttista rakkautta. Liiton aikana Charlotte alkoi odottaa lasta, mutta hänen huono terveytensä ei kestänyt raskautta ja hän kuoli yhdeksän kuukautta häidensä jälkeen, raskautensa aikana 31. maaliskuuta 1855. Hän oli 38-vuotias.

Brontën sisarten yksinäisyys, varhainen kuolema ja traaginen kohtalo ovat kiehtoneet monia ja synnyttäneet useita sensaationhaluisia, melodramaattisia ja yliromanttisia elämäkertoja. Vakavien tutkijoiden on kuitenkin luettava Life of Charlotte Brontë vuodelta 1857, jonka tekijä Elizabeth Gaskell oli Charlotten henkilökohtainen tuttava. Gaskellin jälkeen syvin ja tyhjentävin elämäkerta on Juliet Barkerin The Brontës, tuhatsivuinen teos, joka ilmestyi vuonna 1994.

Pääartikkeli: Poems by Currer, Ellis, and Acton Bell

Vuonna 1846 sisarukset julkaisivat runoja salanimillä Currer (Charlotte), Ellis (Emily) ja Acton (Anne) Bell, mutta runokokoelmaa myytiin vain kaksi kappaletta. Tästä huolimatta sisarukset jatkoivat kirjallisia harrastuksiaan, ja vuoden 1847 aikana ilmestyi kultakin romaani.

Pääartikkeli: Kotiopettajattaren romaani

Kotiopettajattaren romaanin ensipainoksen etusivu.

Charlotte Brontën teoksesta Kotiopettajattaren romaani tuli välittömästi menestys. Charlotte omisti teoksensa William Makepeace Thackeraylle, sen ajan Englannin suosituimmalle kirjailijalle, joka kuvasi sitä ”suuren neron mestarityöksi”.

Romaanin sankaritar, pennitön orpo Jane Eyre menee rikkaaseen, salaperäiseen kartanoon kotiopettajattareksi. Brontë arvostelee viktoriaanisen ajan suhtautumista sivistyneisiin, mutta varattomiin naisiin, joiden ahtaaseen elämänpiiriin mahtui vain vanukkaan valmistamista, pianonsoittoa ja pöytäliinojen kirjailua. Ulkonaisesti säyseä, mutta sisäisesti intohimoinen ja aikansa arvoja uhmaava Jane Eyre kaipaa laajempia elämänaloja ja rakkautta. Hänen tunteensa kartanonherra Rochesteriin syttyy. Rochester edustaa byronilaista romanttista sankaruutta, jossa miehinen hellyys yhtyy miehiseen voimaan. Romaanin mutkikas juoni on täynnä yllättäviä käänteitä. Yksi romaanin tärkeistä teemoista on yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten välinen suhde. Romaanin lopussa Jane on henkisesti voimistunut.

Pääartikkeli: Shirley

Shirley on Charlotte Brontën yhteiskunnallisesti kantaa ottavin teos. Sen tapahtumat sijoittuvat Yorkshireen Napoleonin sotien aikaan. Seudun tekstiiliteollisuus kärsii lamasta ja kutomon omistaja haluaa tuoda sinne työväen määrää vähentäviä koneita, mikä johtaa työläisten mielenosoitusmellakoihin.

Shirley, romaanin nimihenkilö, on itsenäinen, peloton ja suorasukainen sankaritar. Vaikka romaanin juoni on paikoitellen melodramaattinen, on siinä selvä naistietoinen sanoma: naisten pitää saada enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään yhteiskunnassa kuin pelkästään menemällä avioon tai vaihtoehtoisesti elämään itsekieltäymyksessä, naimattomana, muiden hyväntekeväisyyden varassa.

Pääartikkeli: Syrjästäkatsojan tarina

Evert A. Duyckinick, Charlotte Brontë, 1873. George Richmondin tekemään muotokuvaan perustuva postuumi muotokuva.

Villette tai suomeksi Syrjästäkatsojan tarina on vahvasti omaelämäkerrallinen. Lucy Snowe, köyhä, yksinäinen ja tavallisen näköinen nuori nainen, löytää opettajan paikan belgialaisessa tyttökoulussa Villetten kaupungissa. Lucy rakastuu tyrannimaiseen professori Paul Emanueliin, joka on taas Heger-hahmo. Lucyn henkilökuva on psykologinen tutkielma yksinäisyydestä, eristäytyneisyydestä ja onnettomasta rakkaudesta. Syrjästäkatsojan tarina on kypsempi ja samalla synkempi teos kuin Kotiopettajattaren romaani.

"Professori on Charlotte Brontën --- epäsovinnainen esikoisteos. Elinaikanaan hän yritti turhaan löyttää sille kustantajaa." "Eletään 1800-luvun alkupuolta, teollistumisen ja romantiikan aikakautta. Etonista valmistunut William Crimsworth matkustaa Brysseliin toimiakseen siellä opettajana, eli professorina, kuten Belgiassa sanotaan. Tyttökoulu tarjoaa periaatteelliselle nuorukaiselle haasteita ja houkutuksia. Aikansa kahleista pyristelevälle Williamille tärkeintä on kuitenkin kulkea omaa tietään kohti tosi rakkautta muiden juonitteluista huolimatta." [4]

Kirjailijana Charlotte Brontë kuvasi (usein) naisten tunne-elämää, etenkin sellaisten naisten, jotka yhteiskunnallisten olosuhteittensa vuoksi eivät ole pystyneet toteuttamaan itseään älyllisesti tai tunteellisesti, mutta jotka ovat silti voimakkaasti tuntevia ihmisiä. Kaikki Brontën teokset kuvaavat viktoriaanisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaista suhtautumista naisiin, ja on selvää, että hänen vastalauseensa pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin.

• Kotiopettajattaren romaani. (Jane Eyre, 1847.) Suomentanut Tyyni Haapanen. Porvoo: WSOY, 1915.
• Kotiopettajattaren romaani. (Jane Eyre, 1847.) Suomentanut Kaarina Ruohtula. Hämeenlinna: Karisto, 1973. ISBN 951-23-0766-9.
• Shirley. (Shirley, 1849.) Suomentanut Kaarina Ruohtula. Hämeenlinna: Karisto, 1969.
• Syrjästäkatsojan tarina. (Villette, 1853.) Suomentanut Tyyni Haapanen-Tallgren. Porvoo: WSOY, 1921.
• Professori. (Professor, 1857.) Suomentanut Inkeri Koskinen. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4096-0.