Charlotte (Luxemburg)

Charlotte (23. tammikuuta 1896 – 9. heinäkuuta 1985) oli Luxemburgin suurherttuakunnan suurherttuatar. Hän oli isänsä,Vilhelm IV, Luxemburgin suurherttuan ja Nassaun nimellisen herttuan toiseksi vanhin lapsi[1]. Vilhelmin kuoltua hänen vanhin lapsensa Marie-Adélaïde nousi valtaan, mutta luopui kruunusta 14. tammikuuta 1919 ensimmäisen maailmansodan aikaisten toimiensa vuoksi, minkä jälkeen Charlotte nousi Luxemburgin suurherttuattareksi.[2]

Charlotte
Luxemburgin suurherttuatar
Valtakausi	14. tammikuuta 1919 – 12. marraskuuta 1964
Edeltäjä	Marie-Adélaïde
Seuraaja	Jean
Syntynyt	23. tammikuuta 1896 Bergin linna, Colmar-Berg
Kuollut	9. heinäkuuta 1985 (89 vuotta) Fischbackin linna, Luxemburg
Puoliso	Felix
Lapset	Jean Elisabeth Marie Adelaide Marie Gabrielle Charles Alix
Koko nimi Charlotte Adelgonde Elisabeth Marie Wilhelmine
Suku	Nassau-Weilburg
Isä	Vilhelm IV
Äiti	Maria Anna Portugalilainen
Uskonto	roomalaiskatolilainen

Marie-Adélaïden valtakauden jälkeen monet luxemburgilaiset olivat pettyneitä monarkiaan. Niinpä pian Charlotten valtaannousun jälkeen järjestettiin kansanäänestys monarkiasta luopumisesta. Charlotte onnistui kuitenkin muuttamaan kansan mielipiteen, ja sai 28. syyskuuta 1919 pidetyssä kansanäänestyksessä monarkian poistamisesta 77,8 % hyväksytyistä äänistä. Uudessa perustuslaissa suurherttuan asema valtionpäämiehenä säilytettiin, mutta hänen valtaoikeuksiaan kavennettiin.[2]

Toisen maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 Luxemburg arveli puolueettomuuden suojelevan valtiota. Natsi-Saksa kuitenkin käytti Luxemburgia ja Belgiaa, joka oli samalla tavalla puolueeton, läpikulkumaina Ranskaan ohi Ranskan Maginot-linjan. Toukokuussa 1940 Saksan joukot saavuttivat Luxemburgin ja miehittivät sen nopeasti. Luxemburgin hallitus ja Charlotte perheineen lähti salassa maanpakoon Ranskaan. Ranskan joutuessa Saksan hyökkäyksen kohteeksi pakolaishallitus siirtyi Espanjan ja Portugalin kautta Isoon-Britanniaan. Sieltä Charlotte ja hänen perheensä matkusti myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, mistä he palasivat myöhemmin Isoon-Britanniaan. Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa Charlotte puhui Luxemburgin puolesta muun muassa radiossa. Vuonna 1945 pakolaishallitus pääsi palaamaan saksalaismiehityksestä vapautettuun Luxemburgiin.[2]

Charlotte luopui kruunusta 12. marraskuuta 1964. Häntä seurasi suurherttuaksi hänen poikansa Jean. Charlotte kuoli 9. heinäkuuta 1985, ja hänet haudattiin Luxemburgin Notre-Damen katedraaliin.[2]