Charlie Coyle

Coyle kävi koulua Weymouthin High Schoolissa. Hän pelasi Thayer Academyssä vuodet 2007–2009 ja oli kerran USHS:n arvoikkain pelaaja, mutta päätti palata Weymothiin Thayerissa juniorina pelaamisen sijaan.[2] Kaudella 2009–2010 Coyle pelasi EJHL:n South Shore Kingsissä, jota valmensi hänen isänsä Chuck Coylen entinen joukkuekaveri Scott Harlow.[3] Hän oli tehoilla 21+42=63 EJHL:n pistepörssissä kuudes ja valittiin vuoden tulokkaaksi. Coyle pelasi kauden aikana myös Yhdysvaltain alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa.[4] Hän voitti vuonna 2010 John Carlton Awardin, joka myönnetään Itäisen Massachusettsin High Schoolin oppilas-urheilijalle.[2]

San Jose Sharks varasi Coylen ensimmäisellä kierroksella 28. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2010, mutta kauppasi hänet kesällä 2011 Minnesota Wildiin vaihdossa Brent Burnsiin ja toisen kierroksen varausvuoroon kesän 2012 varaustilaisuudessa yhdessä Devin Setoguchin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoroon kesän 2011 varaustilaisuudessa.[5] Hän pitää esikuvanaan Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosbya.[2] Kaudeksi 2010–2011 hän siirtyi Bostonin yliopistoon. Hän teki kaudella tehot 7+19=26 ja voitti Hockey Eastin vuoden tulokkaan palkinnon ja valittiin Hockey Eastin tulokkaiden tähdistökentälliseen.[4] Kesällä 2011 Sharks myi Colen pelaajaoikeudet Minnesota Wildiin vaihdossa Brent Burnsiin ja toisen kierroksen varausvuoroon kesän 2012 varaustilaisuudessa yhdessä Devin Setoguchin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoroon kesän 2011 varaustilaisuudessa.[5]

Kauden 2011–2012 Coyle aloitti Bostonin yliopistossa, mutta päätti siirtyä joulukuussa 2011 QMJHL-joukkue Saint John Sea Dogsiin.[6]

Maaliskuussa 2012 Coyle teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Minnesota Wildin kanssa, mutta pelasi kauden loppuun QMJHL:n Saint John Sea Dogsissa. Kausi päättyi mestaruuteen ja Coyle palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana Guy Lafleur Trophyllä. Hän oli pudotuspeleissä joukkueen paras pistemies tehoilla 15+19=34 Stanislav Galijevin kanssa, joilla molemmilla oli samat tehot.[4]

Tynkäkauden 2012–2013 Coyle aloitti AHL:ssä Houston Aerosissa NHL:n työsulun vuoksi. Coyle debytoi NHL:ssä 4. helmikuuta 2013 Phoenix Coyotesia vastaan. Hän teki avausmaalinsa ja pisteen Calgary Flamesia vastaan Joey MacDonaldia vastaan 23. helmikuuta 2013.[7] Coyle pelasi lupaavan debyyttikauden NHL:ssä vakiinnuttaen paikkansa kauden edetessä. Hän teki 37 ottelussa tehot 8+6=14.[4]

Kausi 2013–2014 oli Coylelle vahvan tulokaskauden runkosarjan osalta pienimuotoinen pettymys, kun hän teki 70 ottelussa tehot 12+18=30.[4] Hän vaihtoi kauden alla pelinumeronsa 63:sta hyökkääjälle harvinaisen pieneen 3:een.

Lokakuussa 2014 Coyle teki Wildin kanssa viiden vuoden jatkosopimuksen, jolla hän tienaa yhdestä kaudesta 3,2 miljoonaa dollaria.[4][8] Kaudella 2014–2015 Coyle ei vieläkään vakiinnuttanut paikkaansa Minnesotan kahdessa ensimmäisessä ketjussa, vaikka hän pelasikin kohtalaisen kauden vaihtelevalla peliajalla. Runkosarjan 82 ottelussa syntyivät tehot 11+24=35.[4]

Marraskuussa 2019 Coyle teki kuuden vuoden jatkosopimuksen Boston Bruinsin kanssa.[9], johon oli siirtynyt siirtotakarajalla helmikuussa 2019 Wildista.[10]

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia	Tšekki 2015	jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Pronssia	Buffalo 2011	jääkiekko

Coyle liittyi Yhdysvaltojen maajoukkueeseen kesken MM-kilpailujen vuonna 2015 voittaen pronssia.[4]

Coyle voitti alle 20-vuotiaiden MM-pronssia vuonna 2011.[4] Coyle oli turnauksessa Yhdysvaltojen paras pistemies Chris Kreiderin ja Kyle Palmierin kanssa tehoilla 2+4=6.[4] Seuraavan vuoden kisoissa hän teki tehot 4+1=5 ollen Yhdysvaltojen paras maalintekijä Nick Bjugstadin kanssa.[4]