Charley Pride

Charley Frank Pride (18. maaliskuuta 1934 Sledge, Mississippi[1] – 12. joulukuuta 2020 Dallas, Texas[2]) oli yhdysvaltalainen countrymuusikko.

Charley Pride
Charley Pride vuonna 1981.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. maaliskuuta 1934 Sledge, Mississippi, Yhdysvallat
Kuollut	12. joulukuuta 2020 (86 vuotta) Dallas, Texas, Yhdysvallat
Ammatti	muusikko
Muusikko
Tyylilajit	country
Soittimet	kitara
Levy-yhtiöt	RCA Records ja 16th Avenue Records
Aiheesta muualla
www.charleypride.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Charley Pride oli köyhien puuvillapelloilla työskennelleiden osuusviljelijöiden lapsi. Perheessä oli yhteensä 11 lasta. Hän kiinnostui lapsena Grand Ole Opryn radio-ohjelmista, jossa esiintyivät muun muassa Roy Acuff, Hank Williams ja Ernest Tubb. Hän innostui myös baseballista ja pyrki alkujaan urheilu-uralle.[3]

Pride muutti vuonna 1960 Montanaan, missä hän pelasi baseballia erilaisissa amatööri- ja puoliammattilaissarjoissa. Samaan aikaan hän kuitenkin esiintyi myös paikallisissa yökerhoissa. Pride päätti lähteä hakemaan levytyssopimusta, kun countrymuusikot Red Sovine ja Red Foley olivat kannustaneet häntä musiikkialalle.[3]

Afroamerikkalaisia oli ollut mukana countrymusiikissa jo vuosikymmeniä, mutta ennen Pridea kukaan heistä ei ollut noussut tähtiartistiksi. Pride sai vuonna 1965 RCA Victorilta levytyssopimuksen. Levy-yhtiö panosti uuteen artistiinsa, ja hänen tuottajanaan toimi muun muassa Johnny Cashin ja Jerry Lee Lewisin kanssa työskennyt Jack Clement. Priden ensimmäinen single ”The Snakes Crawl at Night” julkaistiin vuonna 1966.[3] Priden afroamerikkalaisuus pidettiin muutaman ensimmäisen singlen kohdalla piilossa, ja hän kertoi itse myöhemmin, kuinka ensimmäisillä keikoilla yleisö meni täysin hiljaiseksi, kun hän tuli lavalle.[4]

Priden kolmas single ”Just Between You and Me” nousi countrylistojen kymmenen parhaan joukkoon, ja hänen ensimmäinen albuminsa Country Charley Pride myi kultaa.[5] Pride pysyi countrymusiikin myydympien artistien joukossa noin 20 vuoden ajan, ja hän julkaisi 50 singleä, jotka pääsivät singlelistojen kymmenen myydyimmän joukkoon.[3] Listaykköseksi kappaleista nousi peräti 29.[2] Hänen hittikappaleitansa olivat muun muassa ”All I Have to Offer You (Is Me)” (1969), ”Is Anybody Goin’ to San Antone” (1970), ”Kiss an Angel Good Mornin’” (1971) ja ”Someone Loves You Honey” (1978).[3]

Pride siirtyi vuonna 1986 RCA Recordsilta 16th Avenue Records. Hän oli levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Pride levytti yhtiölle 13 singleä, mutta niistä suurin osa ei noussut listojen kärkipaikoille. Priden viimeinen viiden parhaan joukkoon noussut single oli ”Shouldn’t It Be Easier This Time” (1987). Hän vetäytyi 1980-luvun lopulla osa-aikaiselle eläkkeelle, vaikka silloin tällöin hän levyttikin pienille, itsenäisille levy-yhtiöille.[2]

Country Music Association antoi Pridelle useita palkintoja. Vuonna 1971 hän oli muun muassa vuoden viihdyttäjä. Countrymusiikin kunniagalleria otti hänet jäsenekseen vuonna 2000, ja vuonna 2017 hän sai Grammy-palkinnon elämäntyöstään. Pride julkaisi vuonna 1994 elämäkertansa Pride: The Charley Pride Story, ja hän esiintyi musiikkilavoilla edelleen 2000-luvulla. Pride julkaisi vuonna 2006 albumin Pride and Joy: A Gospel Music Collection, vuonna 2011 albumin Choices ja vuonna 2017 albumin Music in My Heart.[3]

Pride kuoli joulukuussa 2020 covid-19-taudin aiheuttamiin komplikaatioihin.[2]