Charleston (tanssi)

Charleston on Yhdysvalloissa syntynyt tanssityyli. Se oli 1920-luvun suosituin seuratanssi niin, että koko vuosikymmenen amerikkalaista ja länsieurooppalaista seuraelämäkulttuuria kutsutaan usein ”charleston-aikakaudeksi”.

Joséphine Baker tanssii charlestonia Pariisin Folies Bergère -teatterissa 1926.

Charleston-rytmi nuotinnettuna.

Tanssityyli sai nimensä pianisti James P. Johnsonin samannimisestä kappaleesta, joka taas on nimetty Etelä-Carolinassa sijaitsevan Charlestonin kaupungin mukaan. Kappale nousi suosioon sen soitua vuonna 1923 Broadway-revyyssä Runnin' Wild. Tanssin sanotaan saaneen vaikutteita Kap Verden saarten tanssityylistä.[1]

Charlestonia tanssitaan dixieland- tai ragtime-musiikin tahdissa. Musiikillisessa mielessä charleston on muunnelma muista 4/4-tahtilajissa kulkevista tanssirytmeistä, kuten foxtrotista. Charlestonille on tyypillistä synkopoiva rytmi, jossa kolmannelle tahdinosalle osuva isku on siirretty kahdeksasosan verran aiemmaksi.

Charlestonissa tanssija on vuoroin varpaillaan, vuoroin kantapää maassa ja nostaa sääriään vuorotellen ilmaan polvesta taivuttaen (ns. heittoaskel). Charlestonia voidaan tanssia yksin, pareissa tai suuremmassa ryhmässä.

Charlestonin sanotaan antaneen vaikutteita muun muassa hip hop- ja street dance-tanssityyleille.