Charles Uksila

Charles Uksila syntyi lokakuussa 1887 Calumetin kaupungissa, Pohjois-Michiganissa. Hänen vanhempansa olivat Charles (Karl) Uksila ja Annie (Anna) o.s. Niemelä. Karl Uksilan tiedetään muuttaneen Calumetiin Suomesta 1882 ja äiti Annan kaksi vuotta aiemmin. Anna Niemelä oli tiettävästi kotoisin Oulun seudulta. Charles oli perheen kolmas lapsi.[1].

Charles Uksila pelasi PCHA:n Portland Rosebuds ja Vancouver Millionares seuroissa. Uksila oli mukana Rosebudsin joukkueessa vuoden 1916 Stanley Cup-finaalissa Montreal Canadiensia vastaan. Uksila oli myös ensimmäinen yhdysvaltalaissyntyinen ja ensimmäinen suomalaistaustainen pelaaja, joka pelasi Stanley Cup-finaalissa. Ennen liittymistään Rosebudsin joukkueeseen, Uksila pelasi Portlandissa Multnomah Amateur Athletic Clubin joukkueessa. [2] Ennen muuttoaan Portlandiin, Uksila ehti voittamaan Calumet Mohawksin riveissä IHLn mestaruudet 1910 ja 1911. IHL oli tuolloin jo ohittanut parhaat päivänsä ja suuret rahat sekä parhaat pelaajat olivat jo siirtyneet pelaamaan Kanadan sarjoihin, eritoten PCHA:an ja NHA:an. Toisen mestaruutensa jälkeen Uksila suuntasi ensin Detroitiin, ei niinkään työskentelemään autotehtaassa, kuten monet muut, vaan pelaamaan jääkiekkoa. Seurasta ei ole säilynyt tietoa. Joka tapauksessa Detroitin vaihe jäi lyhyeksi sillä viimeistään 1914 Uksila suuntasi Tyynenmeren rannikolle, ensin Portlandiin ja edelleen Seattleen ja Vancouveriin. 1911 oli rannikolle perustettu kovatasoinen PCHA-ammattilaissarja, jossa pelasi sellaisia kuuluisuuksia kuten Cyclone Taylor ja Lester Patrick. Vuodesta 1915 alkaen läntisen PCHA:n ja itäisen NHA:n mestarijoukkueet pelasivat Stanley Cupin voitosta. Vuoden 1916 finaalisarjassa Montrealin maalissa pelasi legendaarinen Georges Vezina. Rosebuds voitti sarjan ensimmäisen ottelu ja Canadiens toisen ja kolmannen. Kolmas ottelu muistetaan erityisesti katsomoon asti levinneestä joukkotappelusta, jonka rauhoittamiseen tarvittiin poliisin apua. Neljännessä pelissä, jonka voitti jälleen Rosebuds, Uksila merkkautti itselleen yhden maalin. Sarja venyi viidenteen otteluun ja lopulta mestaruuden vei Montreal Canadiens. Poikkeuksellisesti myös Rosebuds sai PCHA:n mestarina nimensä pokaaliin. Kymmenen vuotta mestaruuden jälkeen Portland Rosebudsista tuli Chicago Blackhawks

Yhdysvaltain liittyessä 1.maailmansotaan Uksila ja hänen veljensä Robert värväytyivät laivastoon. Todennäköisesti ainakaan Charles ei sotatoimiin osallistunut, sillä sotavuosina hänen tiedetään edelleen pelanneen Vancouverissa. 1920-luvun alussa Charles Uksila matkusti sisarensa Lenan kanssa joksikin aikaa Australiaan, jossa hän toimi sekä jääkiekkovalmentajana että taitoluistelijana. 1925 avattiin Los Angelesissa Palais de Glace -jääpalatsi ja Uksila esiintyi loppuunmyydyssä gaalaillassa, jonka kerrotaan vetäneen paikalle likimain kaikki paikalliset merkkihenkilöt. Siihen aikaan Kaliforniassa taitoluistelu oli jotain niin eksoottista, että se herätti huomiota jopa Hollywoodin elokuvapiireissä. Charles Uksila sai sen kautta töitä elokuvastudioilta ja toimi elokuvien luisteluneuvonantajana ja myös hankki luistelijoita ja jääkiekkoilijoita elokuvien avustajiksi ja sijaisnäyttelijöiksi. Uksila ja vaimonsa esiintyivät myös luistelunäytöksissä Chicagon maailmannäyttelyssä vuosina 1933 ja 1934. Luistelunäytöksiin tuli entistä enemmän hohtoa, kun norjalainen Sonja Henie muutti kilpailu-uransa jälkeen Yhdysvaltoihin. Uksila oli mukana Henien kanssa kiertämässä eripuolilla Yhdysvaltoja. 1940 perustettiin kiertävä Ice Capades -jääshow, jonka tuottajana ja koreografina Uksila toimi kymmenen vuotta. Myös veli Robert esiintyi luistelijana mm. New Yorkin Broadwaylla. [1]

1930-luvun loppupuolella Uksila oli jo muuttanut asumaan San Franciscon metropolialueelle Oaklandiin. Sinne hän myös jäi ja hän kuoli 76 vuoden iässä vuonna 1964. Hänet on haudattu Yhdysvaltain armeijan Golden Gate -hautausmaalle. Hautakivessä kerrotaan Uksilan kuuluneen laivaston reserviin 1.maailmansodassa.

• Charles Uksila The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Charles Uksilan hautakivi