Charles Townshend (kenraali)

Charles Vere Ferrers Townshend (21. helmikuuta 1861 – 18. toukokuuta 1924 Pariisi, Ranska) oli brittiläinen kenraali. Hän komensi ensimmäisen maailmansodan aikana Mesopotamiassa brittiläisiä joukkoja, jotka jäivät talvella 1915–1916 loukkuun piiritettyyn Kutin linnoitukseen.

Charles Townshend vuonna 1916.

Townshend valmistui upseeriksi vuonna 1881. Hän osallistui brittien sotaretkiin Sudanissa vuosina 1883–1885 ja 1896–1898. Vuonna 1895 luoteis-Intiassa käydyn rajasodan aikana hän komensi brittijoukkoja, jotka pitivät hallussaan piiritettyä Chitralin linnoitusta aina apujoukkojen saapumiseen asti. Townshend taisteli myös buurisodassa. Vuonna 1911 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.[1]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Townshend nimitettiin huhtikuussa 1915 Mesopotamiaan sijoitetun 6. intialaisen divisioonan komentajaksi. Hän valtasi nopeasti Amaran ja voitti turkkilaiset Es Sinnin taistelussa, joten hänen esimiehensä John Nixon määräsi hänet etenemään Tigris-joen vartta pitkin kohti Bagdadia.[2] Townshend lähti etenemään Qurnasta marraskuun 1915 alussa, mutta kärsittyään tappion Ktesifonin taistelussa 22.–24. marraskuuta hän joutui perääntymään Kut-el-Amaraan. Turkkilaiset piirittivät Townshendin joukot sinne 8. joulukuuta. Kun saksalaisen marsalkka Colmar von der Goltzin johtamat turkkilaiset löivät Kutia vapauttamaan lähetetyt apujoukot, Townshendin oli antauduttava 29. huhtikuuta 1916.[1]

Townshend joutui olemaan seuraavat kaksi ja puoli vuotta sotavankina Konstantinopolissa. Häntä kohdeltiin hyvin ja hän eli mukavasti, mutta hänen joukoistaan kaksi kolmasosaa kuoli riutuessaan vankileirillä. Tämän seurauksena hänen maineensa kärsi sodan jälkeen. Townshend auttoi lokakuussa 1918 ympärysvaltojen ja Turkin välisen Mudroksen aselevon ehtojen neuvottelussa.[2] Hän julkaisi vuonna 1920 muistelmakirjan My campaign in Mesopotamia ja toimi vuosina 1920–1922 parlamentin alahuoneen jäsenenä.[3]