Charles Ruthenberg

Charles Emil Ruthenberg (9. heinäkuuta 1882 Cleveland, Ohio – 2. maaliskuuta 1927 Chicago, Illinois)[1] oli yksi Yhdysvaltain kommunistisen puolueen varhaisista johtajista.

Ruthenberg vuonna 1910.

Ruthenbergin isä oli saksalaista sukujuurta ollut satamatyömies. Ruthenberg itse työskenteli monenlaisissa ammateissa. Hän liittyi vuonna 1909 Yhdysvaltain sosialistiseen puolueeseen ja oli ehdolla Clevelandin pormestariksi 1911, Ohion kuvernööriksi 1912 sekä senaattoriksi 1914. Vuodesta 1917 hän työskenteli täysipäiväisesti puolueelle. Samana vuonna hänet tuomittiin vuodeksi työpalveluun sodanvastaisten puheiden pitämisestä. Toukokuussa 1919 Sosialistisen puolueen johto erotti tuhansia jäseniä, jotka olivat muodostaneet puolueen sisäisen vasemmisto-opposition, ja Ruthenberg osallistui muiden mukana kommunistisen puolueen perustamiseen. Hänestä tehtiin uuden puolueen sihteeri ja keskuskomitean jäsen. Ruthenberg pidätettiin marraskuussa 1919, jolloin Woodrow Wilsonin oikeusministeri Alexander Mitchell Palmer vangitsi niin sanotuissa Palmerin ratsioissa tuhansia kommunisteiksi ja anarkisteiksi epäiltyjä. Ruthenberg tuomittiin lokakuussa 1920 viideksi vuodeksi vankeuteen kumouksellisesta kiihotuksesta, koska hän oli allekirjoittanut edellisenä vuonna Louis Frainan laatiman niin sanotun vasemmistosiiven manifestin. Hän vapautui vankilasta huhtikuussa 1922 takuita vastaan.[1]

Yhdysvaltain kommunistisen puolueen sisälle muodostui linjajako, jossa Ruthenberg ja Jay Lovestone johtivat jyrkkää luokkasotaa kannattanutta linjaa. Komintern asettui 1920-luvun puolivälissä tukemaan heitä. Ruthenberg kuoli maaliskuussa 1927 vatsakalvontulehdukseen hätäleikkauksen jälkeen.[1]