Charles Reidpath
Charles Decker Reidpath (20. syyskuuta 1889 – 21. lokakuuta 1975) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija ja kaksinkertainen olympiavoittaja Tukholman olympialaisissa 1912.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Reidpath (vas.) voittaa Braunin Tukholmassa 1912 | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Tukholma 1912 | 400 m | |
Kultaa | Tukholma 1912 | 4x400 m viesti |
Reidpath oli syntynyt Buffalossa, New Yorkin osavaltiossa. Opiskellessaan Syracusen yliopistossa vuosina 1908-1912 hän menestyi erinomaisesti pikajuoksussa voittaen 220 jaardin ja 440 jaardin juoksut vuoden 1912 yliopistojen välisissä kilpailuissa.
Reidpath suoritti yliopistossa loppututkinnon insinööritieteissä 1912. Hänen sukulaisensa painostivat urheilun lopettamiseen ja siirtymiseen perheen liiketoimien pariin Buffalossa. Sen sijaan Reidpath selvisi olympiajoukkueeseen ja matkusti Ruotsiin. 400 metrin finaalissa Saksan Hanns Braun johti kilpaa selvästi vielä 100 metriä ennen maalia, mutta viimeisen 15 metrin matkalla Reidpathin loppuriuhtaisu toi hänelle niukan voiton[1] uudella olympiaennätyksellä 48,2 sekuntia. Wyndham Halswellin edellinen olympiaennätys parani 0,2 sekuntia[2]. 4x400 metrin viestijuoksussa Reidpath juoksi ankkuriosuuden maailmanennätyksen 3.16,6 tehneessä Yhdysvaltain kultamitalijoukkueessa[3].
Reidpathin 400 metrin voittotulos 48,2 ratifioitiin ensimmäiseksi viralliseksi 400 metrin maailmanennätykseksi. Hän piti ennätystä hallussaan vuoteen 1928, jolloin Emerson Spencer onnistui rikkomaan sen. 4 × 400 metrin maailmanennätys 3.16,6 pysyi voimassa kaksitoista vuotta, kunnes se rikottiin vuonna 1924.[4]
Toisessa maailmansodassa Reidpath oli kuljetusjoukkojen everstiluutnantti, joka palveli Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Belgiassa. Jäädessään eläkkeelle kansalliskaartista 1948 Reidpath ylennettiin prikaatikenraaliksi.
Siviilielämässä Reidpath työskenteli Berdencer-rakennusyhtiössä vuosina 1912-1937 ja siirtyi sitten Buffalon kaupungin palvelukseen viidentoista vuoden ajaksi.
Reidpath kuoli Kenmoressa, New Yorkin osavaltiossa 1975.
Lähteet
- Pihkala, Lauri; Jukola, Martti: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 19. Otava, 1970.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 419, 422. Otava, 1970.
Aiheesta muualla
- Charles Reidpath, Olympic Champion by Tim Evans (englanniksi)
1896: Tom Burke | 1900: Maxey Long | 1904: Harry Hillman | 1908: Wyndham Halswelle | 1912: Charles Reidpath | 1920: Bevil Rudd | 1924: Eric Liddell | 1928: Ray Barbuti | 1932: Bill Carr | 1936: Archie Williams | 1948: Arthur Wint | 1952: George Rhoden | 1956: Charlie Jenkins | 1960: Otis Davis | 1964: Michael Larrabee | 1968: Lee Evans | 1972: Vincent Matthews | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Viktor Markin | 1984: Alonzo Babers | 1988: Steve Lewis | 1992: Quincy Watts | 1996: Michael Johnson | 2000: Michael Johnson | 2004: Jeremy Wariner | 2008: LaShawn Merritt | 2012: Kirani James | 2016: Wayde van Niekerk | 2020: Steven Gardiner |