Charles Potvin
Charles Potvin (1818–1902) oli belgialainen kirjailija. Hän luennoi professorin tittelillä kirjallisuushistoriaa Brysselin taideteollisuusmuseossa, oli Belgian liberaalin kirjailijaryhmän lipunkantaja ja perusti 1869 sen äänenkannattajan Revue de Belgique. Hän oli Victor Hugon ja Auguste Barbierin oppipoika.[1]
| Charles Potvin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1818 |
| Kuollut | 1902 (83–84 vuotta) |
| Kansalaisuus | Belgia |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Potvinin teoksista merkittävimpiä ovat runokokoelmat Poésies et amours (1838), Poèmes historiques et romantiques (1840), Patrie (1862), Marbres antiques et crayons modernes (1862), En famille (1862–1872) ja L’art flamand (1868), skådespelen Jacques d’Arteveide (1861), Les gueux (1863) ja La mère de Rubens (1876). Merkittäviä kirjoituksia ajankohtaisista kysymyksistä ovat muun muassa Le livré de la nationalité belge (1859), Appel á l’Europe (1853), L’eglise et la morale (1858) ja Le génie et le pain en Belgique (1871). Tieteellisiä töitä ovat Nos premiers siècles littéraires (1870), Histoire des lettres en Belgique 1830-1880 (1880) ja Essais de Littérature dramatique en Belgique (1880.). Potvin julkaisi myös Chrétien de Troyes’n romaanin Perceval le gallois (1865–1871) sekä useita teoksia muinaisranskalaisesta kirjallisuudesta.[1]