Charles Lanrezac

Charles Lanrezac (31. heinäkuuta 1852 Pointe-à-Pitre, Guadeloupe – 18. tammikuuta 1925 Neuilly-sur-Seine, Ranska)[1] oli ranskalainen kenraali, joka toimi ensimmäisen maailmansodan alussa Ranskan viidennen armeijan komentajana.

Charles Lanrezac

Ennen maailmansotaa Lanrezac oli Ranskan armeijan arvostetuin strategi, ja vuoteen 1914 mennessä hän oli kohonnut ylimmän sotaneuvoston jäseneksi ja viidennen armeijan komentajaksi. Sodan syttyessä hänen joukkojensa oli tarkoitus muodostaa vasen sivusta Ranskan joukoissa, joiden oli määrä hyökätä suunnitelma XVII:n mukaisesti Elsass-Lothringenin kautta Saksaan. Saksan hyökätessä yllättäen Belgiaan Lanrezac menetti uskonsa Ranskan hyökkäyssuunnitelmaan, ja hänet määrättiin kääntämään joukkonsa pohjoiseen torjumaan Belgian kautta tulevaa hyökkäystä. Charleroin taistelussa hän kohtasi kenraali Karl von Bülowin komentaman Saksan toisen armeijan, jolla oli kaksinkertainen ylivoima. Brittiläisten apujoukkojen viipyessä Lanrezacin oli suoritettava strateginen vetäytyminen etelään saksalaisten tieltä. Tämä strateginen perääntyminen oli isku hänen maineelleen, ja hänestä tehtiin sodan alkuvaiheen vastoinkäymisten syntipukki. Lanrezac tuki brittien siirtoarmeijaa Pariisin itäpuolella käydyssä voitokkaassa Guisen taistelussa 29. elokuuta 1914, mutta hänen jatkettuaan perääntymistä ylipäällikkö Joseph Joffre korvasi hänet Louis Franchet d’Espèreyllä 3. syyskuuta, juuri ennen ranskalaisten vastahyökkäyksen käynnistämistä.[2][1]

Vuonna 1917 Lanrezacille tarjottiin uudelleen komentajantehtäviä, mutta hän kieltäytyi. Sodan jälkeen hän julkaisi kirjan, jossa arvosteli Joffren johtamistapaa sodan alkuvaiheessa. Lanrezac sai maineenpalautuksen vähän ennen kuolemaansa, kun hänet palkittiin korkealla kunniamerkillä.[2]