Charles L’Eplattenier

Charles L’Eplattenier (9. lokakuuta 1874 Neuchâtel, Neuchâtelin kantoni, Sveitsi – 1946 Les Brenets, Neuchâtelin kantoni, Sveitsi[1]) oli sveitsiläinen taidemaalari ja arkkitehti. Hän oli Sveitsin merkittävimpiä art nouveau -taiteilijoita ja merkittävä opettaja La Chaux-de-Fondsin taidekoulussa.

Charles L’Eplattenier, omakuva

L’Eplattenier opiskeli piirtämistä Neuchâtelissa, mutta isänsä kuoleman jälkeen hän muutti Budapestiin tätinsä luokse. Budapestissä hän opiskeli koristetaidetta. Sieltä hän muutti Pariisiin, missä hän opiskeli École des Beaux-Artsissa maalaustaidetta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria Luc-Olivier Mersonin studiossa.[2] L’Eplattenier palasi Sveitsiin vuonna 1898, jolloin hänestä tuli La Chaux-de-Fondsin taidekoulun opettaja.[3]

L’Eplattenier’n ansiosta La Chaux-de-Fondsin taidekoulusta kehittyi merkittävä keskus. Hän auttoi useita oppilaitaan löytämään lahjakkuutensa, ja lisäksi hän tutustutti oppilaansa arts and crafts -liikkeeseen sekä William Morrisin ja John Ruskinin ajatuksiin. Hänen oppilaisiinsa kuului muun muassa nuori Charles-Édouard Jeanneret, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Le Corbusier. L’Eplattenier oli henkilö, joka lopulta rohkaisi Le Corbusier’ta ryhtymään arkkitehdiksi.[2]

L’Eplattenier’n tuotannon tyyliä on kutsuttu ”pihtatyyliksi”, sillä hänen teoksissaan oli toistuvia elementtejä pihdoista, männyistä ja muista luonnonkohteista. Hän etsikin usein inspiraatiota maaseudulta.[2] Hän rohkaisi oppilaitaankin etsimään aiheita luonnosta ja tutkimaan paikallisia kasveja ja eläimiä.[4]

L’Eplattenier kuoli vuonna 1946 vaellusretkellä pudottuaan Les Brenetsin lähellä Doubsjoen varrella olevalta kalliokielekkeeltä.[2]