Charles J. Pedersen
Charles John Pedersen (3. lokakuuta 1904 Busan – 26. lokakuuta 1989 Salem, New Jersey) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1987 kruunueettereiden löytämisestä. Pedersen jakoi palkinnon Donald J. Cramin ja Jean-Marie Lehnin kanssa.
| Charles J. Pedersen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. lokakuuta 1904 |
| Kuollut | 26. lokakuuta 1989 (85 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Orgaaninen kemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
Pedersen syntyi 1904 Busanissa norjalaiselle isälle ja japanilaiselle äidille. Hän muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan vuonna 1922. Hän aloitti kemiantekniikan opiskelun Daytonin yliopistossa. Suoritettuaan alemman korkeakoulututkinnon Pedersen jatkoi opiskelua MIT:ssä. Sieltä hän valmistui maisteriksi. Vaikka MIT:n professorit kehottivat Pederseniä jatkamaan opintojaan tohtorin tasolle, hän päätti aloittaa tieteellisen uransa heti valmistumisensa jälkeen. Pedersen on yksi harvoista tieteen Nobel-palkinnon saajista, jolla ei ole tohtorin arvoa.[1]
Vuonna 1927 Pedersen aloitti työt DuPontin palveluksessa. Siellä hän toimi seuraavat 47 vuotta kunnes hän 65 vuoden iässä jäi eläkkeelle.[2] DuPontilla hänen työnsä käsittivät 25 julkaisua ja 65 patenttia. Vuonna 1967 Pedersen julkaisi kaksi työtään, jotka käsittelivät kruunueettereiden synteesiä. Nämä molekyylit olivat ensimmäisiä sarjassa erikoisia molekyylejä, jotka pystyvät muodostamaan stabiileja yhdisteitä alkalimetalli-ionien kanssa.
Vuonna 1983 Pedersenillä diagnosoitiin olevan myelooma. Huolimatta huonosta kunnostaan hän kuitenkin matkusti Tukholmaan vuonna 1987 vastaanottamaan Nobel-palkintonsa.
Lähteet
- J. Pedersen[vanhentunut linkki] Catholic University of America
- Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1987, Editor Wilhelm Odelberg, [Nobel Foundation], Stockholm, 1988) nobelprize.org. Viitattu 17.10.2012.