Charles Hubbard Thompson

Thompson syntyi 9. kesäkuuta 1891 St. Louisissa. Hänen vanhempansa olivat Anne Hubbard Thompson ja Charles N. Thompson.[1] Charles oli perheen ainoa lapsi. Isä jätti perheen ennen kuin Charles oli täyttänyt yhdeksän vuotta, ja äiti joutui kasvattamaan pojan. Hän varttui St. Louisissa, joka oli 1900-luvun alussa yksi ragtimemusiikin keskuksista. Charles kuuli ragtimemusiikkia saluunoissa ja kahvoiloissa, ja siitä hän sai innoituksen pianonsoiton harjoittelemiseen. Vaikka Charles sai vähän opetustakin, soittajana hän oli itseoppinut eikä hän siksi osannut esimerkiksi lukea nuotteja.

Vuonna 1910 Thompson alkoi soittaa St. Louisissa ammattimaisesti. Seuraavina vuosina hän lähti kiertueelle ympäri Yhdysvaltoja ja soitti muun muassa Detroitissa Michiganin osavaltiossa, Clevelandissa ja Toledossa Ohion osavaltiossa sekä New Yorkissa ja Washingtonissa.[1]

Vuonna 1916 Thompson palasi takaisin St. Louisiin ja osallistui suureen ragtimepianokilpailuun. Kilpailu pidettiin Booker T. Washington -teatterissa, jonka omisti tunnettu ragtimepianisti Tom Turpin.[1] Kilpailuun osallistui kaikkiaan 68 pianistia. Mukana olivat muun muassa lähes kaikki St. Louisin parhaat pianistit ja Tom Turpin itse. Kilpailu kesti kahden viikon ajan, ja Charles Thompson selvisi voittajaksi. Voiton ansiosta hänet julistettiin Missourin osavaltion mestariksi.

Vuonna 1917 Charles oli naimisissa ja työskenteli pianistina jokilaivalla Brooklynistä Illinoisissa.[1] Piakkoin hän palasi kuitenkin takaisin St. Louisiin. Vuonna 1919 Thompson tapasi nuoren kehittyvän pianistin James P. Johnsonin, joka kehitti myöhemmin stride-pianotyylin. He olivat jo aiemmin kohdanneet vuonna 1916.[1] (Jotkut lähteet väittävät virheellisesti, että miehet olisivat kohdanneet jo vuonna 1912, jolloin Johnson vasta 18-vuotias, mutta ragtimeasiantuntija Bill Edwardsin mukaan tämä ei pidä paikkaansa.) Thompson omaksui melkein välittömästi vaikutteita Johnsonin soittotyylistä. Hän sävelsi joitakin blueskappaleita, ja niissä voidaan havaita vaikutteita Johnsonilta.

Thompson jatkoi soittamista St. Louisissa kunnes alue, jossa ragtimea soitettiin, suljettiin loppuvuonna 1919. Aiemmin oli jo suljettu vastaavanlainen Storyvillen alue New Orleansissa. Yhdysvalloissa oli hiljattain säädetty kieltolaki. Kaupunkien keskustoista pyrittiin kitkemään prostituutio ja huumeet. Punaisten lyhtyjen alueet olivat olleet merkittäviä muusikkojen työllistäjiä, sillä pianisteja tarvittiin saluunoiden lisäksi bordelleissa. Nyt nämä paikat suljettiin ja monia pianisteja joutui työttömiksi.

Joskus loppuvuodesta 1919 Thompsonin avioliitto päättyi kestettyään vain muutaman vuoden.[1] Eronsa jälkeen Thompson siirtyi vuonna 1920 Ohioon, missä hän toimi joitakin vuosia pianistina teatterissa.[1]

Äänielokuvien kehittymisen jälkeen esimerkiksi elokuvateattereissa ei enää tarvittu pianisteja, joten muusikoiden työt vähenivät edelleen. Thompson päättikin vaihtaa alaa ja työskenteli 1920-luvulta lähtien useita vuosia kokkina. 1940-luvulla kiinnostus ragtimemusiikkiin alkoi elpyä, ja Thompson alkoi jälleen soittaa vakituisesti St. Louisissa.

1950-luvun lopulla Thompson työskenteli Bob Darchin kanssa. Darch organisoi vuonna 1962 Floridassa levytystilaisuuden, jossa Thompson pääsi levyttämään ragtimemusiikkia yhdessä vanhojen ragtimepianistien Joe Jordanin ja Eubie Blaken kanssa[1]

Thompson kuoli St. Louisissa 13. kesäkuuta 1964.