Charles Gavan Duffy

Charles Gavan Duffy (12. huhtikuuta 1816 Monaghanin kreivikunta, Irlanti – 9. helmikuuta 1903 Nizza, Ranska)[1] oli irlantilainen nationalisti ja yksi Nuori Irlanti -liikkeen johtajista. Siirryttyään myöhemmin Australiaan hänestä tuli siellä merkittävä poliitikko ja lopulta Victorian osavaltion pääministeri.

Duffy vuonna 1843.

Duffy, jolla oli lakimiehen koulutus, perusti vuonna 1842 kansallismielisen The Nation -lehden yhdessä Thomas Davisin ja John Blake Dillonin kanssa. Heistä tuli pian Irlannin itsenäisyyttä tavoitelleen Nuori Irlanti -ryhmän johtajia ja The Nationista kyseisen suuntauksen pää-äänenkannattaja.[1][2] Duffy oli katolilainen, kun taas Davis oli protestantti. Nuori Irlanti tuki alun perin Daniel O’Connellin repeal-liikettä, joka tähtäsi Irlannin ja Ison-Britannian unionin kumoamiseen, mutta myöhemmin nuoret radikalisoituivat ja ajautuivat erimielisyyksiin väkivaltaa vastustaneen O’Connelin kanssa.[3] Duffy tuomittiin vuonna 1844 kansankiihotuksesta vankeuteen ja hänet vangittiin uudelleen hieman ennen Nuoren Irlannin johtajien nostattaman epäonnistuneen kapinan puhkeamista elokuussa 1848. Häntä syytettiin maanpetoksesta ja häntä pidettiin vankina seuraavaan vuoteen.[2][1] Vuonna 1852 hänet valittiin Ison-Britannian parlamenttiin Wexfordin New Rossista. Duffy onnistui kokoamaan parlamentin irlantilaisista edustajista noin 50 edustajan suuruisen riippumattoman oppositioryhmän, joka julisti vastustavansa jokaista hallitusta, joka ei tukisi Irlannin maanvuokraajien liiton vaatimuksia. Liiallinen ryhmäkuntaisuus kuitenkin haittasi Duffyn politiikkaa, ja jäätyään ilman Irlannin vaikutusvaltaisen papiston tukea hän vetäytyi kotimaansa politiikasta vuonna 1855.[1]

Duffy muutti vuonna 1856 Australiaan ja toimi asianajajana Melbournessa. Hänet valittiin jo samana vuonna Victorian siirtokunnan edustajainhuoneeseen ja nimitettiin seuraavana vuonna Victorian yleisten töiden ministeriksi. Hän pyrki edistämään tärkeää maalakia. Vuosina 1871–1872 Duffy toimi Victorian pääministerinä ja 1877–1880 edustajainhuoneen puhemiehenä. Hänet lyötiin 1873 ritariksi. Duffy palasi vuonna 1880 Eurooppaan ja asui loppuikänsä Nizzassa kirjoittaen muistelmiaan ja muita Irlannin lähihistoriaa käsitteleviä teoksia. Niihin lukeutuvat muun muassa Young Ireland, a fragment of Irish history 1840–50 (1880), Four years of Irish history 1845–49 (1883), The League of North and South 1850–54 (1886) ja My life in two hemispheres (1898). Hänen teoksensa muodostavat merkittävän lähteen Irlannin 1800-luvun puolivälin historiaan.[1][2]