Charles Fitzgerald

Hänen isänsä oli Robert Uniacke Penrose (1800–1857) ja äitinsä Francis Matilda Austin (1807–1892). Charles meni naimisiin Henrietta Elizabeth Hewsonin kanssa 1882. He saivat kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Toinen pojista, John Uniacke Penrose Fitzgerald (1888–1940), liittyi myös laivastoon ja kuoli toisen maailmansodan aikana.[1] Vuonna 1896 Charles vaihtoi oman sukunimensä Uniacke Penrose-Fitzgeraldiksi.

Hän liittyi laivastoon Krimin sodan ollessa käynnissä 1854. 1855 hän palveli Itämerellä ja seuraavana vuonna Mustallamerellä. Sodan jälkeen hän palveli HMS Retributionilla Kiinassa (China Station) ja vuonna 1860 HMS Ariadnella. Hänet ylennettiin luutnantiksi toukokuussa 1861. Kymmenen vuotta myöhemmin hän palveli yliluutnanttina HMS Herculesilla ja hänet ylennettiin komentajakapteeniksi. Hänet nimitettiin apulaiskomentajaksi HMS Agincourtille, joka oli Brittiläisen Välimeren laivaston 2. divisioonan lippulaiva. Hän vietti kolme vuotta HMS Asialla, joka oli Farehamin lähelle ankkuroitu vanha purkki, jota komensi lordi Gilford. Tehtävä oli huono urastaan huolehtivalle upseerille, mutta hän sai paljon lomia, jotka hän vietti metsästäen. Ajoittain hänet kutsuttiin sotaoikeuden jäseneksi. Pitääkseen merimiestaitojaan yllä hän purjehti kesäisin pienellä jahdillaan Solentsalmella. HMS Asialla vietetyn ajan jälkeen hän eli tovin puolella palkalla ilman komennusta. Ollessaan Irlannissa hänelle sattui metsästysonnettomuus, jonka vuoksi hän oli sänkypotilaana melkein vuoden.

Vuoden 1878 alussa hänelle annettiin ensimmäinen oma komentajuus. Lordi Gilford oli päässyt amiraliteetin jäseneksi ja saattoi nyt auttaa Fitzgeraldia saamaan Välimerelle sijoitetun HMS Rapidin komentajuuden. HMS Rapid oli Välimeren laivaston hitain laiva, jota yleensä käytettiin irrallaan pääosastosta. Kesti 14 kuukautta, ennen kuin Fitzgerald tapasi oman laivueensa komentajan, amiraali Geoffrey Hornbyn. Maaliskuussa 1880 hänet ylennettiin kapteeniksi ja siirrettiin HMS Inconstantille. Vaikka hän kirjoitti purjehtimisesta, hän edusti kantaa, jonka mukaan laivaston tulisi luopua purjemastoista, joita vielä tuolloin käytettiin koneiden kanssa rinnan monissa aluksissa.

1884 hän toimi Royal Naval Collegen kapteenina Greenwichissa. 1886 hän komensi HMS Bellerophonia. Hän otti osaa meriasioista käytyyn keskusteluun koko elämänsä. Hän kannatti julkisesti merivoimien budjetin korottamista yhdessä Charles Beresfordin ja amiraali Geoffrey Hornbyn kanssa, mikä johti vuoden 1889 Naval Defence Actin asettamiseen. 1889 hänestä tehtiin Välimerelle sijoitetun HMS Collingwoodin kapteeni.

Fitgerald kannatti kontra-amiraali George Tryonin ideaa, jonka mukaan viestilippujärjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa taisteluolosuhteissa. Tryon hukkui, kun hänen lippulaivansa HMS Victoria upposi törmättyään HMS Camperdowniin laivaston harjoituksissa. Tapahtuma käänsi mielipiteen Tryonin uudistusideaa vastaan, sillä Tryonia pidettiin syyllisenä onnettomuuteen. Hänen käyttämäänsä lippujärjestelmää myös syytettiin. Fitzgerald oli kuitenkin pyrkinyt kampanjoimaan Tryonin järjestelmän käyttöönoton puolesta myös hänen kuolemansa jälkeen ja edesauttamiseksi hän kirjoitti myös Tryonin elämäkerran, joka kertoi amiraalin saavutuksista urallaan. Mielipide oli kuitenkin kääntynyt Tryonin järjestelmää vastaan ja Fitzgeraldin tukemispyrkimykset kostautuivat hänen uralleen.

1892 Hänestä tuli merivoimien majoitusmestari ja hän oli merivoimien arkistoa ylläpitävän yhteisön jäsen. Tammikuussa 1893 hänestä tuli Pembroken merivoimien telakan päätarkastaja. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi 1895. Vuosien 1897 ja 1899 välillä hän toimi China stationin apulaiskomentajana. Hän jäi eläkkeelle vara-amiraalina 1901.

1904 Fitzgeraldia pyydettiin kirjoittamaan brittien merivoimien politiikasta saksalaiseen katselmukseen. Kirjoitus herätti kohua Saksassa, sillä se viittasi Saksan laivaston kasvamisen olevan uhka Britannian perinteiselle meriherruudelle. Fitzgerald väitti, että hänen kirjoituksensa saksankielinen käännös oli vääristellyt hänen mielipiteitään, mutta joka tapauksessa hänen kirjoitustaan käytettiin perusteena Saksassa merivoimien kehittämisen kiihdyttämiselle.

Hieman ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Arthur Conan Doyle kirjoitti fiktiivisen tarinan Norland-nimisestä valtiosta, jonka kahdeksan sukellusvenettä sulkivat Britannian kauppamerenkulun ja pakottivat valtion antautumaan. Kirjoitus viittasi Saksan sukellusveneiden muodostamaan uhkaan. Doylen tarinan julkaissut The Strand julkaisi jatkojutussa eri asiantuntijoiden arvioita provosoivaan kirjoitukseen. Fitzgerald oli yksi asiantuntijoista ja hän kirjoitti: ”En henkilökohtaisesti usko, että yksikään sivistynyt valtio voisi torpedoida aseistamattomia ja puolustuskyvyttömiä kauppalaivoja”. Tämä osoittautui pian sukellusvenesodankäynnin alettua suureksi virhearvioksi.

• Life of Vice-Admiral Sir George Tryon K.C.B., 1897
• Boat sailing and racing: Containing practical instructions for bending and setting sails, trimming, steering, and handling boats under all circumstances... hints on racing, with a view to winning, 1883
• Memories of the Sea, 1913 (omaelämäkerran 1. osa)
• From Sail to steam, naval recollections 1878–1905, 1916 (omaelämäkerran 2. osa)