Charles Édouard Guillaume
Charles Édouard Guillaume (15. helmikuuta 1861 – 13. toukokuuta 1938) oli sveitsinranskalainen fyysikko. 1920 hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon "tunnustukseksi fysiikan tarkkuusmittauksille tuottamasta palveluksesta havaitessaan poikkeavuuksia nikkeliteräs-seoksissa".[1]
| Charles Édouard Guillaume | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. helmikuuta 1861 Fleurier, Sveitsi |
| Kuollut | 13. toukokuuta 1938 (77 vuotta) Sèvres, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Sveitsiläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | ETH Zürich |
| Instituutti | BIPM |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Invar ja Elinvar |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1920) |
Hän löysi invar- ja elinvar-seokset, joita voitiin käyttää tarkkuusinstrumenttien ja antimagneettisten kellojen valmistukseen.
Guillaume työskenteli Kristian Birkelandin kanssa. Hän työskenteli Pariisin observatoriossa, jossa hän suoritti termostaattisia mittauksia. Hän määritti ensimmäisenä avaruuden oikean lämpötilan.
Lähteet
- The Nobel Prize in Physics 1920 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.