Charles Cullen

Cullen syntyi West Orangessa, New Jerseyssä. Hän oli syvästi uskonnollisen katolilaisen perheen kahdeksasta lapsesta nuorin. Isä oli linja-autonkuljettaja ja äiti vietti päivänsä kotona hoitaen jälkikasvujaan. Isä kuitenkin kuoli nuorimman poikansa ollessa vasta varhaislapsuudessaan.

Cullen on yrittänyt elämänsä aikana useita kertoja itsemurhaa. Ensimmäisen kerran hän yritti myrkyttää itsensä 9-vuotiaana. Hän aloitti Yhdysvaltain laivastossa vuonna 1978, mutta tuli erotetuksi mielisairauden takia maaliskuussa 1984. Laivastosta lähdettyään Cullen kouluttautui sairaanhoitajaksi. Hän sai vuonna 1987 työpaikan St. Barnabas Medical Centeristä Livingstonissa.

Cullen meni vuonna 1987 naimisiin Adrienne Taubin kanssa ja sai kaksi tytärtä.

Cullen teki ensimmäisen murhansa 11. kesäkuuta 1988. St. Barnabas Medical Centeriin otettu tuomari John W. Yengo Sr. oli kärsinyt vakavan allergisen reaktion. Cullen myrkytti hänet antamalla suonensisäisen yliannostuksen. Kaikkiaan Cullen tappoi St. Barnabas Medical Centerissä työskennellessään 11 potilasta; heidän joukkoonsa kuului insuliinilla myrkytetty AIDS-potilas.

Helmikuussa 1992 Cullen sai paikan Warren Hospitalista Phillipsburgissa. Hän surmasi kolme iäkästä naista antamalla heille yliannostukset digoksiinia. Viimeinen uhri väitti Cullenin myrkyttäneen hänet hänen nukkuessaan, mutta omaiset ja sairaalan työntekijät eivät ottaneet häntä todesta.

Tammikuussa 1993 Charles Cullen ja Adrienne Taub erosivat. Taub teki kaksi valitusta perheväkivallasta ja väitti lisäksi, että Cullen oli ollut alkoholisti, kiduttanut perheen lemmikkieläimiä, lisännyt asiaankuulumattomuuksia muiden ihmisten drinkkeihin ja soitellut pilapuheluita surutaloihin.

Maaliskuussa 1993 Cullen murtautui kollegansa kotiin, kun tämä ja tämän pieni poika olivat nukkumassa. Hän kuitenkin poistui talosta herättämättä kumpaakaan. Cullen alkoi seurata ja vainota naispuolista kollegaansa siihen pisteeseen saakka, että hänet tuomittiin vuoden ehdolliseen vankeuteen kotirauhan rikkomisesta. Vuoden 1993 aikana hän yritti itsemurhaa ainakin kolmesti ja oli hoidossa kahdessa mielisairaalassa.

Cullen jätti Warren Hospitalin joulukuussa 1993 ja sai paikan Hunterdon Medical Centeristä seuraavan vuoden alussa. Hän työskenteli siellä kolmen vuoden ajan eikä oman ilmoituksensa mukaan murhannut ketään kahden ensimmäisen vuoden aikana. Hän kuitenkin tunnusti myrkyttäneensä viisi potilasta vuoden 1996 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana.

Kun Cullen erotettiin elokuussa 1997 Morristown Memorial Hospitalista, hän oli kuuden kuukauden ajan työttömänä. Lokakuussa hän lähti omasta aloitteestaan psykiatriseen hoitoon, joka ei kuitenkaan parantanut hänen tilaansa. Naapurien mukaan hän jahtasi näihin aikoihin kissoja keskiyöllä, huuteli itsekseen ja irvisteli ihmisille, kun oletti, että nämä eivät katsoneet.

Helmikuussa 1998 Cullen työllistettiin jälleen. Liberty Nursing and Rehabilitation Center kuitenkin erotti hänet riveistään lokakuussa, kun hänet oli nähty potilaan huoneessa ruisku kädessään. Häntä syytettiin potilaiden lääkitsemisestä vääriin aikoihin. Marraskuusta 1998 maaliskuuhun 1999 hän työskenteli Eastonin sairaalassa Pennsylvaniassa. 30. joulukuuta hän myrkytti potilaan digoksiinilla. Cullenin ei kuitenkaan voitu osoittaa myrkyttäneen häntä tarkoitushakuisesti.

Cullenin hyvä onni työnhaussa jatkui. Hän teki viimeisinä työvuosinaan useita murhia ja murhayrityksiä sekä yritti useaan otteeseen itsemurhaa. 18. kesäkuuta 2003 hän yritti tappaa Philip Gregorin Somerset Medical Centerissä. Gregor selvisi, mutta koki kuusi kuukautta myöhemmin luonnollisen kuoleman.

Kanssatyöntekijöiden ja poliisin epäilyt heräsivät, ja Cullen pidätettiin ravintolasta 14. joulukuuta 2003. Hän sai sekä New Jerseyssä että Pennsylvaniassa elinkautiset.

Cullenin motiivit eivät koskaan täysin selvinneet. Pidätyksen jälkeen mies ilmoitti eläneensä suurimman osan elämästään usvassa ja unohtaneensa murhien määrän tai uhrien valintaperusteet.

Cullen istuu yhä suorittamassa useita elinkautisia tuomioitaan.