Charles Bargue

Charles Bargue, Shakinpelaajat, (Le jeu d'échecs).

Ei ole tiedossa missä Bargue sai oppinsa, mutta on oletettavaa, että hän opiskeli jonkun litografian- ja piirustustaidon omaavan sukulaisen alaisena. Varhaisimmat aiheet vaihtelevat humoristisista kohtauksista poliittisiin satiireihin sekä piirustuksista pienistä tytöistä eroottisiin naisfiguureihin. Nämä kopioitiin yleensä muiden taidemaalareiden teoksista ja myöhemmin myös hänen omista maalauksistaan. Kopioinnin jälkeen litografialaatat vietiin ateljeeseen, jossa niistä vedostettiin kopioita myyntiin. Tähän aikaan Barguen yleisimpänä välittäjä ja painajana toimi F.Sinnet ja myöhemmin 1860-luvulla Goupil & Cie.

Bargue kopioi myös omia maalauksiaan. Tässä vaiheessa maalausten taso ei ollut korkea, ja ne oli harvoin maalattu elävästä mallista. Monissa litografioissa, jotka oli kopioitu hänen omien töittensä pohjalta on havaittavissa sellaisia hahmoja muiden taiteilijoiden teoksista, joiden kasvoja ja olemusta on vain hieman muunneltu.

Graafikkovaiheensa loppupuolella hän rikastui jonkin verran ja pysyi kiireisenä tekemällä myyviä aiheita. Aiheina olivat yleensä alastomat ja vähäpukeiset naiset tunnettujen jokien, kuten Guadalquiverin, Tonavan tai Nevan rannoilla. Vielä ennen siirtymistään Goupillille hän teki neljä Bouguereaun kopiota, 17 kopiota Montautin piirroksista 1700-luvun elämästä Versaillesissa (kaikki teoksissa mukana olleet hahmot oli kuvattu lapsina), seitsemän kopiota Montautin piirroksista elämästä Napoleon III:n alaisena ja lukuisia kopioita eri mestareitten teoksista.

Goupil & Cie oli Pariisin maalaustaiteen ja litografian välittäjä. Monet taitavat nuoret maalarit kopioivat kuuluisia maalauksia, joita sitten asetettiin näyteikkunaan myyntiin. Barguen uskottiin kuuluvan myös tähän ryhmään saaden osan elannostaan tekemällä mestarikopioita. Hänen oletetaan kopioineen paljon Jean-Léon Gérômea, Auguste Toulmouchea ja Charles Chaplinia (jolta hän sai oletettavasti innoituksen eroottisiin maalauksiinsa, joita hän kopioi litografiaksi). Goupillin tilaukset jatkuivat 1850-luvulta 1860-luvun puoliväliin, kunnes Bargue aloitti työskentelyn piirustuskurssin parissa.

Bargue valittiin piirustuskurssin litograafikoksi todennäköisesti siksi, että hänellä oli taitoja sekä ystävyys- ja oppilassuhde Gérômeen. Piirustuskurssin pääajatus oli litografiasarjan toteuttaminen tasokkaista piirustuksista antiikin patsaitten mukaan, joka palvelisi esimerkkinä ja harjoittelumateriaalina käsityö- ja taideopiskelijoille. Kurssi kattoi loppujen lopuksi myös osion mestarikopioista ja osion alastonmallipiirroksista, jotka oli suunnattu maalausopiskelijoille esiharjoitteluna elävän mallin piirustukseen. Tiettävästi vuodet 1865–1870 Bargue vietti tehden miltei pelkästään piirustuskurssia. Tältä ajalta ei ole säilynyt piirustuskurssin lisäksi kuin vain yksi pieni muotokuva.

Bargue alkoi 1870–1871 kehittää itseään maalarina Gérômelta saadun innostuksen tuloksena. Ranskan ja Preussin sodan aikana vuosina 1870–1871 hän oleskeli todennäköisesti Pariisin ulkopuolella maalaten ja harjoitellen uutta realistisempaa ilmaisua.

Vuonna 1871 valmistui miniatyyrimaalaus Tupakoitsija, joka kuvaa miestä polttamassa tupakkaa. Teoksessa voi havaita selvän kehityksen mallin havainnoinnin ja aiheen hyvän maun suhteen. Aikaisemmat irstaat ja humoristiset aiheet olivat vaihtuneet realistiseen aiheen kuvaukseen ja Gérômemaiseen aiheeseen. Myöhemmin 1871 valmistui myös Nukkuva miespalvelija, joka alkaa olla tekniseltä osaamiseltaan jo samaa tasoa kuin Barguen myöhemmät, kauniit ja teknisesti virheettömät akateemiset maalaukset.

Vuonna 1872 maalattu Istuva neekeri edustaa Barguen uutta tyyliä ja tekniikkaa. Maalauksen tekoprosessin aikana hänen on oletettu matkustaneen Pohjois-Afrikkaan, Egyptiin tai Algeriaan. Tästä todisteena on luonnoksia arabialaisista figuureista ja muutos valon käsittelyyn maalaustekniikassa.

Vuonna 1873 valmistuneessa maalauksessa Vartiomies voi havaita muutoksen valon käsittelyn suhteen. Itämaisten silkkivaatteitten kuulto varjossa ja suoraan Pohjois-Afrikassa paahtava aurinko on kuvattu realistisesti, ja on uskottavaa että tällaisen muutoksen voi saavuttaa vain nähtyään itse itämaisen auringon, vaatteet ja esineistön.

Vuosina 1874–1878 valmistui kaksi rokokoo-aiheista sommittelultaan vaikeampaa, kahden figuurin maalausta, jotka osoittavat Barguen ottaneen käyttöönsä kaikki ennen realistisia töitään saavuttamansa taidot. Näiden teemojen jälkeen hän palasi siihen, mitä osasi parhaiten eli maalauksiin yksittäisistä hahmoista.

Bachi-bouzouk, (baššibazukki oli osmaniarmeijan palkkasotilas)(1875) Albanialainen sotilas (1876) ja Turkkilainen vartija (1877) ovat yhteen henkilöhahmoon keskittyneitä maalauksia, joissa kuvataan tarkasti itämaista puvustusta ja esineistöä. Goupillin kirjoista löytyy viisi Barguen maalaamaa Vartija nimistä maalausta, eli on luultavaa, että ainakin kaksi muuta samantyyppistä aihetta on kokonaan kadonnut tai sijaitsee yksityiskokoelmissa.

Edeltävien ja moskeija-aiheisten rukoilevien arabimies-luonnosten ja yhden moskeija interiöörin Arabikauppias antiikkiesineineen, Itämainen kauppias, Itämainen kahvila, Kreikkalainen laulaja, Taistelija/Haareminpitäjä, sekä Vihreä laulaja perusteella voi todeta hänen maalaus- ja piirustustaitonsa kasvaneen täyteen mittaansa.

Huilunsoittaja (1880), Shakinpelaajat ja Bassibasuukki shakkia pelaamassa jäivät Barguen viimeisiksi töiksi. Nämä teokset nostivat hänet suurten historia- ja genremaalareitten, kuten Meissonierin ja Gérômen joukkoon, aiheitten hyvän maun ja tekniikan suhteen. Kaikkien kolmen teoksen valmisteluun ja maalaamiseen kului lähes vuosi. Tekniikoiltaan nämä ovat virheettömiä ja aikansa mestarisuorituksia.

Shakinpelaajat (1882, 28,6x43,8 cm) on hänen uransa kohokohta. Meissoniermainen maalaus shakin pelaamisen psykologisesta jännitteestä kuvaa neljää rokokoovaatteisiin pukeutunutta miestä, joista yksi on juuri tekemässä siirtoa, joka lopettaa pelin.

Toinen shakkimaalaus Bassibasuukki shakkia pelaamassa (1882–1883) jäi viimeistelemättä taiteilijan kuoltua. On oletettu että Gerome viimeisteli teoksessa kesken jääneen turbaanin ja asetti maalauksen myyntiin Goupillin liikkeeseen.

On arveltu, että taiteilijan kuolema johtui aivoveritulpasta, joka olisi halvaannuttanut Barguen tehden hänestä vanhuudenheikon. Hän kuoli kesken suurimman menestyksensä jättäen jälkeensä paljon piirustuksia ja keskeneräisiä maalauksia.