Chana Orloff

Orloff syntyi nykyisen Ukrainan alueella olevassa Starokonstantinovissa, joka oli tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa. Vuonna 1905 hän muutti tuolloin Ottomaanien valtakuntaan kuuluneeseen Jaffaan, missä työskenteli ompelijana. Hänen ompelutaitonsa herättivät huomiota laajalti ja hän rohkaistui lähtemään Pariisiin, missä hänen tarkoituksensa oli opiskella vaatevalmistusta. Lisäksi Orloffilla oli aikomus opettaa pukujen tekoa muille kun palaisi Jaffaan. [1][2]

Pariisiin Orloff saapui elokuussa vuonna 1910 ja pääsi oppiin Atelier Paquiniin. Mestarinsa yllyttämänä hän osallistui vuonna 1911 taideakatemian pääsykokeisiin ja tuli valituksi toiseksi korkeimmilla pisteillä. Taideakatemiassa häntä opettivat professori Bruneau ja Paul Vitry. Hän otti kuvanveistokursseja Académie Russessa.[2]

Opiskeluvuosinaan Orloff liikkui Pariisin nuorten taiteilijoiden piireissä ja hänen ystäviään olivat Pablo Picasso, Diego Rivera ja Jean Cocteau. Vuonna 1912 hän esitteli opiskelukaverinsa Jeanne Hébuternen tuolloin tuntemattomalle opiskelijalle, Amedeo Modiglianiille. Hébuternesta ja Modiglianista tuli kumppanit ja heille syntyi tytär.[2]

Orloffin töitä oli ensimmäisen kerran esillä Salon d’Automnessa marraskuussa vuonna 1913. Vuonna 1916 hänen töitään oli esillä yhdessä Henri Matissen ja Georges Rouaultin kanssa. Samana vuonna hän solmi avioliiton opiskelupiireistään tutun puolalaisen runoilijan Ary Justmanin kanssa. Poika Elie syntyi 4. tammikuuta 1918. Aviomies kuoli yllättäen espanjantautiin tammikuussa 1919.[2]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Orloff elätti itsensä Pariisin eliitin muotokuvien tekijänä. Muotokuvia valmistui 300. Hän piti näyttelyn Genevessä vuonna 1920 ja Lontoossa vuonna 1921. Hän käytti materiaaleinaan puuta, sementtiä, terrakottaa, pronssia ja kiveä. Ranskan valtio myönsi hänelle kansalaisuuden vuonna 1925 sekä kunnialegioonan ritarin arvon. Yksityisnäyttelyn hän piti vuonna 1929 New Yorkissa ja sai erinomaiset arvostelut. Häntä pidettiin yhtenä aikansa merkittävimmistä kuvanveistäjistä.[2]

Toivomaansa näyttelyä Saksassa Orloff ei voinut pitää kansallissosialistien valtaannousun vuoksi. Hänellä oli useita näyttelyitä 1930-luvulla Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja vuonna 1937 näyttelyt Tel Avivissa ja Jerusalemissa.[2]

Toinen maailmansota puhkesi vuonna 1939 ja Saksa valtasi Ranskan kesällä 1940. Vuodet 1940–1942 Orloff asui Pariisissa jatkuvassa hengenvaarassa kykenemättä työskentelemään. Hän valmisti pikkuruisia teoksia, joita hän kutsui taskuveistoksiksi. Aavistettuaan, että Pariisin juutalaiset kuljetetaan keskitysleireille, hänen ystävänsä taidemaalari Georges Kars sai kuljetettua Orloffin Sveitsiin. Orloff oleskeli Sveitsissä sodan loppuun, ja palattuaan Pariisiin hän huomasi ateljeensa ryöstetyksi ja töitään tuhotuiksi.[2]

Vuonna 1946 Orloff piti paluunäyttelyn Pariisissa. Tämän jälkeen hänellä useita näyttelyitä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Hänellä oli näyttelyitä myös Israelissa. Israelin valtio tilasi häneltä David Ben-Gurionin muotokuvan ja useita julkisia töitä. Hän kuoli Israelissa palatessaan ulkomailta viettääkseen 80-vuotispäiviään.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chana Orloff Wikimedia Commonsissa