Japaninsypressi

Puu on tavallisesti yksirunkoinen ja voi olla vanhemmiten tyvekäs.[2] Rungon kuori hilseilee kapeina liuskoina ja tulee vanhemmilla puilla uurteiseksi.[2][7] Kuoren väritys vaihtelee punaruskeasta harmaanruskeaan.[2] Puun latvus on aluksi tiheän kartiomainen ja tulee vanhemmiten pyöreämmäksi.[2] Rungosta haarautuvat oksat voivat olla kohenevia, siirottavia tai latvuksen alimmissa osissa alaspäin kaartuvia.[2] Oksien haarat ovat usein nuokkuvia tai riippuvia. Pienemmät oksanhaarat ovat litteän levymäisiä ja epäsäännöllisesti kohti kärkeään kaventuvia. Ne muodostuvat vuorottaisesti tai vain yhdeltä puolelta tasossa haarovista versoista.[2] Uloimmat haarat pysyvät puussa neljästä kuuteen vuotta ennen kuin karisevat.[2] Haararangat ovat limittäisten lehtien peittämiä.[2]

Lehdet ovat enimmäkseen suomumaisia. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[2] Nuorten taimien varhaislehdet voivat olla äimämäisiä tai neulasmaisia, kun taas yleisemmät myöhäislehdet ovat suomumaisia.[9] Suomumaiset lehdet ovat tavallisesti sivuttaisissa versoissa 0,8–3 millimetriä pitkiä ja 0,5–1,5 millimetriä leveitä ja johtoversoissa suurempia, enimmillään noin 10 millimetriä pitkiä.[2] Lehdet ovat limittäisiä, kannaltaan johteisia, kärjestään tylppiä ja laidoiltaan ehyitä.[2] Lehdet ovat litteissä haaroissa kaksimuotoisia; litteän versorangan ylä- ja alapinnan keskilehdet ovat pienempiä kuin rangan laitojen laitalehdet.[2] Rangan myötäisesti kasvavien nystyttömien keskilehtien muoto vaihtelee vinoneliömäisestä pitkänpyöreään.[2] Laitalehdet ovat vastakkaintaittuneita, kärkipuoleltaan siirottavia ja tylpältä kärjeltään taakäänteisiä. Laitalehtien muoto vaihtelee sirppimäisestä suikeaan. Vastakkainen laitalehtipari on tyveltään yhdiskasvuinen.[2] Nahkeat lehdet ovat väritykseltään tumman tai harmahtavan vihreitä.[2][5] Ilmarakoja on lehtien kaikilla pinnoilla, mutta ilmarakojuovat näkyvät vihertävän valkeina kuvioina ainoastaan litteän verson alapinnan puoleisilla lehtien pinnoilla.[2]

Yksikotinen puu tuottaa erillisiä hede- ja emikukintoja. Kukinnot kehittyvät yksittäin lyhyiden haarojen kärkiin.[2] Hedekukinto eli hedekäpy on lähes pallomainen tai luumunmuotoinen ja kahdesta kolmeen millimetriä pitkä.[2][7] Hedekäpy on väritykseltään aluksi oranssinruskea tai purppurainen ja lopulta tummanruskea.[2] Se koostuu 6–8 parista rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti asettuneita hedelehtiä.[2][7] Hedelehdet ovat muodoltaan kilpimäisiä ja laidoiltaan pyöristyneitä. Hedelehden rangasta poispäin suuntautuvan pinnan eli alapinnan tyvenpuoleisella laidalla on kolme siitepölyä tuottavaa keltaista tai punertavaa pölylokeroa.[2]

Emikukinto eli käpy on muodoltaan pallomainen tai lähes pallomainen ja kypsänä halkaisijaltaan yleisimmin 8–11 millimetriä leveä. Käpy koostuu 8–10 kilpimäisestä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan ristikkäin vastakkaisiin pareihin.[2] Yksittäinen käpysuomu muodostuu yhdiskasvuisesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Käpysuomut ovat muodoltaan kilpimäisiä ja lavaltaan neli- tai viisikulmaisia. Ne ovat tavallisesti 3–6 millimetriä leveitä.[2] Kävyn ulkopinnan muodostava käpysuomun rangasta poispäin suuntautuva pinta on litistynyt ja kurttupintainen. Käpysuomun ulkopinnan keskellä on yhdiskasvuisen peitinsuomun kärjestä muodostunut kyhmy. Kilpimäisen käpysuomun perä on kartiomainen ja ranganpuoleinen pinta uurteinen. Kävyt ovat kypsinä punaruskeita.[2] Yhden käpysuomun tyvelle kehittyy yleensä kaksi siementä, mutta niitä saattaa olla viisikin.[2][7] Käpy tuottaa yhteensä yleensä 15–20 siementä.[2] Kävyn kärjimmäinen vastakkainen käpysuomupari on yhdiskasvuinen ja tavallisesti steriili.[2]

Siemenet ovat litistyneen munanmuotoisia ja 2,5–5 millimetriä pitkiä.[2] Kiiltävän punaruskean siemenen pinnalla voi olla pitkittäisiä uurteita ja rakkuloita.[2] Siemenellä on kaksi keskenään erikokoista lenninsiipeä.[2][8]

• 
  Rungon kuori hilseilee kapeina liuskoina.
• 
  Litteät oksanhaarat muodostuvat tasossa haarovista versoista.
• 
  Hedekävyt ovat väritykseltään ruskehtavia.
• 
  Kävyt ovat muodoltaan pallomaisia ja väriltään punaruskeita.

Lajiin on luokiteltu kuuluvan kaksi muunnosta.[2]

Chamaecyparis obtusa var. obtusa on lajin japanilainen nimimuunnos.[2] Sen uloimpien oksanhaarojen lehdet ovat 1,5–3 millimetriä pitkiä ja 1–1,5 millimetriä leveitä. Kävyt ovat muodoltaan lähes pallomaisia ja halkaisijaltaan yleensä 9–12 millimetriä.[2] Muunnos on kotoperäinen Japanissa. Sitä esiintyy luonnossa Kyūshūn ja Shikokun saarilla sekä Honshūn saaren eteläosissa. Sitä tavataan noin 80 metrin korkeudelta noin 2 500 metrin korkeuteen. Se kasvaa usein suhteellisen kuivilla paikoilla rinteillä ja harjanteilla.[2] Muunnos on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[14]

Chamaecyparis obtusa var. formosana on lajin taiwanilainen muunnos. Se on toisinaan luokiteltu myös lajiksi Chamaecyparis taiwanensis tai japaninsypressin alalajiksi C. obtusa subsp. formosana.[2] Sen uloimpien oksanhaarojen lehdet ovat vain 0,8–1,5 millimetriä pitkiä ja 0,5–1 millimetriä leveitä. Kävyt ovat muodoltaan pallomaisia ja halkaisijaltaan yleensä 7–9 millimetriä.[2] Muunnos on kotoperäinen Taiwanissa. Sitä esiintyy luonnossa Taiwanin vuorilla 1 800 – 3 000 metrin korkeudessa. Se kasvaa nimimuunnosta kosteammassa ympäristössä vuoristosademetsissä, joiden vuosittainen sadanta on yli 4 000 millimetriä.[2] Muunnos on luokiteltu vaarantuneeksi.[15]

Lajin kestävänä ja korkealaatuisena pidettyä puuainesta on perinteisesti arvostettu japanilaisessa puurakentamisessa.[2] Arkeologisten kaivausten perusteella Nara-kaudella suuri osa rakennuksissa käytetystä puusta oli japaninsypressiä.[5] Myöhempinä aikoina sitä on käytetty erityisesti temppelien ja pyhäkköjen rakentamiseen.[5] Japanin kielessä ”tulipuuta” tarkoittavan hinoki-nimensä mukaisesti puuta on myös käytetty tulen tekemiseen erityisesti šintolaisissa pyhäköissä.[5] Edo-kaudella japaninsypressi oli yksi Kisojoen laakson Kison viidestä puusta (Kiso goboku), joita saatiin kaataa ainoastaan ylhäisön käyttöön.[5][16] Puun lehdistä saatua eteeristä öljyä on käytetty perinnelääkinnässä hoitamaan virtsatietulehdusta.[11]

Japaninsypressin lahonkestävää puuainesta on käytetty puurakentamiseen.[2] Japaninsypressiä on jonkin verran istutettu metsänkasvatuksessa,[7] mutta jäljellä olevien vanhojen, suurten ja taloudellisesti arvokkaiden luonnonpuiden ollessa nykyisin suojeltuja, lajilla ei ole enää laajamittaista merkitystä talouspuuna.[2][1]

Japaninsypressi on suosittu koristepuu lauhkean ilmastovyöhykkeen alueella. Se on yksi yleisimpiä koristekasvina käytettyjä havupuita.[2][1] Lajista on valikoitu lukemattomia mutaation aiheuttamista tuulenpesistä alkunsa saaneita kääpiömuotoja.[2] Tämäntyyppisiä lajikkeita kasvatetaan usein kivikkopuutarhoissa tai ulkoruukkukasveina. Nimettyjä lajikkeita on lukuisia.[2] Monet koristekäyttöön valikoiduista lajikkeista ovat erittäin tiheästi haarovia tai keltalehtisiä.[17]

Japaninsypressin lehtiä on käytetty perinnelääkinnässä.[11] Joitakin puusta eristettyjä yhdisteitä, kuten hinokitiolia, voidaan käyttää lääkevalmisteissa.[11][12] Puun siitepöly on yleinen siitepölyallergian aiheuttaja Japanissa.[6]

• 
  Šintolaiset pyhäköt ovat usein japaninsypressin puusta rakennettuja.
• 
  Puun kaarna on perinteinen ulkokaton kate Japanissa.
• 
  Bonsaina kasvatettu japaninsypressi.
• 
  Keltalehtinen lajike Chamaecyparis obtusa ”Gitte”.