Ceriumoksalaatti

Ceriumoksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero	15750-47-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava	Ce2(C2O4)3
Moolimassa	544,292 g/mol
Ulkomuoto	Valkoista kiteistä ainetta[1]
Sulamispiste	Hajaantuu 200 °C lämpötilassa[1]
Liukoisuus veteen	Veteen niukkaliukoinen[1]
	Infobox OK

Ceriumoksalaatti (Ce₂(C₂O₄)₃) on cerium- ja oksalaatti-ionien muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä pahoinvoinnin ehkäisyyn ja metallurgiassa harvinaisten maametallien erottamiseen toisistaan.

Ceriumoksalaattia valmistetaan saostamalla ceriumliuoksista oksaalihapon avulla. Mukaan voi saostua myös muita harvinaisten maametallien oksalaatteja, kuten lantaanioksalaattia.[1] Ceriumoksalaatti hajoaa kuumennettaessa muodostaen cerium(IV)oksidia.[2]

Ceriumoksalaattia käytetään erityisesti merisairauteen ja raskaudenaikaiseen aamupahoinvoinnin hoitamiseen. Ceriumoksalaatti ei veteen niukasti liukenevana ole kovin myrkyllistä, mutta suuret annokset aiheuttavat huonovointisuutta.[2][3]. Yhdistettä käytetään myös harvinaisten maametallien erottamiseen toisistaan[1]. Ceriumoksalaatti oli yksi kemikaaleista, joita Stasi käytti kylmän sodan aikana näkymättömän musteen ainesosana. Agentti asetti ceriumoksalaatilla käsitellyn paperin kahden tavallisen paperin päälle ja kirjoitti viestinsä, jolloin ceriumoksalaatti tarttui alla olevaan paperiin ja siirsi viestin siihen. Viesti saatiin näkyväksi käsittelemällä alla ollut tavallinen paperi muun muassa vetyperoksidilla ja mangaanisulfaatilla.[4]

Lähteet

E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 523. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 102-104. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780198503408. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.12.2011). (englanniksi)
Volker Thomsen & Debbie Schatzlein: The X-ray Spectrum of Monazite. Spectroscopy, 2003, 18. vsk, nro 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2011. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
Cold War Invisible Ink Secrets Unlocked Sciece Daily. 8.10.2006. Viitattu 16.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Ceriumoksalaatin (kidevedellisen) käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 30.12.2014.

Pahoinvointilääkkeet

5-HT3 -serotoniini-ioni -kanava-antagonisti	alosetroni \| atsasetroni \| bemesetroni \| silansetroni \| datsopridi \| dolasetroni \| granisetroni \| lerisetroni \| metoklopramidi \| mianseriini \| mirtatsapiini \| ondansetroni \| palonosetroni \| ramosetroni \| rikasetroni \| tropisetroni
CB₁-antagonistit (kannabinoidit)	dronabinoli \| nabiloni \| nonabiini \| tetrahydrokannabinoli
D2/D3 -antagonistit	alitsapridi \| bromopridi \| domperidoni \| haloperidoli \| hydroksitsiini \| itopridi \| klebopridi \| klooripromatsiini \| metopimatsiini \| proklooriperatsiini \| tietyyliperatsiini \| trimetobentsamidi
H₁-antagonisti (antihistamiinit)	difenhydramiini \| dimenhydrinaatti \| hydroksitsiini \| meklotsiini \| prometatsiini \| syklitsiini
Muut	ceriumoksalaatti \| deksametasoni \| loratsepaami \| midatsolaami \| propofoli \| skopolamiini

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[karamaki-1] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 523. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[natures-2] John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 102-104. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780198503408. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.12.2011). (englanniksi)

[3] Volker Thomsen & Debbie Schatzlein: The X-ray Spectrum of Monazite. Spectroscopy, 2003, 18. vsk, nro 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2011. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}

[4] Cold War Invisible Ink Secrets Unlocked Sciece Daily. 8.10.2006. Viitattu 16.12.2011. (englanniksi)