Central Park

Vuonna 1853 New Yorkin osavaltion edustuslaitos lopulta sääti vaikutusvaltaisten kaupunkilaisten aloitteesta asetuksen, jonka nojalla suorakaiteen muotoinen alue keskisellä Manhattanilla ruutuasemakaavan viidennen ja kahdeksannen puistokadun (engl. Fifth Avenue, Eighth Avenue) välillä tuli jättää virkistysalueeksi vastoin alkuperäistä asemakaavaa. Alueella oli ennestään vähävaraisten maahanmuuttajien sekä orjuudesta vapaiden afroamerikkalaisten asuttamia kyliä.[8][9][10]

Osavaltion hallinto nimitti komission (Central Park Commission) valvomaan puistohankkeen edistymistä. Komissio järjesti puiston maisemasuunnittelusta julkisen kilpailun vuonna 1857. Kilpailun voittajaehdotukseksi valikoitui niin kutsuttu Greensward Plan, jonka olivat suunnitelleet maisema-arkkitehdit Frederick Law Olmsted and Calvert Vaux. Suunnitelmassa puiston oli tarkoitus olla englantilaista puutarhaa jäljittelevä maisema-arkkitehtoninen kokonaisuus, joka oli tarkoitettu etupäässä läpikulkevien vierailijoiden ihailtavaksi, eikä niinkään huvittelupaikaksi.[11][12]

Puistoalueen valmistelu alkoi vuonna 1857 jo hieman ennen suunnittelukilpailun julkistusta alueen tyhjennyksellä. Noin 1 600 alueen asukasta häädettiin kodeistaan ja heidän talonsa, maatilansa, kirkkonsa ja hautausmaansa pakkolunastettiin ja purettiin. Suurin osa häädetyistä asukkaista oli afroamerikkalaisia sekä lähinnä irlantilaisperäisiä maahanmuuttajia. Maa-alueiden lunastus maksoi itsessään noin viisi miljoonaa tuon aikaista Yhdysvaltain dollaria, vaikka alkuperäisen arvion mukaan koko puisto olisi valmistuttuaan maineen ja rakennustöineen maksanut alle puolet tästä summasta.[9][10]

Puiston varsinaiset rakennustyöt alkoivat vuonna 1858 alueen soisten luonnonvesistöjen raivauksella ja kuivatuksella. Tämän jälkeen puistoon rakennettiin maisemapuutarhan niittyjä, kumpuja, lampia, kanavia, siltoja ja kivettyjä teitä sekä jalankulkijoille että hevosliikenteelle. Puistoon istutettiin noin 270 000 puuta ja pensasta.[13]

Rakennustöiden aikana suunnitelmat muuttuivat useaan kertaan. Central Parkin rakennustöistä vastanneen komission johtaja Andrew Green syrjäytti Olmstedin puiston rakennustöiden valvojana jo vuonna 1859, ja Vaux oli vuosia mukana vain konsulttina ennen kuin kumpikin nimitettiin uudelleen hankkeen johtaviksi arkkitehdeiksi vuonna 1865. 1860-luvulla puistoon lisättiin monia kohteita ja rakenteita, jotka eivät kuuluneet alkuperäisiin suunnitelmiin. Yksi näistä on Calvert Vauxin ja hänen apulaisensa Jacob Wrey Mouldin suunnittelema goottilaistyylinen linna Belvedere Castle. Puistolla ei koskaan ollut virallisia avajaisia. Joulukuussa 1858 sadat kaupunkilaiset kävivät luistelemassa puolivalmiissa puistossa tekojärven jäätyneellä pinnalla, ja puiston on käytännössä katsottu olleen siitä lähtien auki yleisölle.[14][2]

Central Park on ollut aidattu alusta alkaen, ja puiston ensimmäisinä vuosina kaikilla sen porteilla oli vartijat, jotka pitivät kirjaa puiston kävijöistä.[2] Osavaltion poliisikomissio antoi puiston hallinnolle valtuudet perustaa omat poliisivoimat, joiden tehtäviin kuului valvoa, etteivät vierailijat kaataneet puita, vahingoittaneet istutuksia, laiduntaneet eläimiään puistossa tai talloneet nurmikoita, vaan pysyivät merkityillä poluilla. Vuonna 1859 puistossa kävi noin kaksi miljoonaa vierailijaa, ja puistopoliisi teki 228 pidätystä puiston alueella.[15]

Puiston alkuvuosina suurin osa kävijöistä oli kaupungin varakkainta väestöä, joka saapui puiston porteille ratsastaen tai hevosvaunuilla.[2] Puiston alkuperäiseen Greensward Plan -suunnitelmaan oli merkitty kolme pelikenttää, ja puistoa mainostavissa esitteissä luvattiin muun muassa baseball- ja krikettipelejä, mutta todellisuudessa puiston valmistuessa urheilumahdollisuuksia oli hyvin vähän. Andrew Greenin johtama puistokomissio ei halunnut puistoon kaupungin lukuisia työväenluokkaisia urheilujoukkueita, vaan ainoastaan yksityiskoulujen oppilaat saivat erityislupia pelata alueella pallopelejä.[16]

Andrew Greenin johtama puistokomissio päätti 1860-luvulla perustaa puiston alueelle luonnontieteellisen museon (American Museum of Natural History) sekä vuonna 1864 eläintarhan (Central Park Zoo) vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, huolimatta Frederick Olmstedin vastustuksesta. Luonnontieteellinen museo asettui aluksi puiston alueella sijaitsevaan entiseen asevarastoon, ja vuonna 1877 valmistui museon nykyinen Calvert Vauxin ja Jacob Wrey Mouldin suunnittelema rakennus. Museo ja eläintarha saivat sekä rahoituksensa että kokoelmansa suurimmaksi osaksi yksityisinä lahjoituksina.[17][18]

Vuoden 1870 huhtikuussa osavaltion demokraattivaltainen edustuslaitos hyväksyi New Yorkin kaupungille uuden peruskirjan (engl. City Charter), joka antoi kaupungille entistä laajemmat valtaoikeudet. Tämän myötä Central Parkin hallinointi siirtyi osavaltiolta kaupungille. New Yorkin kaupunki lakkautti puiston komissaarien neuvoston (engl. Board of Commissioners of the Central Park), joka piti viimeisen kokouksensa 20. huhtikuuta 1870. Kaupunki siirsi Central Parkin oman puisto-osastonsa (engl. Department of Public Parks) alaisuuteen, ja puiston ylläpidon rahoitusta leikattiin huomattavasti seuranneina vuosina.[19]

Vuonna 1880 avattiin taidemuseo Metropolitan Museum of Art symbolisesti vastakkaiselle puolelle puistoa luonnontieteen museosta.[20] 1880-luvulla tiivis kaupunkirakenne levisi pohjoiseen puiston ympärille, kuten oli alun perin suunniteltukin. Tällöin kuitenkin alueen uudet varakkaat asukkaat alkoivat kokea puiston nykytilassaan ongelmalliseksi. Aidattu puisto häiritsi liikennettä itä-länsisuunnassa ja puiston suurissa tekojärvissä pelättiin pesivän malariaa levittäviä sääskiä. Puiston läpi kulkevia teitä laajennettiin ja vesistöjä uudistettiin. Puiston tekojärviin rakennettiin kivipohjia betonista tai asfaltista hyönteiskantojen rajoittamiseksi.[21] Samoihin aikoihin puiston käyttö myös vapautui monin tavoin, eikä aiemmin tiukkoja sääntöjä nurmikoiden ja kenttien käytöstä enää valvottu.[22] Osin rahoituksen puutteestakin johtuva valvonnan heikkeneminen johti siihen, että puisto tuli tunnetuksi lehdistössä nuorten romanttisten ja seksuaalisten kohtaamisten sekä rikosten tapahtumapaikkana.[23]

Vuosisadan vaihteessa autot yleistyivät kaupungissa ja autoilijat halusivat viedä laitteensa myös Central Parkiin. Puiston hallinto alun perin kielsi autoilun puistossa, mutta vuonna 1899 autoilijoiden yhdistys Automobile Club of America vei kiellon oikeuteen. Oikeuden lopullisessa päätöksessä autoilukielto katsottiin laittomaksi, sillä oikeus määritteli autot ”huvivaunuiksi” (engl. pleasure carriages) siinä kuin hevosvaunutkin.[24]

1900-luvun alkuvuosikymmeninä autot yleistyivät ja niiden ajonopeudet kasvoivat. Vuonna 1906 kolme kuoli puiston ensimmäisessä ihmishenkiä vaatineessa auto-onnettomuudessa. 1920-luvulla autoilun kieltämistä puiston kapeilla teillä vaativat sekä kaupungin viheraluesuunnittelijat että lukuisat kaupungin asukkaat sanomalehtikirjoituksissaan. Autoilu puistossa kuitenkin jatkui, ja vuonna 1931 asennettiin puiston ensimmäiset liikennevalot.[24]

Vuonna 1926 virkaan astunut pormestari Jimmy Walker nosti puiston määrärahoja, ja puistoa alettiin uudistaa. Samoihin aikoihin kaupunki luopui puiston alueella sijainneen Great Reservoir -vesialtaan käytöstä osana kaupungin vesihuoltoa. Tekoaltaan tilalle istutettiin puiston alkuperäissuunnitelmia mukaillen laaja nurmikenttä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Great Lawn (suom. suuri nurmikko).[25]

Vuonna 1934 virkaan astunut pormestari Fiorello La Guardia ja hänen nimittämänsä puistokomissaari Robert Moses aloittivat mittavat kunnostus- ja uudistustyöt puistossa. Vuonna 1934 puiston lounaisnurkassa sijaitseva Heckscher Playground oli edelleen Central Parkin ainoa liikunnalle ja pallopeleille tarkoitettu kenttä. Moseksen johdolla kuitenkin monet puiston niityistä ja metsiköistä muunnettiin urheilu- tai huvittelukäyttöön, ja vuonna 1937 puistossa oli jo 22 erilaista peli- ja huvittelupaikkaa. Näihin kuului baseballin ja muiden pallopelien pelaamiseen tarkoitettujen kenttien lisäksi lasten leikkikenttiä sekä myös ravintoloita ja tiloja erilaisten tapahtumien, kilpailujen ja esitysten järjestämiseen. Puiston vanhoja rakenteita kunnostettiin, ja esimerkiksi eläintarhalle rakennettiin uudet tilat betonista ja tiilestä. Puiston istutuksiakin uudistettiin, mutta uudistusten jälkeen monet puiston alkuperäisistä viheralueista oli korvattu pelikentillä ja betonirakenteilla. Moseksen aikaisista kalliista uudistustöistä suuri osa rahoitettiin presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -uudistuksiin kuuluneella julkisten investointien rahoituksella.[26]

Robert Moseksen johdolla uudistunut Central Park oli menestys vuosikymmenten ajan. Puiston suurella Great Lawn -nurmiaukiolla pidettiin 1960-luvulla säännöllisesti suuria tapahtumia, kuten New York Philharmonic Orchestran konsertteja ja Metropolitan Operan oopperaesityksiä. Lisäksi puisto oli suosittu paikka järjestää monenlaisia vastakulttuurin tapahtumia ja mielenosoituksia.[27] Puisto julistettiin yhdeksi Yhdysvaltain kansallisista historiallisista suojelukohteista (engl. National Historic Landmark) vuonna 1963.[28]

Puiston ylläpito kärsi kaupungin ajautuessa taloudellisiin ongelmiin, ja erityisesti 1970-luvulla puisto alkoi olla huonomaineinen vandalismin ja likaisuuden vuoksi.[29] Puisto esitettiin mediassa usein vaarallisena korkean rikollisuuden alueena erityisesti 1970-luvulla, mutta tilastojen mukaan puiston alueella tapahtui tuolloinkin vähemmän rikoksia kuin ympäröivän kaupungin muilla alueilla.[30]

1980-luvulla useat aktivistit keräsivät lahjoituksilla varoja puiston kunnostukseen ja ylläpitoon. Vuonna 1982 puiston ylläpito siirrettiin virallisesti kaupungilta näillä varoilla perustetulle voittoa tavoittelemattomalle yksityiselle järjestölle. Central Park Conservancy -järjestön ensimmäisenä johtajana toimi puistoaktivisti ja kirjailija Elizabeth Barlow Rogers. 1980-luvun puolessa välissä puistossa alkoi lahjoitusvarojen turvin uudistusohjelma Rebuilding Central Park. Alun perin uudistussuunnitelmaan kuului useiden pelikenttien ja betonirakenteiden purkaminen ja entisöinti alkuperäisen 1800-luvun Greensward Plan -suunnitelman mukaisiksi, mutta lopulta uudistuksessa keskityttiin lähinnä korjaamaan ja entisöimään aiempina vuosikymmeninä ränsistyneitä ja vandalisoituja kohteita. Olemassa olevien viheralueiden laiminlyötyjä istutuksia korjattiin, ja puiston länsireunalle perustettiin yksi uusi huomattava maisemapuutarha, Strawberry Fields.[31]