Celtic FC

Celtic Football Club on vuonna 1888 perustettu jalkapalloseura, jonka kotipaikka on Skotlannin Glasgow. Joukkue pelaa Skotlannin korkeimmalla sarjatasolla Skotlannin valioliigassa. Celtic on yksi Skotlannin menestyneimmistä seuroista. Se on voittanut maan mestaruuden 51 kertaa, mikä on toiseksi eniten Rangersin jälkeen. Lisäksi Celtic on saavuttanut myös 40 Skotlannin cupin ja 19 Skotlannin liigacupin voittoa. Celtic voitti Euroopan cupin 1967 ensimmäisenä brittiseurana ja pääsi loppuotteluun Euroopan cupissa myös 1970 sekä UEFA-cupissa 1997.

Celtic FC
Koko nimi The Celtic Football Club
Lempinimet The Bhoys
The Celts
The Hoops
Perustettu 1888
Kaupunki Skotlanti Glasgow, Skotlanti
Kenttä Celtic Park
– kapasiteetti 60 830
Sarja Skotlannin valioliiga
Puheenjohtaja Skotlanti Ian Bankier
Päävalmentaja Kreikka Ange Postecoglou
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Celtic pelaa kotiottelunsa Celtic Parkilla, mihin mahtuu yli 60 000 katsojaa. Seuran peliasussa on ollut lähes koko sen historian ajan vihreitä ja valkoisia vaakaraitoja. Celtic on perinteisesti ollut Glasgow’n katolilaisten seura, kun taas paikallisvastustaja Rangersin kannattajat ovat pääasiassa protestantteja. Old Firm -nimellä tunnettujen seurojen välinen kilpailu on usein kiivasta.[1]

Historia
Veli Walfrid, seuran perustaja.
Vuonna 1908 liigan, cupin ja Glasgow cupin voittanut Celticin joukkue.

Celtic Football Club perustettiin virallisesti Caltonissa Glasgow’ssa 6. marraskuuta 1887 hyväntekeväisyysjärjestöksi alueen köyhille irlantilaismaahanmuuttajille. Ensimmäisessä virallisessa ottelussa toukokuussa 1888 Celtic voitti Rangersin 5–2. Celtic saavutti ensimmäisen Skotlannin cupin voiton 1892, ja vuotta myöhemmin se voitti ensimmäisen liigamestaruutensa. Vuonna 1897 Celticistä tuli yksityinen osakeyhtiö. Willie Maley nimitettiin seuran sihteeriksi ja päävalmentajaksi samana vuonna, ja hän valmensi seuraa aina vuoteen 1940 asti.[2][3][4]

Vuosina 1905–1910 Celtic voitti liigan kuudesti peräkkäin, ja 1907 se saavutti ensimmäisenä Skotlannissa ”tuplan” voittamalla myös cupin. Celticin neljän mestaruuden jakso oli 1914–1917. Vuosina 1915–1917 Celtic pelasi kansallisissa kilpailuissa 62 peräkkäistä ottelua ilman tappiota, mikä säilyi Britannian ennätyksenä sata vuotta[5]. Sotien välisinä vuosina Celtic sen sijaan voitti vain viisi mestaruutta. Vuonna 1937 Celtic voitti Aberdeenin Hampden Parkilla pelatussa Skotlannin cupin loppuottelussa, jossa oli 146 433 katsojaa. Lukema on edelleen seurajalkapalloilun Euroopan-ennätys.[2]

Celticin 1960- ja 1970-luvun menestysvuosien valmentajan Jock Steinin patsas Celtic Parkin edustalla.

Celtic eteni vuonna 1964 Cup-voittajien cupissa välieriin asti. Liigassa ja cupissa seura ei ollut kuitenkaan voittanut kymmeneen vuoteen, joten Jock Stein korvasi Jimmy McGroryn päävalmentajana maaliskuussa 1965. Hän johdatti Celticin heti cupin voittoon ja seuraavalla kaudella liigamestaruuteen ja jälleen Cup-voittajien cupin välieriin. Kausi 1966–1967 oli Celticille loistava. Se voitti liigan, cupin, liigacupin ja Glasgow cupin sekä ensimmäisenä brittiseurana Euroopan cupin kaadettuaan finaalissa Internazionalen 2–1. Steinin johdolla Celtic voitti yhdeksän perättäistä liigamestaruutta 1966–1974. Menestysvuosina se pääsi Euroopan cupin loppuotteluun myös 1970 ja välieriin 1972.[2]

Vuoteen 1994 mennessä Celticin talous oli painunut surkeaan kuntoon. Seura oli hyvin lähellä konkurssia, mutta liikemies Fergus McCann pelasti lopulta seuran, ja samalla Celticistä tuli julkinen osakeyhtiö. Samana vuonna aloitettiin Celtic Parkin uudelleenrakentaminen. 1990-luku oli Rangersin hallitsema, mutta vuonna 1998 Celtic onnistui katkaisemaan Rangersin yhdeksän vuotta kestäneen mestaruusputken alankomaalaisen Wim Jansenin valmentamana.[2]

Martin O’Neill tuli Celticin valmentajaksi kesällä 2000. Hänen johdollaan seura voitti vuosina 2000–2005 kolme mestaruutta. Kaudella 2000–2001 Celtic voitti myös cupin ja liigacupin. Vuonna 2003 seura pääsi UEFA-cupin loppuotteluun, jonka se hävisi jatkoajalla FC Portolle 3–2.[2] O’Neillin seuraajaksi palkattiin Gordon Strachan, jonka valmentamana Celtic voitti kolme perättäistä mestaruutta 2006–2008 ja eteni kahdesti Mestarien liigan pudotuspeleihin. Strachan lähti seurasta kesällä 2009. Hänen seuraajansa Tony Mowbray sai potkut syksyllä 2010, ja tilalle palkattiin Neil Lennon. Lennon palautti Celticin mestariksi kauden 2011–2012 päätteeksi.[2]

Hävittyään toukokuussa 2016 St. Johnstonelle Celtic pelasi kansallisissa kilpailuissa ennätyksellisesti 69 peräkkäistä tappiotonta ottelua. Putki päättyi joulukuussa 2017 tappioon Heartsille.[5]

Seura
Celticin pelipaita vuodelta 1977.

Celtic on lähes koko historiansa ajan pelannut peliasussa, jossa on vihreitä ja valkoisia vaakaraitoja. Perustettaessa peliasuna oli valkoinen paita, jossa oli vihreät kaulukset. Vuosina 1889–1903 seuran paidassa oli pystyraidat, ja nykyinen pelipaita otettiin käyttöön 1903.[3][4]

Ensimmäisissä pelipaidoissa Celtic käytti tunnuksenaan kelttiläistä ristiä. Varsinaisen seuratunnuksen Celtic otti paitoihinsa vasta 1977. Ympyrän muotoisessa logossa oli keskellä neliapila, jonka yläpuolta kiersi teksti ”The Celtic Football & Athletic Coy. Ltd.” ja alapuolella oli perustamisvuosi 1888. Kaudella 1988–1989 Celtic pelasi satavuotisjuhliensa kunniaksi tunnuksella, jossa keskellä oli alkuperäinen kelttiläinen risti, mutta seuraavalla kaudella se palasi taas vuoden 1977 versioon. Vuonna 1995 teksti logossa muuttui nykyiseen muotoonsa ”The Celtic Football Club”. Kaudella 2007–2008 Celtic pelasi Euroopan cup -voittonsa 40-vuotisjuhlien kunniaksi erikoistunnuksella, joka oli väritykseltään mustavalkoinen ja jossa oli logon päällä tähti voiton merkiksi. Seuraavalla kaudella palattiin vanhaan väritykseen, mutta tähti jäi.[4]

Stadion
Celtic Park
Pääartikkeli: Celtic Park

Celtic pelaa kotiottelunsa Celtic Parkilla, jonka katsojakapasiteetti on 60 832. Alkuperäinen Celtic Park valmistui 1892, mutta se rakennettiin suurelta osin uudelleen vuosina 1994–1998. Alkuperäisen stadionin yleisöennätys on 83 500 vuodelta 1938, mutta Hillsborough’n onnettomuuden jälkeisten turvallisuusmääräysten jälkeen sinne olisi enää mahtunut vain noin 35 000 katsojaa.[2][6]

Ennen nykyiselle paikalle siirtymistä Celtic pelasi 1888–1892 toisella, niin ikään Celtic Parkiksi nimetyllä, stadionilla. Nykymuotoisen stadionin rakentamisen alkuvaiheessa, kaudella 1994–1995, Celtic pelasi ottelunsa Hampden Parkilla.[2]

Vuonna 2002 Celtic Park valittiin BBC:n äänestyksessä Britannian parhaaksi jalkapallostadioniksi.[7]

Talous

Celtic on toiminut osakeyhtiönä vuodesta 1897 lähtien. Aluksi Celtic oli yksityinen osakeyhtiö, mutta vuonna 1994 siitä tuli julkinen osakeyhtiö sen jälkeen, kun Fergus McCann osti sen ja järjesti julkisen osakeannin, jolla kerättiin lisää rahaa konkurssikypsälle seuralle.[2][6]

Vuonna 2011 Celticin liikevaihto oli 52,6 miljoonaa puntaa. Vuosina 2007–2009 liikevaihto oli noin 75 miljoonaa puntaa.[8] Brand Finance arvioi 2012 Celticin brandin arvolla mitattuna Euroopan 37. suurimmaksi seuraksi.[9] Deloitten tutkimuksen mukaan seura yltää lipputuloissa Euroopan 10. suurimmaksi.[10]

Joukkueet

Edustusjoukkueen ohella Celticillä oli aiemmin reservijoukkue, joka pelasi erillisessä reserviliigassa, mutta se lopetettiin 2009. Seuran alle 20-vuotiaiden joukkue pelaa ikäluokkansa valioliigassa.[11]

Celticillä on myös naisten edustusjoukkue, joka perustettiin 2007, ja tyttöjen joukkueita eri ikäluokissa. Edustusjoukkue pelaa naisten valioliigassa.[12]

Kannattajat

Vuonna 2003 Celticillä arvioitiin olevan noin yhdeksän miljoonaa kannattajaa, joista miljoona Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[13] Vuonna 2009 markkinointiyhtiö SportsRevolution arvioi, että Celticillä on Japanissa seitsemän miljoonaa kannattajaa, jotka se oli pitkälti saanut Celticissä vuosina 2005–2009 Shunsuke Nakamuran ansiosta.[14]

Kaudella 2011–2012 Celticin kotiotteluiden yleisökeskiarvo oli 50 904, mikä oli Skotlannin suurin.[15] Edellisellä kaudella sen yleisökeskiarvo oli Euroopan 12. suurin.[16]

Celtic FC:llä on 1990-luvulta asti ollut tiivis ystävyyssuhde Hampurin FC St. Paulin kanssa. Syitä tähän ovat muun muassa molempien vasemmistolaisuus ja se, että Celticin vastustajalla Rangersillä on ystävyyssuhde HSV:n kanssa, joka on St. Paulin päävastustaja.[17]

Old Firm
Pääartikkeli: Old Firm

Celticin perinteinen kilpailija on niin ikään Glasgow’sta kotoisin oleva Rangers. Seuroista käytetään yhteistä nimitystä Old Firm. Celtic ja Rangers ovat Skotlannin menestyneimmät seurat, ja niiden välinen kilpailu on ankaraa.[1]

Seurojen välinen kilpailu juontaa juurensa myös uskonnosta ja Pohjois-Irlantiin liittyvästä politiikasta. Celticin kannattajat ovat perinteisesti olleet Skotlannin irlantilaisyhteisön katolilaisia ja Rangersin kannattajat puolestaan protestantteja. Vuoteen 1989 saakka Rangers ei suostunut palkkaamaan katolilaisia, mutta sen jälkeen uskonnolliset jännitteet ovat lieventyneet.[1]

Vaikka uskonnolliset ja poliittiset jännitteet ovat aiempaa pienemmät, ne eivät ole hävinneet. Otteluissa lauletaan edelleen usein IRA:n kannatuslauluja ja katolilaisten vastaisia lauluja. Old Firm -otteluiden aikaan sairaalakäynnit yhdeksänkertaistuvat, ja vuosina 1999–2004 on kuollut ainakin kahdeksan ihmistä.[18]

Pelaajat ja valmentajat

Edustusjoukkue
Päivitetty 1. tammikuuta 2021.[19]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Kreikka Vasilis Barkas
2 P Ranska Christopher Jullien
3 P Skotlanti Greg Taylor
4 P Irlanti Shane Duffy (lainassa Brighton & Hove Albionista)
6 K Israel Nir Bitton
8 K Skotlanti Scott Brown (kapteeni)
9 H Skotlanti Leigh Griffiths
10 H Sveitsi Albian Ajeti
11 H Puola Patryk Klimala
12 K Norsunluurannikko Ismaila Soro
14 K Skotlanti David Turnbull
17 K Skotlanti Ryan Christie
18 K Australia Tom Rogic
19 K Skotlanti Mikey Johnston
21 K Ranska Olivier Ntcham
22 H Ranska Odsonne Édouard
Nro Paikka Pelaaja
27 K Norja Mohamed Elyounoussi (lainassa Southamptonista)
28 K Irlanti Luca Connell
29 M Skotlanti Scott Bain
30 P Alankomaat Jeremie Frimpong
35 P Norja Kristoffer Ajer
42 K Skotlanti Callum McGregor (varakapteeni)
44 P Israel Hatem Abd Elhamed
49 K Skotlanti James Forrest
52 K Skotlanti Ewan Henderson
56 P Skotlanti Anthony Ralston
57 P Skotlanti Stephen Welsh
65 M Pohjois-Irlanti Conor Hazard
93 P Uruguay Diego Laxalt (lainassa Milanista)
— P Yhdysvallat Andrew Gutman
— P Yhdysvallat Manny Perez

Lainassa olevat pelaajat
Nro Paikka Pelaaja
20 K Ukraina Marian Shved (Mechelenissä 30. kesäkuuta 2021 asti)
23 P Belgia Boli Bolingoli (İstanbul Başakşehirissa 30. kesäkuuta 2021 asti)
Nro Paikka Pelaaja
— P Skotlanti Jack Hendry (Oostendessa 30. kesäkuuta 2021 asti)
— H Norsunluurannikko Vakoun Issouf Bayo (Toulousessa 30. kesäkuuta 2021 asti)

Päävalmentajat

Celticin päävalmentajina ovat toimineet:[20]

  • Skotlanti Willie Maley (1897–1940)
  • Skotlanti Jimmy McStay (1940–1945)
  • Skotlanti Jimmy McGrory (1945–1965)
  • Skotlanti Jock Stein (1965–1978)
  • Skotlanti Billy McNeill (1978–1983)
  • Skotlanti David Hay (1983–1987)
  • Skotlanti Billy McNeill (1987–1991)
  • Irlanti Liam Brady (1991–1993)
  • Skotlanti Lou Macari (1993–1994)
  • Skotlanti Tommy Burns (1994–1997)

Entisiä pelaajia

Vuonna 2002 kannattajat äänestivät Celticin kaikkien aikojen joukkueen: [21]

Skotlantilaisen jalkapalloilun Hall of Fameen on päässyt 21 Celticin pelaajaa ja valmentajaa:[22]

Saavutukset
  • Euroopan cup: 1967
  • Skotlannin mestaruus (53): 1893, 1894, 1896, 1898, 1905, 1906, 1907, 1908, 1909, 1910, 1914, 1915, 1916, 1917, 1919, 1922, 1926, 1936, 1938, 1954, 1966, 1967, 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973, 1974, 1977, 1979, 1981, 1982, 1986, 1988, 1998, 2001, 2002, 2004, 2006, 2007, 2008, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2022, 2023
  • Skotlannin cup (40): 1892, 1899, 1900, 1904, 1907, 1908, 1911, 1912, 1914, 1923, 1925, 1927, 1931, 1933, 1937, 1951, 1954, 1965, 1967, 1969, 1971, 1972, 1974, 1975, 1977, 1980, 1985, 1988, 1989, 1995, 2001, 2004, 2005, 2007, 2011, 2013, 2017, 2018, 2019, 2020
  • Skotlannin liigacup (19): 1957, 1958, 1966, 1967, 1968, 1969, 1970, 1975, 1983, 1998, 2000, 2001, 2006, 2009, 2015, 2017, 2018, 2019, 2020

[23]

Lähteet
  1. Celtic vs Rangers - Old Firm's enduring appeal FIFA. Arkistoitu 18.10.2010. Viitattu 18.11.2010. (englanniksi)()
  2. Brief history Celtic FC. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  3. Celtic spirit shines on FIFA. Arkistoitu 14.3.2013. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  4. Celtic - Kit history historicalkits.co.uk. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  5. Celticin huimalle sarjalle päätös – Hearts murskasi kotonaan. Turun Sanomat, 18.12.2017, s. 22.
  6. Fergus the Celtic seer 29.2.2004. Scotsman. Arkistoitu 19.10.2012. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)()
  7. Celtic Park voted top venue 16.8.2012. BBC. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  8. Annual report 2011 Celtic FC. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  9. The Brand Finance Football 50 2012 Brand Finance. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  10. Football Money League 2011 (s. 24) Deloitte. Arkistoitu 21.5.2011. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
  11. SPL U20 League Skotlannin valioliiga. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  12. Women's Football Celtic FC. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  13. Celtic to launch credit card for US fans 20.7.2003. Scotsman. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  14. Celtic football club a real hit with Japanese fans 16.2.2009. Goldsmiths, University of London. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  15. Statistics - 2011/12 Attendance (Average) Skotlannin valioliiga. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  16. Top thirty football clubs in Europe ranked by attendances footballeconomy.com. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  17. Celtic and teh St. Pauli connection. The Celtic Network
  18. Millen, Dianne: Firm Favourites: Old Firm Huhtikuu 2004. When Saturday Comes. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  19. First Team Celtic FC. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)
  20. Celtic FC - Manager history Soccerbase. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  21. Jinky best-ever Celtic player 9.9.2002. BBC Sport. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  22. Hall of Fame Scottish Football Museum. Arkistoitu 1.11.2013. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  23. About | CelticFC www.celticfc.net. Viitattu 23.5.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.