Cellino San Marco

Cellino San Marco sijaitsee Salenton niemimaalla eli Italian ”saappaankorossa” kymmenisen kilometriä Adrianmeren rannikolta sisämaahan. Brindisi sijaitsee maanteitse noin 25 kilometriä Cellino San Marcosta pohjoiseen, Lecce puolestaan noin 30 kilometriä Cellino San Marcosta kaakkoon. Etäisyys Bariin on noin 135 kilometriä.[2] Italian maanjäristysvyöhykkeiden luokituksessa Cellino San Marco kuuluu vyöhykkeeseen 4 (zona 4) eli matalan maanjäristysvaaran alueeseen.

Cellino San Marcon naapurikunnat ovat Brindisi, Campi Salentina (LE = Leccen maakunta), Guagnano (LE), San Donaci, San Pietro Vernotico ja Squinzano (LE). San Donacin ja San Pietro Vernoticon keskustaajamat sijaitsevat aivan Cellino San Marcon keskustaajaman tuntumassa.

Cellino San Marco on alankomaata. Sen maaperä on hedelmällistä ja olosuhteet viininviljelylle, oliivinviljelylle sekä muulle maataloudelle ovat otolliset. Ilmasto on välimerellinen: kesät ovat lämpimiä, tuulisia ja kuivia. Talvet ovat leutoja.[3] Lumisateita saattaa esiintyä toisinaan.

Cellino San Marcon alueen merkittävin arkeologinen monumentti on Bosco Li Veli -nimisestä paikasta löydetty niin kutsuttu ”tomba a forno” (”uunia muistuttava hauta”), joka on peräisin eneoliittiselta kaudelta. Vuonna 1948[4] löydettyä hautaa on vaikea erottaa ympäristöstään. Eneoliittisella kaudella ja pronssikaudella paikkakunnalla on mahdollisesti elänyt primitiivinen väestö, jonka tilalle tuli toista alkuperää oleva väestö, joka perusti nykyisen Cellinon.[4] Keskiajalla alueen huomattavin kylä oli La Mea nykyisen San Donacin rajan tuntumassa. San Marcon kirkko on rakennettu 800-luvulta peräisin olevan kappelin raunioille 1600–1700-luvuilla. Kirkossa on muun muassa barokkia edustava alttari ja hopeinen patsas vuodelta 1819.

1300-luvun alusta aina 1800-luvun alkuun Cellinoa hallitsivat useat feodaaliherrat kuten De Fallosa, Noha, Albrizzi ja Chyurlia.[4] Joachim Murat lopetti feodaalioikeudet vuonna 1806. Risorgimenton eli Italian yhdistymisen aikaan 1800-luvulla Cellinossa perustettiin Nuori Italia -liikkeeseen kuulunut kapinallisryhmä ”La Plebe al Monte Sacro”. Vuonna 1927 Cellino San Marcosta tuli osa tuolloin perustettua Brindisin maakuntaa, sitä ennen se oli kuulunut Leccen maakuntaan.

Cellino San Marcon väkiluku oli vuonna 1861 noin 1 200, josta se kasvoi yli 7 000 asukkaaseen 1980-luvulle tultaessa. Sen jälkeen väkimäärä on vähentynyt.

Tunnettuja Cellino San Marcossa syntyneitä tai asuneita henkilöitä ovat muun muassa Albano Carrisi (s. 1943), Franco Carrisi (s. 1947), Ylenia Carrisi (1970–1993), Yari Carrisi (s. 1973) ja Cristèl Carrisi (s. 1985) sekä ensin mainitun ex-puolisot Romina Power ja Loredana Lecciso (s. 1972). Muita paikkakuntaan liittyviä henkilöitä ovat muun muassa poliitikko Antonio De Viti De Marco (1858–1943) ja filologi Raffaele Spongano (1904–2004).

Cellino San Marcon asukkaita kutsutaan adjektiivilla cellinesi (monikko).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cellino San Marco Wikimedia Commonsissa