Cawnporen piiritys

Cawnporen piiritys oli 5.–25. kesäkuuta 1857 kestänyt Cawnporen eli nykyisen Kanpurin kaupungin brittivaruskunnan ja siviilien piiritys Intian sepoy-kapinan aikana. Brittivaruskunta surmattiin hämäävän antautumissopimuksen avulla ja myöhemmin surmattiin vielä joukko vangeiksi otettuja brittinaisia ja lapsia. Britit vastasivat kostotoimenpitein heidän vallattuaan kaupungin takaisin 16. heinäkuuta.

Cawnporen piiritys
Osa sepoy-kapinaa
Verilöyly Gangesin rannalla 27. heinäkuuta.
Verilöyly Gangesin rannalla 27. heinäkuuta.
Päivämäärä:

5.–25. kesäkuuta 1857

Paikka:

Cawnpore, brittiläinen Intia

Lopputulos:

kapinallisten voitto

Osapuolet

kapinalliset sepoyt

 Yhdistynyt kuningaskunta

Komentajat

Nana Sahib

Hugh Massy Wheeler

Tausta

Nana Sahib eli oikealta nimeltään Dhondu Pant oli Bithurin hallitsija Baji Rao II:n perijä. Britit olivat kuitenkin liittäneet hänen maansa brittiläiseen Intiaan vastineeksi suuresta eläkkeestä. Raon kuoltua eläke lakkautettiin, vaikka Nana Sahib vaati sen maksamista itselleen. Nana Sahib matkusti neuvottelemaan eläkkeestä Lucknow'n. Intian sepoy-kapina puhkesi Meerutissa 10. toukokuuta 1857. Nana Sahib palasi tilanteen takia Bithuriin.[1]

Cawnporessa eli nykyisessä Kanpurissa ollutta brittiläistä varuskuntaa komensi kenraalimajuri Hugh Massy Wheeler. Wheeler arvioi väärin komentamiensa sepoy-, eli brittiarmeijassa palvelleiden intialaisten sotilaiden luotettavuuden sepoy-kapinan levitessä Meerutista muille paikkakunnille. Nana Sahibin saapuessa Vawnporeen Bithurista oman sotajoukkonsa kanssa Wheeler hyväksyi näiden avun ja asetti nämä vartioimaan Cawnporen kassaa.[1]

Piiritys
Valokuva piirityksen aikaisista brittien asemista piirityksen jälkeen.
Gangesin rantaa paikalla, jolla joukko brittisotilaita surmattiin.

Useat Cawnporen sepoy-yksiköistä kapinoivat 5. kesäkuuta 1857. Bengalilainen ratsuväki ryösti Nana Sahibin miesten avulla Cawnporen kassan. Nana Sahibista tuli Cawnporen kapinoitsijoiden johtaja. Hyökkäykset brittien varuskuntaa vastaan alkoivat 6. kesäkuuta. Puolustajat olivat valmistautuneet tilanteeseen huonosti.[1] Piiritettyinä oli noin 1 000 brittiä, jotka olivat vetäytyneet linnoitettuun asemaan hieman varsinaisen kaupungin ulkopuolella.[2] Puolustajat alkoivat lopulta kärsiä nälästä. Varuskunta piti kuitenkin puoliaan kolme viikkoa kestäneen piirityksen aikana.[1] Lopulta Wheeler taipui Sahibin 25. heinäkuuta[2] tarjoamaan sopimukseen, jonka mukaan puolustajien sallittaisi poistua Cawnporesta Allahabadiin Gangesjokea pitkin.[1] Britit alkoivat nousta veneisiin 27. kesäkuuta.[3] Kesken kaiken alkoi sepy-kapinallisten ankara tykki- ja muskettituli joen vastarannalta, jota seurasi ratsuväen hyökkäys. Monet britit saivat surmansa tulituksessa, vihollisen miekoista tai palavissa veneissä. Surmattujen mukana oli myös kenraalimajuri Wheeler. Antautuneet miehet surmattiin ja joukko brittinaisia ja lapsia otettiin vangeiksi.[1]

Seuraukset
Muistomerkki kaivolla, jonne surmattujen ruumiita oli heitetty 15. heinäkuuta.

Bibigharin verilöyly

15. heinäkuuta 120[2]–125[1] naista ja lasta olivat vankeina Cawnporen Bibighar-rakennuksella. Nana Sahib kuuli myöhemmin Cawnporea lähestyvästä prikaatinkenraali Henry Havelockin komentamasta brittiarmeijasta. Sahib päätti teloituttaa kaikki vankinsa ennen brittien saapumista, vaikka hänen neuvonantajansa olivat häntä vastaan. Myös kapinoineet sepoyt kieltäytyivät toteuttamasta verityötä. Lopulta löydettiin kuitenkin viisi tekoon suostunutta miestä. 120 henkilöä oli surmattu saman päivän iltaan mennessä. Surmattujen ruumiit heitettiin Gangesiin[1] tai kaivoihin[2]. Havelockin armeija voitti kapinalliset 16. heinäkuuta.[1]

Brittien kosto

Kaupungin takaisinvallanneet brittijoukot kauhistuivat löytämäänsä näkyä. Sotilaat raivostuivat ja alkoivat kostaa tekoja kapinallisille. Monet vangeiksi otetuista pakotettiin nuolemaan puhtaaksi Bibigharin veriset lattiat ja uskonnollisille vangeille pakkosyötettiin sikaa ja nautaa islamin ja hindulaisuuden sääntöjen vastaisesti. Useimmat teloitettavista hirtettiin, mutta osa sidottiin tykkien suulle. Tykkiä laukaistaessa ruumiiden kuvailtiin sinkoutuvan pieniksi paloiksi. Jälkimmäistä menetelmää pelättiin erityisen paljon, koska sen uskottiin estävän kuoleman jälkeisen elämän.[1]

Lähteet
  1. Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 88–89. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)
  2. Decisive events of the Indian Mutiny National Army Museum. Viitattu 26.8.2020. (englanniksi)
  3. A lucky escape National Army Museum. Viitattu 26.8.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.