Catuvellaunit

Cassivellaunuksen, joka johti vastarintaa Julius Caesarin ensimmäisellä sotaretkellä Britanniaan vuonna 54 eaa., oletetaan usein kuuluneen catuvellauneihin. Caesar ei mainitse hänen heimotaustaansa, mutta hänen hallitsemansa alue: pohjoiseen Thamesista ja länteen trinovanttien maista sopii alueeseen, jota heimo myöhemmin hallitsi.

Tasciovanus oli Cassivellaunuksen pojanpoika tai poika, Cunobelinin ja Epaticcuksen isä ja ensimmäinen catuvellauni, joka löi kolikoita. Noin vuodelta 20 eaa. alkaen hän lyötätti kolikoita, joissa luki VER[ulamium]. Vuosien 10 ja 15 eaa. välillä hän julkaisi kolikoita tekstillä CAMV[lodunum], joka antaa olettaa, että Tasciovanus oli ottanut trinovantesien pääkaupungin Camulodunumin haltuunsa (nykyajan Colchester). Myöhemmin hän oletettavasti vetäytyi Camulodunumista luultavasti Rooman painostuksesta.[1][2]

Cunobelinus (kirjoitetaan myös Cunobelin) ja Epaticcus olivat Tasciovanuksen poikia, joista Cunobelinus hallitsi heimon aluetta noin vuodesta 10 tai 9 eaa. lähtien. Hänen hallintonsa kesti noin vuoteen 40 jaa., jolloin hän näyttää kuolleen sydänkohtaukseen.[1][2]

Cunobelinus perheineen on näyttänyt olevan hallitsevassa asemassa Kaakkois-Britanniassa. Epaticcus valtasi alueita etelässä ja lännessä atrebaattien kustannuksella aina kuolemaansa noin 35 jaa. asti.

Cunobelinuksen kolme poikaa tunnetaan historiankirjoituksista. Suetonius mainitsee Adminuksen, joka kolikoiden perusteella hallitsi Kentissä. Suetoniuksen mukaan Adminuksen isä ajoi hänet maanpakoon vähän ennen 40 jaa. yllyttäen keisari Caligulan ryhtymään epäonnistuneeseen Britannian valloitukseen. Dio Cassius mainitsee kaksi muuta poikaa Togodumnuksen ja Caratacuksen. Togodumnukselta ei tunneta kolikoita, mutta Caratacuksen harvinaiset kolikot antavat olettaa, että hän seurasi setäänsä Epaticcusta saattaen loppuun atrebaattien alueiden valloituksen. Atrebaattien kuninkaan Verican maanpako antoi keisari Claudiukselle aiheen käynnistää Aulus Plautiuksen johtama menestyksellinen hyökkäys Britanniaan vuonna 43.

Dio kertoo, että tässä vaiheessa Cunobelinus oli jo kuollut ja enää Togodumnus ja Caratacus johtivat vastarintaa Kentissä. Plautius löi heidät kahdessa ratkaisevassa taistelussa Medway- (katso Medwayn taistelu) ja Thamesjoella. Hän kertoo myös, että bodunnit, heimo tai kuningaskunta, joka eli catuvellaunien alaisuudessa, vaihtoi puolta. Tämä saattaa viitata (väärinkirjoitettuna) dobunneihin, jotka elivät Gloucestershiressa ja saattaa antaa vihjeen siitä kuinka kauas catuvellaunien valta ulottui. Togodumnus kuoli pian Thamesin taistelun jälkeen. Plautius pysähtyi ja lähetti sanan keisarille, jotta tämä liittyisi joukkoihin. Sen jälkeen Claudius johti lopullista etenemistä Camulodunumiin. Catuvellaunien alueet tulivat osaksi uutta Rooman provinssia.

Caratacus kuitenkin säilyi hengissä ja jatkoi vastarintaa. Seuraavaksi hänet mainitsee Tacituksen Annales. Caratacus johti silureeja ja ordoviikeja alueella, joka vastaa nykypäivän Walesia, Rooman kuvernööri Publius Ostorius Scapulaa vastaan. Ostorius löi hänet Caer Caradocin taistelussa vuonna 50 vangiten hänen perheensä. Caratacus onnistui kuitenkin pakenemaan. Hän meni briganttien kuningattaren Cartimanduan luo, joka oli kuitenkin lojaali roomalaisille ja luovutti Caratacuksen roomalaisille. Caratacus vietiin Roomaan, jossa hänen annettiin puhua senaatissa. Caratacus vakuutti kuulijansa ja hänen annettiin elää perheineen rauhassa Roomassa.

Verulamium sai municipium-arvon noin vuonna 50. Boudiccan joukot tuhosivat sen 60 tai 61, mutta se rakennettiin pian uudelleen. Kaiverrukset osoittavat, että catuvellaunit osallistuivat Hadrianuksen vallin rakentamiseen luultavasti Septimius Severuksen aikana 100-luvun alkupuolella.

Pyhä Alban, ensimmäinen brittiläinen kristitty marttyyri, oli Verulamiumin asukas 200-luvun lopulla tai 300-luvun alussa ja hän sai surmansa siellä. Nykyinen St Albans on nimetty hänen mukaansa.

Catuvellauninaisen nimeltä Regina hautakivi löydettiin 300-luvun roomalaisesta Arbeian linnoituksesta South Shieldsistä Koillis-Englannista.