Catherine Leroy

Catherine Leroy syntyi Pariisi esikaupunki Sannoisissa 27. elokuuta 1944.[1] Hän varttui konventissa kotipaikkakunnallaan[2] ja suoritti jo teini-ikäisenä laskuvarjohyppyluvan.[3]

Helmikuussa 1966[2] Leroy matkusti Vietnamiin yksisuuntaisella lentolipulla. Ilman aikaisempaa kokemusta[1] hän aikoi ryhtyä valokuvajournalistiksi.[2] Mukanaan hänellä oli 100 dollaria ja Leica M2-kamera.[1] Etelä-Vietnamin pääkaupunki Saigonissa hän saapui uutistoimisto Associated Pressin toimistolle esitellen itsensä valehdellen jo kokeneena sotavalokuvaajana. Associated Press eli AP päätyi palkkamaan hänet. Pian hänet oli liitetty Yhdysvaltojen asevoimein yksikköjen, kuten 173. maahanlaskuprikaatin joukkojen mukaan.[2] Operaatio Junction Cityn aikana[1] hänestä tuli tettävästi ainoa Vietnamin sodan aikana laskuvarjohypyn tehnyt journalisti. Hän oli mukana myös kuvaamassa operaatio Attleborota ja muita sodan kiivaimpia taisteluja. Yksi hänen tunnetuimmista kuvistaan oli "Corpsman in Anguish, 1967". Valokuva esittää Vernon Wikea[2], merijalkaväen mukana ollutta Yhdysvaltain laivaston lääkintämiestä[4], joka on juuri tajunnut auttamansa toverin menehtyneen. Valokuva otettiin Kukkula 881:n taisteluissa keväällä 1967 lähellä Khe Sanhia.[2]

Tammi-helmikuussa 1968 tehdyn tet-hyökkäyksen aikana Leroy ja hänen kolleegansa François Mazure jäivät joksikin aikaa Pohjois-Vietnamin sotilaiden vangiksi. Leroy otti vankeudensa aikana valokuvia, joiden sarja "the enemy" julkaistiin Life-lehden kansijuttuna. Vuonna 1969 Leroy palasi Pariisiin normaalimman elämän pariin.[1] Häntä pidettiin tuolloin sodan tunnetuimpana naisvalokuvaajana.[2] Hänen on joskus epäilty kärsineen sodan jälkeen traumaperäisestä stressihäiriöstä.[1] Joka tapauksessa hän oli tekemässä vuonna 1972 dokumenttielokuvaa Operation Lost Patrol ja valokuvaamassa Kyproksen miehitystä. Vuonna 1975 hän palasi vielä Vietnamiin kuvaten Saigonin kukistumista kommunisteille samana vuonna.[2] Vuonna 1982 hän kuvasi Libanonin sisällissotaa ja palestiinalaisten Sabran ja Shatilan verilöylyä. Vuonna 1983 julkaistu kirja God Cried kertoi Länsi-Beirutin piirityksestä Israelin hyökättyä maahan.[1]

Pitkä ura sotavalokuvaajana oli raskas ja 1980-luvun lopulla Leroy alkoi keskittyä muihin hankkeisiin. Eri projektit eivät kuitenkaan ottaneet juuri tuulta alleen.[2] Vuonna 2005 julkaistiin Leroyn kirja Under Fire: Great Photographers and Writers in Vietnam. Leroy kuoli syöpään Santa Monicassa Kaliforniassa 8. heinäkuuta 2006.[1] Uransa aikana Leroy oli saanut useita palkintoja, kuten Robert Capa Gold Medal-palkinnon vuonna 1976.[2]