Catherine Binet

Catherine Marine Louise Binet (12. maaliskuuta 1944 Tours – 20. helmikuuta 2006 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja[1].

Porvarilliseen perheeseen (isä oli lääkäri) syntynyt Binet ilmaisi 16-vuotiaana haluavansa elokuvantekijäksi, mutta sen esti hänen perheensä, joka halusi hänelle kielitutkinnon. Tehtyään englannin kielen tutkinnon valmiiksi hän kuitenkin asettui Pariisiin aikomuksenaanpätevöityä oppisopimuskoulutuksella elokuva-ammattiin. Kymmenen vuotta hän työskenteli toimittajana ja teki vuonna 1972 dokumenttielokuvan saksalaisesta kuvittaja-valokuvaaja Hans Bellmeristä.

Catherine Binet joutui odottamaan yli kuusi vuotta voidakseen kuvata ensimmäisen pitkän elokuvan. Bellmerin eroottisesta ja surrealistisesta maailmasta innostuneena hän kehitti aiheesta huolellisen fantasiakäsikirjoituksen. Lukuisat tuottajat, joille hanke esiteltiin, osoittautuivat skeptisiksi ja torjuivat sen. Käsikirjoituksen luki myös Federico Fellini, joka puhui siitä innostuneesti Gaumontin johtajalle Daniel Toscan du Plantierille, mutta tilanne ratkesi vasta, kun Catherine tapasi Georges Perecin, joka rakastui häneen ja hänen projektiinsa niin paljon, että rahoitti sen.

Elokuva saatiin kuvattiin kuudessa viikossa kesällä 1980. Les Jeux de la comtesse Dolingen de Gratz -nimellä teos esiteltiin Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1981 sivunäyttämöllä. Se sai ristiriitaisia ​​arvosteluja: kriitikot moittivat erityisesti liiallista barokkisuutta ja epälineaarista kerrontaa. Samat tuomiot annettiin uudelleen saman vuoden syyskuussa, kun elokuva esitettiin Venetsian elokuvajuhlilla.

Kokemukseen pettynyt Binet omistautui myöhemmin muiden taidedokumenttien tekemiseen, kuten piirtäjä Jacques Carelmanista (1983) ja japanilaisesta muotisuunnittelijasta Hanae Morista (1986) tehtyihin dokumentteihin. Keskipitkä elokuva Te souviens-tu de Gaspard Winckler? on omistettu hänen kumppaninsa Georges Perecille, johon hän säilyi romanttisen tämän kuolemaan asti vuonna 1982.